Tekijä: Open

Valmisteltu kannanotto on kautta linjan keskeiseltä sisällöltään sellainen, että en voi yhtyä siinä esitettyihin näkemyksiin. Perusteluina käytetään omassa (SAK:n) esityksessämme TVO:n eli hakijan argumentteja. Onko meidän syytä puhua kapitalistien puolesta ja heidän kielellään?

Hallituksen ilmasto-ohjelman mukaanKioton ympäristösopimuksen vaatimaan kasvihuonekaasupäästöjen rajoittamiseen päästään myös ilman lisäydinvoimaa. Tosin se voi olla hieman kalliimpi ratkaisu, mutta toisin menetellen turvaamme jälkipolville paremman ympäristön.

Uusien energiatekniikoiden, energian sästön, puupolttoaineiden sekä tuuli-, vesi- ja aurinkovoiman avulla voimme jo lähitulevaisuudessa luoda luotettavan energiantuotannon.

Vuonna 1999 ilmestyneen yliopistotutkijoilla teetetyn skenaariotarkastelun mukaan Suomi pystyy toteuttamaan Kioton tavoitteet ilman ydin- ja maakaasuvoiman lisärakentamista, vaikka kansantalous kasvaa 2,5 %:lla vuodessa. Kansantaloutta kasvattaa tässä ratkaisussa osaltaan myös uusiutuvan energian ja energiansäästöteknologian voimakkaasti kasvava vienti.

Ydinvoimalla ei ole nähtävissä taloudellisesti kannattavaa roolia. Se pärjää vain valtion tukiaisten avulla. Jos uusiutuvan energian hyväksikäyttöön olisi laitettu samat tuet kuin ydinvoimalle, se olisi jo hyvin kustannustehokasta.

Esimerkiksi tuulivoimamarkkinoilla suomalaiset yritykset pärjäävät hyvin. Tuulivoimateknologiaan panostaminen on järkevää myös työllisyyden kannalta, koska komponenttien valmistus on erittäin työvoimavaltaista.

Tässä puhun myös oman alamme, tekstiilialan työllisyyden puolesta. Alan menestyvimpiä yrityksiä on juuri sellainen yritys, joka tekee lasikuitukangasta tuulivoimaloiden lapoihin.

Sen sijaan ydinvoiman lisärakentamisen työllistämisvaikutukset eivät saa minua vakuuttumaan. Mikä takaa tänä aikana, kun EU vaatii kilpailuttamaan tällaiset hankkeet, että juuri suomalaiset insinöörit ja rakentajat saisivat urakan? Kun missään päin maailmaa ei ole pitkiin aikoihin rakennettu uusia ydinvoimaloita, meidän koemallimme kiinnostaisi varmaan muitakin kuin suomalaisia. Venäläiset ainakin ovat jo julkisuudessa olleiden tietojen mukaan ilmaisseet kiinnostuksensa Suomen hanketta kohtaan. Herää vain kysymys, mitä tekoa on 70- tai 80-luvun kokemuksella tällaisessa huippuosaamista vaativassa hankkeessa, kun vaikkapa jo toimistotekniikka tuntuu kiitävän eteenpäin sellaista vauhtia, että naisten ammattitaidon epäillään ruostuvan jo muutamassa kuukaudessa, vaikkapa äitiysloman tai hoitovapaan aikana. Eikö jatkuvaa itsensä kehittämistä vaaditakaan kaikissa ammateissa?

Muut maat ovat tehneet toisenlaisia ratkaisuja kuin Suomi nyt on tekemässä, jos TVO:n hakemukseen suhtaudutaan myönteisesti. Ydinvoimalaa ei ole Länsi-Euroopassa tilattu vuoden 1986 jälkeen eikä USA:ssa vuoden 1978 jälkeen. Tähän ovat vaikuttaneet osaltaan ympäristösyyt, mutta pääasiallinen syy on huono kilpailukyky. Syinä ovat kilpailevien energiamuotojen tuotantotekniikan nopea kehittyminen, ydinvoiman turvallisuustason parantamistarpeet ja velvoite 60 miljardin markan tuhot kattavan onnettomuusvakuutuksen hankkimiseen vapailta markkinoilta.

