Arkisto: Kirjoittaja

Ratikka liikkeelle

Sunnuntaina 23. syyskuuta 2012

Alkaa olla hämäläisen hitauden huippu, että käymme jo kolmansiin peräkkäisiin kunnallisvaaleihin, joiden alla jahkailemme, rakennetaanko Tampereella katuraitiotie vai ei. Jahkailu ja odottaminen saa  nyt  loppua, sillä tälle nauravat kohta turkulaisetkin. He ovat nimittäin päässeet muutamassa kuukaudessa suunnittelussaan pidemmälle  kuin tamperelaiset vuosikausien jahnaamisella. (lisää…)

Lasten ja nuorten koulutuksesta säästäminen vastuutonta

Perjantaina 1. kesäkuuta 2012

Syrjäytymisen ehkäisy, varhainen puuttuminen ja ennalta ehkäisy ovat viime aikoina olleet kovasti esillä hienoina tavoitteina, joiden puolesta jokaisen on helppo nyökyttää hyväksyvästi. Tampereella on valitettavasti viime päivinä tuntunut siltä, että toinen käsi ei tiedä mitä toinen tekee. (lisää…)

EU-rahoitusta työelämän hankkeisiin

Torstaina 4. maaliskuuta 2010

Kaivataanko työpaikalla ammattitaidon ja osaamisen päivitystä? Miten nuorten polkua työelämään voitaisiin helpottaa? Kuinka varautua työvoiman ikääntymiseen? Millä keinoin vahvistaa ja pidentää työuria?

Työntekijöiden arkea parantaviin hankkeisiin voi hakea EU-rahoitusta. Tärkeimmät rakennerahastot ovat Euroopan sosiaalirahasto ESR ja Euroopan aluekehitysrahasto EAKR. Kauden 2007–2013 aikana nämä rahoittavat erilaisia kehittämishankkeita Suomessa yhteensä 1,7 miljardilla eurolla.

Suomalaisia palkansaajia ESR-komiteassa edustava SAK:n erikoissuunnittelija Auli Korhonen kannustaa ay-väkeä rohkeasti hakemaan rahoitusta.

– Nyt on aika pistää ideointitalkoot pystyyn ja katsella lähiympäristöä sillä silmällä, miten jokapäiväistä työelämää voitaisiin kehittää, Korhonen kannustaa.

– Meidän jäsenemme ovat usein turhan vaatimattomia ja kokevat hanketoiminnan vaikeaksi. Usein parhaat ideat kuitenkin lähtevät kentältä, tavallisen ihmisen arjesta, Korhonen sanoo.

Hankeideoista kannattaa keskustella oman ammattiliiton tai maakuntien yhteistyöryhmien kanssa.

– Myös minuun SAK:n toimistolla voi olla yhteydessä. Mietitään yhdessä, mistä löytyisivät kumppanit viemään hanketta eteenpäin, Korhonen kehottaa.

Jos hanketoiminnan pyörittäminen oman liiton voimin tuntuu liian haasteelliselta, verkostoitua voi vaikkapa oppilaitosten kanssa.

– Niissä on paljon hanketoiminnan osaamista, Korhonen vinkkaa.

Työ- ja elinkeinoministeriö järjestää maalis–toukokuussa EU-rahoituksesta tietoiskuja eri puolilla maata. Tilaisuudet on tarkoitettu järjestöjen ja yritysten edustajille. Korhonen kehottaa liittoja sopimaan keskuudessaan, kuka menee paikalle. Tilaisuuksissa on mahdollisuus jalostaa omaa hankeideaa ja saada ohjeita etenemiseen. Samalla voi välittää toiveita viranomaisille.

