We have the municipal elections in Finland on the 13th of June 2021.
The most important matters of Tampere are decided by the Tampere city council, which has 67 members. The municipal elections are arranged every fourth year. I´m one of the candidates on the list of the Finnish Socialdemocratic Party, SDP.
You will receive the notice of the right to vote. If not, contact the Local Register Office (maistraatti).
When you go to vote, keep an identity document with you. Take also the notice of right with you.
You can find SDP´s election manifesto on the SDP´s website.
In Tampere the most important question is to tackle the huge long-term unemployment, specially the youth unemployment. We soc.decomrats want to keep everyone aboard. No one should be excluded.
Maybe you have heard about the ”sote” -reform which has been planned. It means that social and health care services are moved from the municipalities under the new regional level governance. It means that ca. 50 % of municipalities incomes will be used on regional level. It will be a very big change, if our parlament decides to carry out the project.
What remains in Tampere? The most important thing is the education. Also cultural services remain. And the future Tampere should promote the local businesses such as the tourism. In the beginning of this summer we shall konow if Tampere wins the nomination of Europe´s cultural capital 2026.
I would very much appreciate if you want to ask me and discuss more about politics. You can leave me a message via this page or fb-page. I´m also in twitter @AuliKorhonen as well in Linkedin.
Let´s keep in touch – and vote on the 13th of June – or in advance  26.5. -8.6.

Att rösta i kommunalval den tolfte juni är självklart, men det borde vara självklart också, att man väljer sin kandidat bland socialdemokraterna, eller hur! Före den officiella valdagen kan du rösta i förväg från den 26. maj till den åttonde juni.

SDP:s tema i kommunalvalet är: världen kan förändras. Vi behöver bara modiga människor.

Alla skall vara med.
Det betyder, att vi tar hand om våra skolor. Varje barn förtjänar samma möjligheter. Skattepengar ska användas för service för människorna och att en värdig ålderdom är allas rätt. Allas resurser behövs.
Du kan läsa mera om SDP:s teman på webben. Där kan du också hitta din kandidat (https://vaalit.sdp.fi/ehdokkaat).
I Tammerfors SDP har hudra kandidater, jag är en av dom.
Jag har också svarat  frågorna i Yles valkompass på svenska. Gärna kontakta mig, om du vill kolla, vad jag tänker om ärenden, som är viktiga för dig i Tammerfors.
Jag har nästan 40 års erfarenhet i arbetslivet i olika yrken. De sista åren i arbetslivet sysslade jag med industripolitik, som näringspolitisk rådgivare i FFC. Det handlade också att hålla sig informerat om regeringens planer om regionalpolitik och specielt om social- och hälsovårdsreformen.
I Tammerfors har vi hamnat i en situation där arbetslösheten har i åratal varit otroligt dyster. Delvis beror det på strukturförändringen. En del av våra arbetslösa saknar de kunskaper som nu krävs i arbetslivet. Men arbetslösheten beror också på det, att Tammerforstrakten inte har kunnat locka eller skapa nya investeringar. Pä dethär området måste vi kämpa kraftigt. Specielt bekymrad är jag att ungdomar inte får ens sina första jobb. Det lyder lätt till utslaget liv, om man i åratal bara måste stanna hemma utan kontakter till arbetslivet, studielivet eller hobbyn. Saknar man inkomster, betyder också, att man inte kan göra så mycket man ville.
Tammefros har varit en märkvärdig utbildningsstad. Det vill vi säkert behålla. Vi är också stolta över vår kulturella stad, med flera teater, stadsorkestern (filharmonin), biblioteket och museeverket. Jag vill att vi stöder också nya grupper och ger dom utrymme gratis eller på minimum hyra.
Det såm jag älskar mest i min hemstad är naturligtvis Pispala, där vi bott redan över 30 år. Pyynikki åsen är specielt med vytornet och dom berömda bullar (sockerdonitser). Pyynikki åsen är nära bindat med den södra parken (Eteläpuisto), som jag vill hålla som park. Staden behöver lungor. Kanske någon officiell byggning kunde byggas dit, Jag tycker, att vi borde ha en bastu också vid Pyhäjärvi, liksom vi har Rauhaniemi och Kauppi vid Näsijärvi. Båda så populära, att man nästan måste sto där. Våra internationella gäster har också hittat dessa bastun. Det betyder, att bada bastu är en sak, som även turisterna söker i Tammerfors. En upplevelse, som man inte kan hitta annanstans mitt i staden: att sitta i lung och ro och bara vila och njuta.