Tässäkin mielessä meidän ydinvastuulakimme, jonka mukaan ydinvoimalan omistajan korvausvastuulle on asetettu onnettomuuden suuruudesta riippumaton katto, n. 1,3 miljardia markkaa, jättää koko vastuun onnettomuuden sattuesssa yhteiskunnan kustannettavaksi.

Meidän mallilaboratoriomme saattaa kiinnostaa muun muassa saksalaisia ja ranskalaisia. Heidän aikaisempia turvallisemmaksi väittämänsä eurooppalainen painevesireaktori on olemassa toistaikseksi vasta paperilla. Koekappale pitäisi välttämättä saada rakennetuksi EU:hun, jotta sitä voitaisiin myydä muualle. On esitetty sellaisiakin arvioita, että koelaitos myytäisiin polkuhintaan, jos joku maa suostuisi sen ottamaan. Näin päästäisiin markkinoimaan uutta voimalamallia kolmannen maailman maihin, joita ydinteknologia kovasti kiinnostaa, koska ne haaveilevat omista ydinaseista.

Ruotsin ilmastostrategiassa esitetään hiilidioksidipäästöjen vähentämistä 2 %:lla vuoden 1990 tasosta vuoteen 2012 mennessä ja 50 %:lla vuoteen 2050 mennessä, huolimatta ydinvoiman alasajosta.

Toisin kuin TVO:n hakemuksessa ja sitä myötäilevässä (SAK:n) kannanottoluonnoksessa energiantehostamisen mahdollisuuksista on Suomessa vieläkin valtaosa käyttämättä. Tutkimusten ja kokemusten mukaan investoinnit sähkön säästöön tuottavat selvästi Suomen halvinta sähköä. Energiansäästöprojektit ovat 2-10 kertaa kannattavampia kuin energiantuotannon lisärakentaminen.

Uusiutuvat energianlähteet sivuutetaan hakemuksessa väitteellä, ettei yksikän niistä ole vaihtoehto suunnitellun ydinvoimalaitosyksikön tuotantoa vastaavan perusvoiman tuotantoon. Sen sijaan uusiutuvien energianlähteiden yhteenlaskettuja mahdollisuuksia ei arvioida. Tällaisella tarkoitushakuisella tavalla hakija päätyy siihen, että ydinvoiman ainoat vaihtoehdot ovat kivihiili- ja maakaasulauhdevoimala.

Esimerkiksi puuhakkeen käyttö voidaan VTT:n mukaan lähes kaksinkertaistaa ja tekniset mahdollisuudet ovat vielä suuremmat. Vaikka puuenegia on jo nykyään hyvin kilpailukykyistä, sen kustannusten odotetaan pienenevän merkittävästi korjuumenetelmien tehostuessa. Kuka tahansa metsissä liikkunut voi todeta, että tällä sektorilla on todella varaa tehostamiseen, niin tuhlaavaisesti olemme tähän omaan arvokkaimpaan ernergiamuotoomme suhtautuneet.

Vielä sitten pari sanaa kustannuksista ja käyttöriskeistä. Tsernobylin onnettomuuden jälkeen mikään selvitys tai vakuuttelu ei ole saanut minua vakuuttumaan, että riskitöntä ydinvoimaa olisi olemassa. Inhimillinen virhe on mahdollinen missä tahansa, myös meillä. Myöskään ydinjätteen loppusijoitus kallioperään, kuten meillä nyt suunnitellaan, ei ole ehdottoman luotettava ratkaisu. Minusta meillä ei ole oikeutta jättää jälkipolville sen tapaista perintöä.

TVO ja sen takana olevat tahot pitänevät itsestään selvänä, ettei niiden tarvitse maksaa ydinvoimatutkimus- ja kehityskuluja. Ehkäpä itsestään selvänä pidetään myös sitä että aikaisempaan tapaan sähkö voidaan hinnoitella niin, että pienkäyttäjät maksavat suurimman osan sähköntuotannon kustannuksista.