Tietoiskut ESR-rahoituksesta:

3.3.2010 Oulussa

10.3. Jyväskylä

12.3. Lahti

16.3. Pori

18.3. Seinäjoki

23.3. Kokkola

24.3. Vaasa

13.4. Mikkeli

14.4. Kuopio

15.4. Kajaani

16.4. Joensuu

20.4. Kouvola

28.4. Tampere

4.5. Turku

6.5. Rovaniemi

20.5. Helsinki

Lisätietoja:Linkki TEMin tiedotteeseen www.rakennerahastot.fi

Opot avainhenkilöitä nuoren elämässä

Tiistaina 9. helmikuuta 2010

Puheesta Kuopiossa Opinto-ohjaajapäivillä 5.2.2009

Jo 19. kertaa olemme kokoontuneet valitsemaan Vuoden ansioitunutta opoa, ohjaajaparia tai –tiimiä. Minulla on nyt toisen kerran ilo olla mukana SAK:n edustajana, yhtenä raadin jäsenenä tekemässä valintaa. Olen tästä tehtävästä hyvin ylpeä – arvostan sitä kovasti ja samalla tietysti nöyrä, koska olen ulkopuolisena mukana arvioimassa, kuka voisi olla esikuva toisessa ammatissa kuin mitä itse teen.

Nuorisotyöttömyys on viimeisen vuoden aikana suorastaan räjähtänyt käsiin. Yhtäkkiä lakattiin puhumasta uhkaavasta työvoimapulasta. Ollaan tilanteessa, jossa kesätyötä ja harjoittelu- ehkäpä myös työssäoppimispaikkaa on vaikea saada.

Opinto-ohjaajat ovat kovan paikan edessä. Pitää jaksaa valaa uskoa nuorten tulevaisuuden mahdollisuuksiin, vaikka omassa kunnassakin saattaa säästöbudjetti olla viemässä opettajia pakkolomalle ja puristaa opinto-ohjausta tehokkuusvaatimusten paineessa suoriutumaan yhä suuremmasta ja suuremmasta nuorten määrästä. 250 ohjattavan tavoitteesta opinto-ohjaajaa kohti ollaan valitettavasti kaukana monessa kunnassa.

Tiedän, että teitä – uskallanko sanoa – kutsumusammatissa olevia opinto-ohjaajia on paljon.  Säästöt eivät lannista, vaan teette parhaanne nuorten eteen kodin, koulun ja yhteiskunnan paineiden, toiveiden ja haasteiden ristitulessa. Vanhempana minulla on omiakin kokemuksia siitä, miten paljon asiantunteva ja nuorta kannustava opinto-ohjaus voi auttaa nuorta eteenpäin ja kasvattaa hänen itseluottamustaan omiin kykyihinsä. Suuri ja lämmin kiitos Sarille ja Simolle sinne Pyynikille.

Tämän vuoden palkinto myönnetään neljän päätoimisen opon tiimille Tikkurilan lukioon.

Lahjonta ja läpinäkyvyys; kenen kuuluu maksaa koulutus?

Tiistaina 3. marraskuuta 2009

Tampereen kaupunginhallituksen henkilöstöjaoston jäsen Sanna Marin pohdiskeli Tamperelainen-lehden numeroissa 6.9. ja 4.10. miten kaupungin tulisi suhtautua lääkeyhtiön terveydenhuollon ammattilaisille tarjoamiin matkakutsuihin.

Marinin kirjoituksesta voi päätellä, että tamperelaisessa kunnallispolitiikassa asiaa pidetään vähäpätöisenä, koska asiasta ei hänen esityksestään huolimatta edes haluttu äänestää.

Tämä on kummallista paitsi poliittisen rahoituskuplan puhkeamisen aikana, myös muuten, sillä muualla maailmassa tämän tapaisiin asioihin suhtaudutaan vakavasti.

Transparency Internationalin Suomen osasto järjestää vuosittain yhdestä kahteen asiantuntijaseminaaria, joissa pohditaan lahjonnan ja korruption kysymyksiä yhteiskunnan eri osa-alueilla. Tammikuussa 2008 järjestimme seminaarin ”Onko poliittinen rahoitus riittävän avointa?” Seminaari oli siis ennen kuin Grecon raportissa Suomea kehotettiin avaamaan poliittista rahoitustaan. Paikalla oli puolueiden talouspäälliköitä ja tiedotusvälineiden edustajia. Kuten viime päivinä on nähty, aihetta pohdintaan ja suurempaan läpinäkyvyyteen on todella ollut.