Isä tai äiti, mummo tai sisko, kaveri, opettaja, urheiluvalmentaja, työnantaja. Kuka tahansa voi olla sysäämässä nuoren heikon itsetunnon sykkyrälle. Yhtä lailla kanssaihmisillä on mahdollisuus nostaa ja kannustaa:  kertoa, kuinka hyvä olet ja millaisia ovia sinulla on avattavana, vaikka aina et onnistuisikaan omien toiveidesi tahdissa.

Tahtotila nuorten syrjäytymisen ehkäisemiseksi on kirjattu niin moneen paperiin ja todettu niin monen päättäjän suulla tärkeimmäksi asiaksi, että toivo asioiden järjestymisestä on viritetty korkealle. Tarvitaan todellista yhteistä ponnistusta ja tahtoa, että pystymme vastaamaan lupaukseen, jonka toteuttamista nuoret ja heidän perheensä odottavat.

Vaikka lama on jo vuosikausia kolkuttanut kaikilla ovilla, yritysten, kuntien ja erilaisten organisaatioiden ei pidä säästöinnossaan unohtaa, että nykyiset  tekijät ikääntyvät kovaa vauhtia. Kuka opettaa nuoret, kuka siirtää hiljaisen tiedon, mistä saadaan tulevat osaajat, jos työelämän ovat pidetään nuorilta tiukasti suljettuina.

Odottavien nuorten määrä ei ole vähäinen. Jo yksin Tampereella on  lähes 3000 alle 25-vuotiasta työtöntä nuorta, joilla tänäkään aamuna ei ole järkevää tekemistä. Toisaalla kaupungissa herätään yksinäisiin aamuihin ja odottamiseen, että joku auttaisi, hoivaisi, että joku muistaisi.

Ei ole vain yhtä ratkaisua, ei vain yhtä toimijaa. Monialainen yhteistyö julkisten ja yksityisten sektoreiden välillä on välttämätöntä. Hallinnonalojen rajat on  pystyttävä ylittämään. Tarvitaan arkista huolenpitoa ja välittämistä. Rahan merkitystä  ei tässäkään sovi vähätellä, mutta se ei  lopulta ole  se kaikkein ratkaisevin kynnys. Nuorten tilanteen ymmärtäminen vaatii ennen kaikkea asennemuutosta.

Jos on  vielä olemassa yritys tai organisaatio, jossa nuorten työllistämistä ei ole kirjattu ensi vuoden toimintasuunnitelmaan, se suunnitelma on syytä kirjoittaa uudelleen. Ja vielä siihen on kirjoitettava kohta erityistä tukea tarvitsevien nuorten palkkaamiseksi.

Pienen kunnan väkiluvun verran tamperelaisnuoria ei tänäkään aamuna tiedä, mitä päivän aikana tekisi. Tulevaisuuden suunnitelmat ovat haussa ja epävarmalla pohjalla. Työttömänä ja ilman opiskelupaikkaa on 3000 tamperelaista alle 25-vuotiasta nuorta. Ammatillisessa koulutuksessa keskeyttäminen on  liian yleistä.

