Teollisuuden ammattiliitot ovat aloittamassa jäsenäänestystä TEAMin synnystä, puoleen tai vastaan.

Tekstiili- ja vaatetustyöväen liitossa oltiin laajemman liittokokonaisuuden puolesta jo yli kymmenen vuotta sitten. Ennen minun puheenjohtajakauttani edeltäjäni Tuulikki Kannisto ja Pirkko Oksa tekivät useita aloitteita isomman teollisuusliiton puolesta.  Vuonna 1998 Teva kutsui Kemian, Metallin, Paperin, Puu- ja erityisalojen liiton, Rakennusliiton, Elintarviketyöläisten liiton, Sähköliiton ja Viestintäliiton keskustelemaan yhteisen, isomman liittokokonaisuuden muodostamisesta. Perusteluna aloitteelle oli, että väki teollisuusalojen liitoissa oli jo silloin kymmenessä vuodessa vähentynyt yli 40 000 hengellä.

Palaveriin eivät kaikki kutsutut liitot tulleet lainkaan  ja ne, jotka tulivat, vastasivat, että yhdistyminen ei ole ajankohtaista. Ainoastaan toisen tamperelaisen liiton, Sähköliiton kanssa Tevalla oli paljonkin käytännön yhteistyötä: yhteinen puhelinkeskus, yhteiset atk-palvelut ja monenlaista muuta yhteistoimintaa muun muassa koulutuksessa ja työttömyyskassojen toiminnassa.

Kun vuonna 1999 aloitin Tevan puheenjohtajana, kävin ensimmäiseksi kierroksen samoissa liitoissa kuin edeltäjäni. Halusin omin korvin kuulla, onko tilanne pysynyt samana. Muutosta ei ollut tapahtunut.Moni liittojohtaja vastasi, että yhdistyminen ei ole mahdollista minun kaudellani tai minun elinaikanani.

Liekö ”Siperia opettanut”vai muuten ajatus kypsynyt, kun nyt ollaan tilanteessa, että Lauri Lylyn esitys uudesta suurliitosta muiden Pohjoismaiden malliin, on saamassa kannatusta. Kritiikkiä tosin edelleen esitetään, mutta tosiasiat ovat jo kauan puhuneet sen puolesta, että voimat kannattaa yhdistää, jotta jäsenistöä voidaan palvella paremmin. Työpaikkojen siirto Suomesta muualle koskee muitakin aloja kuin teva-alaa. Kun me puhuimme globalisaatiosta ja Kiina-ilmiöstä, eivät muut uskoneet, että se voisi koskea muita kuin naisvaltaisia työpaikkoja, vaikka tosiasia oli, että suomalaiset suuryritykset tekivät koko ajan merkittäviä investointejaan muualle kuin Suomeen.

Saatuamme muilta liitoilta useampaan kertaan kieltävän vastauksen yhteistyöehdotuksiimme, valmistauduimme  siis Tevassa elämään itsenäistä elämää, olihan liiton talous saatu kuntoon, lakkokassat ja työttömyyskassan puskurirahastot olivat hyvällä mallilla. Toimimme omassa kiinteistössä. Neuvottelimme työehtosopimuksia, olimme mukana keskitetyissä ratkaisuissa, kansainvälinen edunvalvontamme oli edistyksellistä. Saimme ensimmäisenä liittona Euroopassa – ja kenties vieläkin ainoana – eettiset, yrityksiä velvoittavat toimintaohjeet työehtosopimukseemme. Niissä edellytettiin ILO:n perusssopimusten noudattamista, siis orja- ja lapsityön kieltämistä, järjestäytymisoikeutta- ja sopimisvapautta työntekijöille muissa maissa toimittaessa, työaika- ja tysöuojelunormien noudattamista,vähimmäistoimeentulon turvaavaa palkkaa jne.