Joulukuussa 2004 Transparency järjesti seminaarin aiheesta ”Onko lääketeollisuuden ja lääkäreiden yhteistyö terveellä pohjalla?” Pääteemana oli lääkäreiden jatko- ja täydennyskoulutuksen avoimuus ja läpinäkyvyys Suomessa. Seminaarin pääpuhuja oli saksalainen kliinisen farmakologian emeritusprofessori Peter Schönhöfer, joka on lääkesektorin etiikan johtava kansainvälinen asiantuntija ja palkittu muun muassaTI:n Intergrity Awardilla työstään lääkesektorin avoimuuden puolesta.

Professori Schönhöfer on arvostellut lääketehtaita korruptiosta ja syyttänyt lääketieteen asiantuntijoita tieteellisten tulosten väärentämisestä. Schönhöfer on haastettu monesti oikeuteen kriittisistä lausunnoistaan, mutta hän ei ole hävinnyt yhtään tapausta. Hän ei ole koskaan joutunut vetämään lausuntojaan takaisin. Professorin mukaan lääketehtaiden harjoittama voitelu on jättiläismäistä bisnestä, jossa etiikka on heitetty romukoppaan.

Myös Suomen seminaarin jälkeen lääketeollisuus piti väitteitä perättöminä, kuten Tamperelaiseen vastineen kirjoittanut lääketeollisuuden edustajakin teki.

Toisenlaisiakin reaktioita kuitenkin on. Helsingin kaupungin apulaiskapunginjohtaja Paula Kokkonen (kok) teki vuoden 2004 lopulla päätöksen kieltää lääkäreiltään lahjamatkat kokonaan. Kokkonen perusteli päätöstään sillä, että kaupunki on niin suuri toimija terveydenhuollossa, että se voi kustantaa lääkäreilleen konferenssimatkat silloin kun ne ovat tarpeen ja että kaupungin oma velvollisuus on kustantaa lääkäreidensä täydennyskoulutus.

Tätä taustaa vasten Sanna Marinin kaupunginhallituksessa esiin nostama asia on mitä tärkein. Myös Tampereen kaupungilla on syytä käydä arvokeskustelua, kenen velvollisuus on kustantaa eri ammattiryhmien täydennyskoulutus ja minkälaisiiin tilaisuuksiin virkamiehet voivat osallistua muiden kustannuksella ja onko vaaraa syntyä epäterveitä kytköksiä ja kiitollisuuden velkoja.

Käsittääkseni kaupungilla on hyväksytty hyvän hallintotavan säännöstö, mutta ilmeisesti sen soveltaminen vaatii vielä hiomista.

ESR-varojen uudelleen kohdentaminen

Torstaina 14. toukokuuta 2009

Manner-Suomen ESR- ohjelman seurantakomitea 14.5.2009 Seinäjoella

Auli Korhonen, SAK

 

ESR-varojen uudelleen kohdentaminen

 

Työllisyyskehitys on kääntynyt jyrkästi huononevaan suuntaan.

Viimeisimpien arvoiden mukaan jopa 150 000 työpaikkaa olisi häviämässä eli suunnilleen sama määrä kuin mitä nousukaudella syntyi. Työllisyysasten pitämiseen korkealla on panostettava monenlaisin tukitoimin. Historia kertoo, että kun työllisyysaste pääsee retkahtamaan, sen nostaminen ylös on pitkä ja vaivalloinen työ.

 

Erityisen huolestuttavaa on ollut nuorisotyöttömyyden raju kasvu. Se on lisääntynyt vuoden takaisesta 50 prosentilla, Uudellamaalla jopa 80 prosentilla. Kuten 90-luvun lamassakin, erityisesti nuoret miehet ovat jäämässä syrjään työelämästä. Jos näin käy, vahingot eivät jää vain hetkellisiksi. Edessä on usein pysyvä syrjäytyminen.

 

Tilanne on pahenemassa nopeasti. Jo nyt tiedetään, että kun nuoret tänä keväänä päättävät koulunsa tai opiskelunsa, heistä monille ei ole tarjolla minkäänlaista työpaikkaa. Myös opiskeluihin liittyvät pakolliset harjoittelut ovat vaarassa, kun harjoittelupaikkoja ei löydy. Tänä kesänä entistä harvempi nuori saa tarpeellista työelämätuntumaa kesätöistä.