(lisää…)

Vaikka valtaosalla lapsista ja nuorista oppiminen sujuu hyvin, on kuitenkin käynyt niin, että tasa-arvoiseksi luultu koulumme syrjäyttää osan lapsista. Monessa perheessä on pohdittu ja surtu sitä, miksi Jani ei menesty eikä koulu kiinnosta, vaikka Hennalla kaikki sujuu hyvin. Voi olla tietysti toisinkin päin: poika menestyy, mutta tytöillä on vaikeuksia. Kaikki olemme erilaisia oppijoita, myös lapsina.

Huoli on suuri myös nuorista. Miksi niin moni keskeyttää ammatilliset opintonsa eikä saa tutkintoa suoritettua loppuun? Seuraa pettymyksiä, turhautumista, luppoaikaa, pahimmassa tapauksessa polku syrjäytymiseen avautuu.

Yksi selitys voi olla, ettei nuori ole peruskoulun aikana saavuttanut riittäviä valmiuksia opiskella itsenäisesti. Peruskoulun päättyessä oppilailla voi olla jopa kahden vuoden erot perustaidoissa: lukemisessa, kirjoittamisessa ja matematiikassa. Mahdolliset oppimisvaikeudet olisi nykytietämyksen ansiosta mahdollista tunnistaa jo päiväkodeissa ja neuvoloissa.

Ylpeydenaihettamme peruskoulua on kaikesta Pisa-menestyksestä huolimatta uskallettava arvioida sisältä päin. Koulujen eriarvoistumiskehitys on saatava pysähtymään. Opetusryhmät ovat liian suuria ja koulujen väliset erot ovat kasvamassa.

Rahaa pitäisi myös ohjata alueille, joilla on keskimääräistä alhaisempi koulutustaso, paljon työttömyyttä tai maahanmuuttajia.

Liikuntaa, taito- ja taideaineita tarvitaan lisää. Tiedon tankkaamisen ohella koulussa pitää päästä harjaannuttamaan luovuutta, käden taitoja ja liikunnan kautta purkamaan energiaa ja kokemaan fyysisen harjoittelun riemua. Harrastaminen koulupäivän yhteydessä olisi hyvä idea ja tasa-arvoinen. Silloin ei harrastaminen olisi vanhempien kukkaron paksuudesta kiinni ja aikaa jäisi perheiden yhteiselle olemiselle, kun illat eivät kuluisi lapsia harrastuksiin kuskatessa.

Tässä yhteydessä on ehkä sopivaa muistella aikaa ennen peruskoulua. Silloin oli niitä, jotka tuplasivat luokan jos toisenkin. Onneksi en itse kuulunut tähän ryhmään. Vanhemmillani ei olisi ollut varaa maksaa luokalle jäämisen kustannuksia. He olivat tosi tiukoilla taloudellisesti, kun jokainen kirja, vihko, kouluateria, jopa koepaperikin piti maksaa itse, koulumatkoista puhumattakaan.

Mutta tunnen monta hyvin työelämässä menestynyttä, jonka koulutie on ollut takkuinen. Nykyisin kaikkien pitäisi edetä vuosi ja luokka -tahtia. Perustaidot jäävät aika puutteellisiksi, jos armosta siirryt vuosi vuodelta vaativammalle luokalle. Näin ongelmat vain siirtyvät eteenpäin, jos tukiopetusta ei anneta ajallaan tai oppimisen esteisiin ei tartuta.

Jos ammattitaito jää saavuttamatta, eivät työllistymismahdollisuudet näytä kovin lupaavilta. Työmarkkinoilta on vuoden 1990 jälkeen kadonnut yli 450 000 sellaista työpaikkaa, jossa ennen pärjäsi pelkän kansa- tai peruskoulun varassa. Peruskoulun käyneiden työllisyysaste on vain 60 %, kun se jo keskiasteen koulutuksen käyneillä on 80 % ja korkeakoulutetuilla 90 %. Koulutus kannattaa. Siksi sen laadusta pitää kantaa huolta.