Hakemuksessa ja (SAK:n) kannanottoluonnoksessa puhutaan moneen kertaan omavaraisuudesta. Tekee mieli kysyä, miksei tällaista riippumattomuutta haeta ja puolusteta yhtä voimakkaasti muilla tuotannon aloilla ja muilla elämänaloilla. Jos en nyt puhuisi kotimaisen tekstiili- ja vaatetuotannon puolesta, voisin ottaa esimerkin vaikkapa amerikkalaiselle viihdetarjonnalle asetettavista kansallisista rajoituksista. Se ei ole vähämerkityksistä meidän tajunnan- ja mielipiteen muokkauksemme kannalta. Eikä se ole vähämerkityksistä myöskään ay-liikkeen arvomaailman kannalta. Ranskalaisilla esimerkiksi on ollut rohkeutta suojata omaa kansallista kulttuuriaan. Tarkoitan vain sitä, että omavaraisuuteen vetoaminen on toivottavasti shapluuna myös vastaisuudessa, kun muita merkittäviä yhteiskunnallisia ratkaisuja tehdään.

Ja yksi asia on pakko sanoa: mihin laskelmiin kasvuennusteet perustuvat? Mikä varmuus on siitä että teollisuus investoisi tulevaisuudessa yhä enemmän Suomeen? Globaalit markkinat ja pääoman kansainväliset liikkeet kulkevat meidän ydinvoimaratkaisustamme riippumattomia polkujaan. Investoinnit tehdään yhä useammin ulkomaille, sen me kaikki tiedämme.

Näillä argumenteilla en osaa pitää lisäydinvoiman rakentamista sen paremmin SAK:n jäsenistön kuin yhteiskunnan kokonaisedunkaan mukaisena.

 

Lugupeetud proua esimees

Kallid Kergetööstustöötajate Liitu liikmed

Head juuresolevad

Minul on suur au ja rõõm tuua soomlaste tekstiil- ja õmblustöötajate tervitus teie Kongressi. Meie pidasime oma kongressi juunis Tamperes. Meil oli siis rõõm saada teie juht Laivi külaliseks ja nüüd minul on au külastada teie kongressi.

Meil on mitmet ühised asjad, ei ainult et meie oleme naabrid ja töötame samal alal. Mitu ettevõte on ka ühine, nendel on tegevust Soomes, niisamuti Eestis. Meie probleemid on palju samad, need on kui eri suurused. Madalpalgad, töötus, kutsehaigusküsimused, usaldusisikude õigused ja nii edasi.

[Nüüd ma jätkan soome keelel]

Vi arbetar på en internationell bransch fast det kanske är svårt att märka dagligdags. Var som helst vi träffar kolleger på internationella sammanträden diskuterar vi alltid samma frågor: Företagen letar sig dit var de kortsiktigt får de största vinsterna. Man utnyttjar det att arbetstagarna inte är organiserade, bristerna i arbetarskydd och avtalsverksamhet, barnarbete, frizoner.

I den finska pressen har vi under hösten fått läsa nyheter om de estniska trepartsförhandlingarna och hur arbetsgivarna hade varit villiga att godkänna fackets krav till minimilön bara textil- och beklädnadsbranschen skulle lämnas utanför. Ni skrämdes med ökande arbetslöshet.

Dylika uttalanden kändes igen. Vi håller på som bäst att börja våra löneförhandlingar med arbetsgivarna och jag är illa rädd för att vi får höra samma hotelser om ökad arbetslöshet som följd för lönehöjningar.

Trots att våra löner är låga anser arbetsgivarna att de alltid är för höga, eftersom det går att hitta en världsända där arbetskraften är ännu billigare när man bryter mot ILO:s miniminormer. Marknadsekonomin och den hårda kapitalismen har visat sitt verkliga ansikte. Företagen byter ägare och verksamhetsplats. Kommunens, rikets eller kontinentens gränser spelar ingen roll. Arbetstagaren har gjorts till en liten bricka i spelet där pengarna bestämmer.

Men dessa arbetsgivarnas hotbilder bör vi såväl i Finland som här i Estland lämna i sitt eget värde. Vi må koncentrera oss att förstärka vår egen verksamhet på arbetsplatserna och i förbundet för att eniga och starka kunna svara på globaliseringens utmaningar. I Finland strävar vi efter att öka konsumenterna medvetande om etiska frågor genom att lyfta dessa frågor till allmän diskussion.