 

Tilastoista nähdään, että jo nyt Kelasta peruspäivärahaa saavien nuorten osuus on ollut kovassa kasvussa. Pätkätöitä tehneiden nuorten aikuisten elämänturva ei muutenkaan ole parhaasta päästä. Pysyvästi työttömäksi joutuminen kurjistaa nopeasti heidän tilannettaan.

 

Tarvitaan nopeita korjaavia ja tukevia toimia. Ensi syksyyn asti ei ole syytä odotella. Nuorten osalta viivyttelyyn ei ole aikaa tuhlattavaksi. Toimeen on tartuttava heti. Tarvitaan tekoja: resurssien lisäämistä työvoimatoimistoihin ja kunnille elvytykseen.

 

Tarvitaan kansanliike nuorisotyöttömyyden pysäyttämiseksi. Nuorten on voitava luottaa tulevaisuuteen. Nuorten työttömyyden kautta menetämme osaamista ja tulevaisuuden rakentajia, joita ilman muuta tarvitsemme. Ei ole monta kuukautta siitä, kun kaikkien huulilla oli huoli tulevista osaajista.

 

Nuorten selviytymiseksi pitää rakentaa valtakunnallinen paketti. Kokonaisuuden tulisi rakentua koulutuksen, työllistämisen, työpajojen ja työharjoittelun varaan.

 

 

Nyt on jo suuri joukko nuoria, joilla peruskoulu on jäänyt kesken ja syrjäytymisvaara on todella suuri. Tarvitaan tukitoimia ja joustavan perusopetuksen malleja, jotta nuoren tie jatko-opintoihin ei katkea perusopetuksen aikana. Pisa-menestyminen on vain yksi totuus koululaitoksestamme. Koulujen erityisopetukseen  on panostettava riittävän ajoissa. Myös toisen asteen, ammatillisella puolella ja lukioissakin tarvitaan toimia nuorten tukemiseksi.

 

Meillä on nuoria varten erityinen yhteiskuntatakuu, jonka pitäisi taata alle 25-vuotiaille opiskelu- tai työpaikka, mutta ei se takaa. Yhteiskuntatakuu vuotaa. Sen ulkopuolelle jää suuri joukko nuoria. Asia pitää korjata heti ja ESR-rahoitusta pitää suunnata toimintaan, jolla nuoria tuetaan työ- tai opiskelupaikan saamisessa. Pitäisi selvittää myös oppivelvollisuuden ulottaminen toisen asteen opintoihin saakka. Samoin toisen asteen tutkintoja voisi tässä yhteydessä laajentaa moniammatillisiksi. Yleissivistävyys, talous- ja yhteiskunnalliset aineet, kuten työmarkkinatietous, olisivat tarpeellisia ja nykyisissa opetussuunnitelmissa aika vähäiselle osalle jäävieä oppisisältöjä.

 

Tässä työmarkkinatilanteessa amk-tutkinnon suorittaneilta edellytettävä kolmen vuoden työelämäkokemus jatko-opintoihin pääsemiseksi on liian pitkä aika.

 

Maahanmuuttajanuoret ovat oma ryhmänsä, joiden keskuudessa syrjäytymisvaara on vielä moninkertainen alkuperäisväestöön verrattuna. Heille pitää taata koulutus.

 

Opettajat tarvitsevat nykyistä enemmän ja monipuolisempaa osaamista. Haasteena ovat monikulttuurisuus ja erityistä tukea tarvitsevat oppilaat. Myös opettajien työelämätietoutta pitäisi pystyä päivittämään. Se on kunnissa ensimmäisten joukossa leikkauslistoilla, kun säästöbudjetteja laaditaan. Opinto-ohjaajien asema korostuu, sillä nuorilla on tarve keskustella aikuisen kanssa, kun he miettivät omaa tulevaisuuttaan. Jos opon työelämätiedot ovat ajan tasalla, se heijastuu luonnollisesti hänen ohjaustyöhönsä ja vähentää nuorten vääriä ammatinvalintoja ja välivuosia.

 

Manner-Suomen ESR-ohjelman varoja on siis käytettävä tehostetusti täydentämään kansallisin varoin rahoitettuja toimenpiteitä vaikeutuneen talous- ja työllisyystilanteen aiheuttaminen työttömyysongelmien helpottamiseksi.