Nuorten yhteiskuntatakuu, johon sisältyy myös koulutustakuu, on erinomainen asia. Nuoria pitää auttaa työelämän ja opintojen pariin. Samalla on huolehdittava siitä, että heillä on oppilaitoksessa riittävät opinto-ohjaus- ja kuraattoripalvelut. SAK on vuosia tukenut opinto-ohjaajien tavoitetta, että yhdellä opolla ei saisi olla yli kahtasataa ohjattavaa.

Myös perusopetuksessa ohjauspalvelut ja kouluterveydenhoito on saatettava kuntoon. Lapset ansaitsevat kunnon aterian. Välipaloistakin on lähes joka puolella luovuttu säästöihin vedoten. Tällaiset säästöt kohdistuvat kipeimmin työttömien ja pienituloisten perheisiin.

Toivottavasti homekoulujen remontit eivät vie kaikkia kuntien koulutusrahoja. Luokkiin tarvitaan riittävästi koulunkäyntiavustajia ohjaamaan ja tukemaan opetustyötä. Iltapäiviksi lapsille pitää järjestää maksutonta harrastustoimintaa, ettei yhdenkään lapsen tarvitse yksinään tai netin seurassa viettää aikaansa.

Näistäkin asioista päätetään kunnallisvaaleissa. Lapset ja nuoret ovat ansainneet parhaan mahdollisen opetuksen, niin kuin peruskoulun alkuperäinen idea on ollut. Pidetään koulusta huolta, ei kaadeta oppia ojaan.