Fackets uppgift är att skapa skyddsmekanismer så at hela risken inte skulle falla på den värnlösa arbetaren. När jag läste er centralorganisation EAKL:s resolutioner från kongressen i våras var det lätt att märka, att vi ser lika på behovet av skydd. Det är samma frågor som sysselsätter såväl det finska som estniska facket

Efter att ha fått arbetarskyddslagstiftningen i skick är det synnerligen viktigt att den också kan övervakas. Estland förhandlar om medlemskapet i Europeiska unionen. Det är viktigt för såväl det finska som det estniska facket och deras medlemmar, att före medlemskapet träder i kraft fungerar EU:s sociallagstiftning, inte bara på pappret utan på varje enskild arbetsplats. Viktigt är också att man har fungerande förhandlingsmekanismer och avtalsrättigheter. På denna punkt torde bollen i Estland vara hos arbetsgivarna. Utnyttjandet av arbetstagarna förhindras bäst med bra och bindande avtal när brott mot avtal kan åtalas.

Det är också viktigt, att de estniska arbetstagarna vet, att man i Finland inte får utföra arbete med sämre villkor än vad som avtalats i branschens kollektivavtal. Och att avtalen gäller även dem som inte är medlemmar i facket. Vi vill inte att esterna lockas över till Finland till arbete med sämre villkor än vad man enligt lag och avtal har rätt till. Då blir det mycket svårt att leva med våra dyra levnadskostnader.

Meil on ees suur töö. Aga sitkusel, usinusel ja heal koostööl, ma usun, meie saame hakkama hästi.

Head aü-sõbrannad. Ma usun et meie koostöö tulevikus on veel parem kui nüüd. Ma soovin teil edukast kongressi ja tarkad otsused abitama tööt uuel perioodil!

Tallinn, den 24. november 2000

SASK:n solidaarisuuspäivät 28.-29.10.2000
Tampereen yliopistolla
Auli Korhonen, Teva

Vastuullisen tuotannon tuntomerkit -seminaari

Tarkastelussa kauppa, investoinnit ja yritysetiikka.
Mitkä voisivat olla ay-liikkeen kriteerit sosiaalisesti vastuulliselle tuotannolle?

Tevassa on puhuttu ns. sosiaaliklausuulista jo parikymmentä vuotta.
Keskustelun siemen saatiin kv-järjestömme ITGLWF:n yhteyksien kautta.
Kauppasopimuksiin haluttiin saada tietyt työntekijöiden vähimmäisehdot, jotta työn teettäminen missä tahansa maailman kolkalla olisi samalla lähtöviivalla.

Pohjoismaisella tasolla asia on konkretisoitunut viime vuosina useiksi yhteisiksi seminaareiksi, joissa asiaa on pohdittu milloin oman väen kesken milloin yhdessä muiden kansalaisjärjestöjen kanssa.

Euroopan tasolla, ns. sosiaalisen vuoropuhelun seurauksena  teva-alan eurooppalaiset työmarkkinajärjestöt solmivat kesällä 1997 kenties ensimmäisinä Euroopassa toimintaohjeen, jonka mukaan ne sitoutuvat noudattamaan alan eettisiä toimintaohjeita (codes of conduct). Toimintaohjeisiin sisältyivät ILO:n yleissopimukset, jotka koskevat pakkotyön kieltämistä, järjestäytymis- ja sopimisvapautta, lapsityön kieltoa ja syrjintäsuojaa.
Saman vuoden joulukuussa, siis 1997 sama teksti kirjattiin tietääkseni myös ensimmäisenä tekstiili- ja vaatetusalan työehtosopimukseen täällä Suomessa.

Ehkä laajemmin keskustelu Suomessakin alkoi lisääntyä viime vuonna WTO:n kokouksen yhteydessä, mistä täällä paikalla Peter J. Boldt valottanee.

Viime keväänä, toukokuussa järjestimme yhdessä Liikealan ammattiliiton ja eurooppalaisen eettistä tuotantoa ja kulutusta edistävän järjestön IEPCE:n kanssa Helsingissä seminaarin, johon kutsuimme nelikantaisesti edustajia työnanjapuolelta, ammattiliitoista, kansalaisjärjestöistä ja valtiovallan taholta.

Saimme vastakaikua ja työ on jatkunut. Reilun kaupan yhdistys otti valmistellakseen kannanoton, jonka kaikki ammatiliiset keskusjärjestöt, Amnesty, Suomen Kuluttajaliitto, SASK, Kirkko. Liikeliitto ja Teva allekirjoitivat. Vetoomuksessa esitettiin eettisen fooruminen perustamista.

Nyt olemme tässä miettimässä, miten tästä eteenpäin