 

Koulutuksella on keskeinen merkitys työllisyyskriisin ratkaisussa. Työntekijöiden osaamista laajentamalla voidaan helpottaa ihmisten uudelleen työllistymistä kriisin jälkeen. Koulutusta pitäisi järjestää lomautusten ja irtisanomisten vaihtoehtona ja se pitää suunnitella työpaikoilla yhdessä työntekijä- ja työnantajapuolen kanssa. Nyt on sopiva aika järjestää täydennyskoulutusta ja päivittää osaamista, jotta talouskriisin jälkeen ollaan valmiit vastaamaan osaamisen haasteisiin.

Toimintalinjassa yksi on painopistettä muutettava henkilöstön osaamisen ja työkyvyn ylläpidon suuntaan ja niin että lomautetut ja irtisanotut ovat mukana. Uusien yritysten synnyttäminen ja yrittäjyysaktiivisuuden parantaminen ei nyt ole ykksösprioriteetti.

 

Edellä kuvaamani nuorten syrjäytymistä ehkäisevät toimet, kuten muutkin heikossa työmarkkina-asemassa oleviin kohdistuvat toimet, kuuluvat toimintalinja 2:een ja siksi tämä tl tarvitsee vahvistusta. Ikääntyneet työntekijät ovat myös yksi sryjäytymisvaarassa oleva ryhmä, joka tarvitsee erityistoimia.

 

Toimintalinjan 3 aikuiskoulutus ja elinikäinen oppiminen on nostettava vahvemmin esiin, samoin kuin koulutuksen työelämävastaavuuden ja koulutuksesta työelämään siirtymisen parantaminen. Koulutusta on suunniteltava yhteistyössä työmarkkinaosapuolten kanssa ja paikallisesti työntekij-työnantajaosapuolia kuunnellen. Vanhojen tutkintojen täydentäminen ja kokonaan ilman ammatillista tutkintoa vailla olevien kouluttamiseen on nyt panostettava.

 

Työmarkkinaosapuolten informointia ESR:n mahdollisuuksista on lisättävä täsmätiedotuksella

Jääpuisto Särkänniemeen

Torstaina 5. helmikuuta 2009

Talvi on upeaa aikaa. Voi hiihtää, luistella, lasketella, käýdä avantosaunassa. Aika ei tahdo riittää kaikkeen ihanaan tekemiseen, joita kunnon talvi tarjoaa. Onneksi sentään saamme monen vetisen talven jälkeen nyt nauttia kunnon pakkassäästä.

Lauantaiaamuna työhön mennessäni huomasin harjun päältä Näsijärvellä mielenkiintoisen kiemuran. Voiko olla totta: Nyt on vihdoin avattu  retkiluistelurata. Sitä piti heti sunnuntaiaamuna lähteä kokeilemaan. Vähän oli jään pinta vielä röpeläistä ja lumimöykkyjä oli matkan varrella, mutta tunne on uskomattoman upea, kun heti kaupungin rannasta voi lähteä kiitämään luistimilla ja edessä on kaukana siintävä Näsijärven horisontti. Heti kun kääntää selkänsä Näsinneulalle, on tunne kuin olisi erämaassa.

Tampereen pitäisi käyttää tätä matkailuvalttia. Särkänniemen rantaan sopisi hyvin talvinen ”puuhapuisto” perheille. Liukumäet ja napakelkat lapsille, jäänveistotapahtumia taitelijoille, kaakaokahvila ulkoilijoille.

Kuopiossa on ice-maraton vuosikaudet vetänyt väkeä ympäri maailmaa, Jyväskylä hyödyntää talvea ja tarjoaa kaupunkilaisille liikunnan iloja. Miksi ei Tampere kehittäisi myös talvista imagoaan. Tämä on hyvä alku.

Kanssani ensimmäisten jäädalla kiitäjien joukossa oli jo pari perhettä lapsineen. Tarvetta on, tervetuloa, talvinen aktiiviliikkujan Tampere! Ideoitani saa vapaasti jalostaa.