Tämä kirjoitus on julkaistu Aamulehdessä 7.4.2017
Sote- ja maakuntauudistuksen varjoon on jäämässä hallituksen esitys työvoimapalveluiden muuttamisesta kasvupalveluiksi. Lakiesitys on juuri lausunnolla ja eduskunta saanee senkin käsittelyynsä jo kesällä. Suuren työttömyyden ja erityisesti pitkäaikaistyöttömyyden koettelemaa Tamperetta muutos koskee yhtä merkittävästi kuin sosiaali- ja terveyspalvelujen siirtäminen kaupungilta maakunnalle.
Soteuudistuksen kaltainen yksityistämisbuumi on tulossa myös työllisyyspalveluihin. Ely-keskukset ja työvoimatoimistot lakkautetaan ja työllisyyden hoito siirretään maakunnille ja sieltä edelleen yksityisille yrityksille. Juuri kun Tampere on ilmoittautunut työvoimapalveluiden kuntakokeiluun, on jo nyt tiedossa, että kokeilu jää lyhytaikaiseksi, jos hallituksen kaavailu kasvupalveluista toteutuu. Työvoimapalvelut kilpailutetaan ja yksityistetään. Yrityspalvelut nostetaan kärkeen.
Maakunta- ja soteratkaisu koskee Pirkanmaalla noin 22 000 henkeä, joiden osalta on parhaillaan käynnissä yt-menettely, joka jatkuu koko muutosvalmistelun ajan vuoteen 2019. Kasvupalvelu-uudistuksessa henkilöstövaikutukset ovat myös mittavat. Arviolta kolme neljästä nykyisestä työvoimahallinnon työntekijästä joutuisi hakeutumaan yksityisten yritysten palvelukseen. Siirtyminen vanhoina työntekijöinä liikkeenluovutuksen periaattein ei taida onnistua yksityisiin yrityksiin siirryttäessä. Palkkataso ja eläkkeet tullaan järjestelemään uudelleen. On paljon mahdollista, että uudet työvoima- ja yrityspalveluita tarjoavat yritykset haluavat rekrytoida palkkalistoilleen aivan muuta väkeä. Ikävä visio, mutta mahdollinen.
Riski on, että yritykset tuottaakseen tulosta, keskittyvät heihin, jotka muutenkin työllistyvät helpoimmin. Kiinnostaako yksityistä, voittoa tavoittelevaa yritystä paneutua pitkäaikaistyöttömien tilanteeseen? He kun vaatisivat monialaisia ja pitempiaikaisia palveluja. Kuntien osaaminen jää käyttämättä eikä kunnille ole tulossa kasvupalvelurahaa. Maakunnat taas eivät voisi olla tuottajia, vaan työvoimapalvelut pitää tilata yksityisiltä yrityksiltä.
Lakiluonnoksen mukaan työvoima- ja yrityspalvelujen rahat jaettaisiin maakuntiin seuraavilla kriteereillä: työttömät työnhakijat (60%), työttömyysaste (15%) ja yritysten toimipaikat (25 %). Raha ei kuitenkaan olisi korvamerkittyä, vaan maakunnat voisivat itse päättää, mihin tehtäviin ne rahan kohdentavat. Onkin todennäköistä, että terveyspalvelut ajaisivat työvoimapalvelujen ohi. Näin maakuntauudistus johtaa lopulta aktiivisen työvoimapolitiikan alasajoon.
Tilanne on aika omituinen. Maakunta jopa hyötyisi siitä että työttömyysaste pysyisi korkeana. Jos siis sote-uudistuksessa vähälle huomiolle ovat jääneet sosiaalipalvelut, vieläkin vähemmän on keskusteltu työttömien tilanteesta maakuntauudistuksessa.
Kaikki mahdollisuudet uusien työpaikkojen löytämiseksi on käytettävä. Tampereen työttömyystilanne ja varsinkin nuorten työttömyys on äärimmäisen huolestuttava. Monessa Euroopan maassa on otettu mallia Suomessa ideoidusta nuorisotakuusta. Muun muassa Portugalissa on sen avulla saatu nuorten työttömyystilanne paremmaksi. Meidänkin kannattaisi enemmän käyttää EU-rahoituksen mahdollisuuksia. EU-rahoitus tukee omaa tekemistämme. Hankkeet ovat kehittämistyökalu, eivät ”höttöä” ja ”rönsyjä”, kuten joskus kuulee sanottavan. Meillä tehdään hyviä asioita, mutta voisimme oppia myös muilta. Meidän pitäisi hyödyntää paremmin oleellisten verkostojen jäsenyyksiä. Esimerkiksi Eurocities- verkostoon kuuluu 130 merkittävää kaupunkia. Se on Tampereellekin ykkösverkosto tiedonvaihtoon ja uusiin kumppanuuksiin. Ystävyyskaupunkitoiminnasta (kaupunkidiplomatiasta, joka on ollut aikanaan hyvää toimintaa) voidaan siirtyä sisältölähtöisiin kumppanuuksiin.

This article was published in the yearbook of Stete 2015

The public discussion about Corporate Social Responsibility started later in Finland than it did in the US and many European countries. The question has already been raised to the Finnish agenda ten years ago and guidebooks ever since have been published about environmental, economic and social responsibility. Trade Unions and NGOs have been very useful in training people and spreading information. Even the Finnish Government has planned to make Finland the best country in Corporate Responsibility.
Still, we are facing frequent serious issues, mostly concerning global companies functioning in other countries on the other side of the globe. One example is the recent news about the use of child labour in a Finnish paper factory overseas. Basic working law violations, ignorance in public procurements, health and safety problems as well as concerns with long working hours and too low salaries are also a reality in Finnish companies overseas. Even if there have been efforts to improve Corporate Social Responsibility, there is still a lot to do.
It seems that consumers react only when big disasters become public. A good example of this is from the textile and garment industry in Bangladesh. People working on the branch know very well that working conditions in Bangladesh have always been very bad; wages are low, only 30 euros per month and health and safety measures in factories remain seriously lacking.
However, 80 % of the country´s GNP consist of clothing export. There are over 3 million workers producing clothes for companies all over the world, also for companies in Finland. Only after the big disaster in Rana Plaza factory where 1250 workers lost their lives and at least as many were injured, the international media started paying attention to the problem, even though there have been big and disastrous fires already before Rana Plaza where people have also lost their lives because they have been locked inside the factories.
Similar sad stories from other industries can also be found from other big producer countries. One example is from Qatar, where they are currently building a football stadium for the World Championship Games of 2022. Over 400 workers, mostly immigrants, have already lost their lives in the construction work. Many Finnish export companies have businesses in Qatar, and yet these problems for human safety haven’t been faced.
Decent work is far from reality, in many countries and in many sectors. And this is an issue that should be dealt with globally.
Human rights for workers in wineries, juice production, hospital equipment, stone work, making bricks, making footballs and fisheries is a vast area to keep an eye on for Trade Unions alone. Support from institutions such as the EU and the UN is increasingly important.