Kun SAK:n valtuuston puheenjohtaja Tuire Santamäki-Vuori esitti ajatuksen ay-keskusjärjestöjen yhdistämisestä Suomen Kuvalehdessä 3/2009, voin lämpimästi kannattaa esitystä, kuten myös PAMin Ann Selin on liittonsa jälkeen tehnyt. Samanlaisia ajatuksia on esittänyt myös Rakennusliiton nykyinen puheenjohtaja Matti Harjuniemi ja jo aiemmin SAK:n juristi Anu-Tuija Lehto on Palkkatyöläisen kolumnissaan esittänyt ay-liikkeen järjestörakenteiden täysremonttia.

Tevan liittokokous keskusteli jo vuonna 2000 siitä, olisiko mahdollista perustaa tekstiili- ja vaatetusalan ammattiliitto, johon kaikki alalla työskentelevät olisivat voineet liittyä riiippumatta siitä, missä tehtävissä he ovat ja mihin keskusjärjestöön kuuluvat. Silloin tämä ammatti-identiteetin säilyttämiseen tähdännyt järjestörakenne ei saanut varauksetonta tukea, mutta liittokokous esitti päätöslausumassaan, että SAK:n tulisi ottaa aktiivinen rooli palkansaajakeskusjärjestöjen yhteistyön kehittämisessä kohti keskusjärjestöjen yhdistymistä.

Tevan osalta tilanne on sittemmin johtanut siihen, että liitto yhdistyi Kemianliittoon vuonna 2004. Kemianliitto teki nimittäin yllättäen aloitteen yhteistyöstä loppuvuodesta 2000, siis aika pian sen jälkeen, kun Tevan aloitteisiin oli saatu kieltävä vastaus ja kun olimme päättäneet elää itsenäistä elämää, tavoitteena toki  suuremmat liittokokonaisuudet, jos muut liitot siihen olisivat valmiit.

Esitimme yhteistyöneuvotteluissa Kemian liitolle sellaista liittorakennetta, joka nyt on TEAM-liiton Lauri Lylyn pohjaesityksen mallina. Halusimme, että toimintoja ei keskitettäisi vain Helsinkiin, vaan meidän mielestämme palvelua olisi pitänyt olla alueilla, lähellä jäsenistöä.

Onkin erittäin mielenkiintoista ja positiivista, että Kemianliitossa on nyt asetuttu kannattamaan alueellistamisen mallia, jota liitto Tevan ja Kemian fuusioneuvotteluissa kovasti vastusti. Teva tamperelaisena liittona olisi pitänyt erittäin tärkeänä aluetoimiston pitämistä Tampeereella jo siitäkin syystä, että yhdistyvän uuden liiton jäsenistöstä viidesosa oli Tampereen ympäristössä. Olisimme halunneet myös, että ne työntekijät, jotka olivat Tevan toimiston palveluksessa, muun muassa työttömyyskassassa, olisivat voineet jatkaa työtään.

Tämä ei sopinut sillon Kemian liitolle. Kahden vuoden siirtymäajan jälkeen jokaisen oli siirryttävä Helsinkiin. Osa ei perhe- tai muista syistä voinut muuttaa Helsinkiin tai alkaa kulkea neljän tunnin työmatkoja päivittäin. Ammattitaitoa ja osaamista hukattiin. Näin ei ammattiyhdistysliikkeessä olisi pitänyt toimia.

Olen tietysti käyttänyt äänioikeuttani heti ensimmäisenä päivänä ja äänestänyt kyllä TEAMin synnylle.

Olen johdonmukaisesti ollut tätä mieltä jo yli kymmenen vuotta. Sitä paitsi tuo nimikin kelpaisi uuden liiton nimeksi. Ehdotukseni Teva-Kemia-fuusioneuvotteluissa oli Teollisuuden monialaliitto, jonka lyhenne olisi voinut olla tuo sama. Silloin se herätti vain suurta kärhämää. Mitäs minä sanoin tuolla aiemmin Siperiasta….

Tämä artikkeli on julkaistu torstaina 5. helmikuuta 2009 kello 16.35 ja sen aiheena on Kirjoitukset. Voit seurata tämän artikkelin vastauksia RSS 2.0 -virran avulla. Voit kirjoittaa vastauksen, tai lähettää seurantailmoituksen omalta sivustoltasi.