Uusia liittoja -vähemmän keskusjärjestöjä

Torstaina 5. helmikuuta 2009

Teollisuuden ammattiliitot ovat aloittamassa jäsenäänestystä TEAMin synnystä, puoleen tai vastaan.

Tekstiili- ja vaatetustyöväen liitossa oltiin laajemman liittokokonaisuuden puolesta jo yli kymmenen vuotta sitten. Ennen minun puheenjohtajakauttani edeltäjäni Tuulikki Kannisto ja Pirkko Oksa tekivät useita aloitteita isomman teollisuusliiton puolesta.  Vuonna 1998 Teva kutsui Kemian, Metallin, Paperin, Puu- ja erityisalojen liiton, Rakennusliiton, Elintarviketyöläisten liiton, Sähköliiton ja Viestintäliiton keskustelemaan yhteisen, isomman liittokokonaisuuden muodostamisesta. Perusteluna aloitteelle oli, että väki teollisuusalojen liitoissa oli jo silloin kymmenessä vuodessa vähentynyt yli 40 000 hengellä.

Palaveriin eivät kaikki kutsutut liitot tulleet lainkaan  ja ne, jotka tulivat, vastasivat, että yhdistyminen ei ole ajankohtaista. Ainoastaan toisen tamperelaisen liiton, Sähköliiton kanssa Tevalla oli paljonkin käytännön yhteistyötä: yhteinen puhelinkeskus, yhteiset atk-palvelut ja monenlaista muuta yhteistoimintaa muun muassa koulutuksessa ja työttömyyskassojen toiminnassa.

Kun vuonna 1999 aloitin Tevan puheenjohtajana, kävin ensimmäiseksi kierroksen samoissa liitoissa kuin edeltäjäni. Halusin omin korvin kuulla, onko tilanne pysynyt samana. Muutosta ei ollut tapahtunut.Moni liittojohtaja vastasi, että yhdistyminen ei ole mahdollista minun kaudellani tai minun elinaikanani.

Liekö ”Siperia opettanut”vai muuten ajatus kypsynyt, kun nyt ollaan tilanteessa, että Lauri Lylyn esitys uudesta suurliitosta muiden Pohjoismaiden malliin, on saamassa kannatusta. Kritiikkiä tosin edelleen esitetään, mutta tosiasiat ovat jo kauan puhuneet sen puolesta, että voimat kannattaa yhdistää, jotta jäsenistöä voidaan palvella paremmin. Työpaikkojen siirto Suomesta muualle koskee muitakin aloja kuin teva-alaa. Kun me puhuimme globalisaatiosta ja Kiina-ilmiöstä, eivät muut uskoneet, että se voisi koskea muita kuin naisvaltaisia työpaikkoja, vaikka tosiasia oli, että suomalaiset suuryritykset tekivät koko ajan merkittäviä investointejaan muualle kuin Suomeen.

Saatuamme muilta liitoilta useampaan kertaan kieltävän vastauksen yhteistyöehdotuksiimme, valmistauduimme  siis Tevassa elämään itsenäistä elämää, olihan liiton talous saatu kuntoon, lakkokassat ja työttömyyskassan puskurirahastot olivat hyvällä mallilla. Toimimme omassa kiinteistössä. Neuvottelimme työehtosopimuksia, olimme mukana keskitetyissä ratkaisuissa, kansainvälinen edunvalvontamme oli edistyksellistä. Saimme ensimmäisenä liittona Euroopassa – ja kenties vieläkin ainoana – eettiset, yrityksiä velvoittavat toimintaohjeet työehtosopimukseemme. Niissä edellytettiin ILO:n perusssopimusten noudattamista, siis orja- ja lapsityön kieltämistä, järjestäytymisoikeutta- ja sopimisvapautta työntekijöille muissa maissa toimittaessa, työaika- ja tysöuojelunormien noudattamista,vähimmäistoimeentulon turvaavaa palkkaa jne.

Kun SAK:n valtuuston puheenjohtaja Tuire Santamäki-Vuori esitti ajatuksen ay-keskusjärjestöjen yhdistämisestä Suomen Kuvalehdessä 3/2009, voin lämpimästi kannattaa esitystä, kuten myös PAMin Ann Selin on liittonsa jälkeen tehnyt. Samanlaisia ajatuksia on esittänyt myös Rakennusliiton nykyinen puheenjohtaja Matti Harjuniemi ja jo aiemmin SAK:n juristi Anu-Tuija Lehto on Palkkatyöläisen kolumnissaan esittänyt ay-liikkeen järjestörakenteiden täysremonttia.

Tevan liittokokous keskusteli jo vuonna 2000 siitä, olisiko mahdollista perustaa tekstiili- ja vaatetusalan ammattiliitto, johon kaikki alalla työskentelevät olisivat voineet liittyä riiippumatta siitä, missä tehtävissä he ovat ja mihin keskusjärjestöön kuuluvat. Silloin tämä ammatti-identiteetin säilyttämiseen tähdännyt järjestörakenne ei saanut varauksetonta tukea, mutta liittokokous esitti päätöslausumassaan, että SAK:n tulisi ottaa aktiivinen rooli palkansaajakeskusjärjestöjen yhteistyön kehittämisessä kohti keskusjärjestöjen yhdistymistä.

Tevan osalta tilanne on sittemmin johtanut siihen, että liitto yhdistyi Kemianliittoon vuonna 2004. Kemianliitto teki nimittäin yllättäen aloitteen yhteistyöstä loppuvuodesta 2000, siis aika pian sen jälkeen, kun Tevan aloitteisiin oli saatu kieltävä vastaus ja kun olimme päättäneet elää itsenäistä elämää, tavoitteena toki  suuremmat liittokokonaisuudet, jos muut liitot siihen olisivat valmiit.

Esitimme yhteistyöneuvotteluissa Kemian liitolle sellaista liittorakennetta, joka nyt on TEAM-liiton Lauri Lylyn pohjaesityksen mallina. Halusimme, että toimintoja ei keskitettäisi vain Helsinkiin, vaan meidän mielestämme palvelua olisi pitänyt olla alueilla, lähellä jäsenistöä.

Onkin erittäin mielenkiintoista ja positiivista, että Kemianliitossa on nyt asetuttu kannattamaan alueellistamisen mallia, jota liitto Tevan ja Kemian fuusioneuvotteluissa kovasti vastusti. Teva tamperelaisena liittona olisi pitänyt erittäin tärkeänä aluetoimiston pitämistä Tampeereella jo siitäkin syystä, että yhdistyvän uuden liiton jäsenistöstä viidesosa oli Tampereen ympäristössä. Olisimme halunneet myös, että ne työntekijät, jotka olivat Tevan toimiston palveluksessa, muun muassa työttömyyskassassa, olisivat voineet jatkaa työtään.

Tämä ei sopinut sillon Kemian liitolle. Kahden vuoden siirtymäajan jälkeen jokaisen oli siirryttävä Helsinkiin. Osa ei perhe- tai muista syistä voinut muuttaa Helsinkiin tai alkaa kulkea neljän tunnin työmatkoja päivittäin. Ammattitaitoa ja osaamista hukattiin. Näin ei ammattiyhdistysliikkeessä olisi pitänyt toimia.

Olen tietysti käyttänyt äänioikeuttani heti ensimmäisenä päivänä ja äänestänyt kyllä TEAMin synnylle.

Olen johdonmukaisesti ollut tätä mieltä jo yli kymmenen vuotta. Sitä paitsi tuo nimikin kelpaisi uuden liiton nimeksi. Ehdotukseni Teva-Kemia-fuusioneuvotteluissa oli Teollisuuden monialaliitto, jonka lyhenne olisi voinut olla tuo sama. Silloin se herätti vain suurta kärhämää. Mitäs minä sanoin tuolla aiemmin Siperiasta….

Jokainen puolue tarvitsee Korhosen

Tiistaina 14. lokakuuta 2008

Näin otsikoi Joonas Lepistö henkilöhaastatteluni 8.10. Kansan Lehdessä. Juttu löytyy www.kansanlehti.fi/vaalit

Jäävätkö EU-rahat käyttämättä huonon hallinnon takia?

Tiistaina 14. lokakuuta 2008

HS, mielipide, 13.10.2008

Euroopan aluekehitysrahaston (EAKR) ja Euroopan Sosiaalirahaston (ESR) ohjelmien toteutus on pahasti jäljessä. Rahastot ovat euromääräisesti vaikuttavimpia aluepoliittisia työkaluja. Uusi rakennerahastokausi alkoi vuoden 2007 alusta. Meni kuitenkin lähes vuosi ennen kuin hankkeiden toteuttamiseen tarvittava lainsäädäntö oli valmis. Hakemusten käsittelyyn ja rahanjakoon tarvittavat tietojärjestelmät eivät toimi vieläkään.

EU-sääntöjen vuoksi vuosille 2007 ja 2008 budjetoidut rahat tulee käyttää vuoteen 2009 ja 2010 mennessä. On vaarana, että Suomen kolmannen rakennerahastokauden alun heikko käyntiinlähtö tarkoittaa, että satoja miljoonia EU-rahoja jää kokonaan käyttämättä.

Käynnistysvaikeudet ovat johtuneet byrokratiasta, uuden ministeriön perustamisesta, aluehallinnon uudistuksesta, ohjeistuksen riittämättömyydestä ja ristiriitaisuudesta. On käynyt myös ilmi, että ministeriötasolla on pulaa asiansa osaavista tekijöistä.

Edellisillä rakennerahastokausilla Suomen hallinnointia moitittiin raskaaksi. Nyt näyttää siltä, ettei menneestä ole opittu mitään. Tärkeät asiat ovat hukkumassa hallinnointiin tai sen puutteeseen.

Rahaa nykyiselle kaudelle, vuosille 2007-2013, on vähemmän kuin aikaisemmin. Toisaalta EAKR:n 977 miljoonaa ja ESR:n 615 miljoonaa lisättynä reilusti toisella mokomalla valtion ja kuntien rahaa ovat varsin merkittävä potti suomalaiseen osaamiseen ja alueiden kehittämiseen. Niiden käytön pitäisi  kiinnostaa niin eduskuntaa, etujärjestöjä kuin maakuntiakin.

Aluekehitysohjelmissa on sentään päästy liikkeelle, mutta sosiaalirahaston ohjelmien rahaa ei ole maksettu kehittämistyötä tekeville, vaikka ohjelmakauden toinen vuosi on jo kohta lopuillaan. Hakemuksia toki on jätetty runsaasti, mutta vihreää valoa tulevasta tuesta ei ole näytetty kuin osalle hankkeista.

EU-rakennerahastokauden kansalliseksi tunnukseksi on valittu ”Vipuvoimaa EU:lta ”. Mihin vipu on viritetty? Vaarana on, että alkukangertelun jälkeen tehdään hätiköityjä ratkaisuja. ESR-rahoilla on määrä edistää työllisyyttä, innovaatioita, työssä jaksamista, ehkäistä syrjäytymistä, parantaa nuorten työmarkkina-asemaa, edistää tasa-arvoa ja parantaa maahanmuuttajien neuvontaa ja ohjausta. Olisi tärkeää, etteivät muun muassa ammattitaidon kohentaminen tai toisen asteen ammatillisen koulutuksen laadun ja vetovoiman parantaminen nyt hukkuisi varojen puutteeseen.
EAKR-rahoilla on puolestaan tavoitteena parantaa suomalaisten yritysten kilpailukykyä, luoda uusia työpaikkoja ja vahvistaa alueellista elinkeinorakennetta. Paljon on siis pelissä.

Nyt pitäisi poliittisten päättäjien olla hereillä. Hallinnolta tulee vaatia selkeät suunnitelmat siitä, miten orastava katastrofi saadaan estettyä ja Suomelle kuuluvat EU-rahat käytettyä järkeviin aluetasolla toivottua vaikuttavuutta aikaansaaviin hankkeisiin. Käsittääksemme näille rahoille on kyllä käyttökohteita.

Rakennerahastoneuvottelukunnan jäsenet:

Auli Korhonen, SAK

erikoissuunnittelija (rakennerahastot, koulutus, monikulttuurisuus)

Pekka Salmi, STTK

alue- ja järjestöpoliittinen asiantuntija

Olli-Pekka Väänänen, MTK

johtaja (aluepolitiikka ja huoltovarmuus)