After the catastrophe of Rana Plaza, Trade Unions and NGO´s negotiated an Accord to improve worker safety in clothing factories. According to the new agreement, companies should pay benefits to the victims of the disaster. However not all companies that have industries in problematic areas have joined the agreement. Also, the memory of our society is limited. One and a half years ago, Finnish consumers decided to boycott a company which produced their merchandise in these same areas. However, 1,5 years after the fire, most people and the media have completely forgotten about the incident.
The minister on labour, Mr. Lauri Ihalainen has said that CR needs global solutions. That is true, global binding solutions are urgently needed. ILO basic rights should be respected in the entire supply chain. All over the world there are extreme violations that concern health and safety, working time, living wages and the right to organise and to negotiate collectively.
The European Union’s measures aimed at developing corporate social responsibility are most welcome and should be supported. Sound corporate social responsibility prolongs employees’ (working) lives, is an integral element in sustainable development and even enhances economic growth and productivity.
On the 15 of April 2014, the European Parliament adopted a Directive on the disclosure of non-financial information by certain companies. According to the Directive, all companies with more than 500 employees will be required to include a report on environmental matters and social and employee-related aspects in their annual reports. It is good that at the same time companies are being required to disclose information on how they have tackled anti-corruption and bribery issues. Respect for human rights is also covered by this requirement. The Directive was approved in the Council on the 29th of September.
According to the compromise between the Parliament and the Council, during the year 2018 the Commission should consider the possibility of introducing an obligation requiring a country-by-country report containing information on profits made, taxes paid on profits and public subsidies received. Now it is up to the Member States themselves to decide on whether companies are required to report as part of their annual report, or separately. Even if included in the audit, the report need not be audited as such. Instead, the auditor’s responsibilities go no further than ensuring that the report has been made.
In the opinion of Finnish employee organisations, the entire Directive would be applicable for companies with over 250 employees, since a company is large by definition if it has at least 250 employees and smaller companies, for practical reasons, might not be able to find funding for these kinds of ventures
Challenges in implementing social responsibility
Key challenges in implementing social responsibility are related to non-compliance with the EU, international treaties and recommendations and national legislation. Supervision is currently ineffective and insufficiently resourced. The authorities’ awareness of social responsibility, and communication on the issue, is highly inadequate. Mere recommendations are clearly not enough – binding legislation is required at both EU and national level.

In terms of corporate social responsibility, Finnish employee organisations have put a special emphasis on ground rules for working life, employees’ rights and human rights, as well as corporate environmental responsibility and corporate responsibility for sustainable development.
When running their businesses, enterprises should take into account the persons and population groups affected by the impact of the business, either direct or indirect, at all stages of its operations. The organisations representing such persons and population groups, such as employee organisations, should be included in this process. Indigenous people, women and children are in the most vulnerable position, particularly with respect to global operations, and should thus be put more emphasis on.
Contractors’ liability for their contracting partners’ national and international obligations should be enhanced. In particular, a regulatory model should be established for ensuring compliance with minimum-level terms of employment.

Who is responsible?

What are the consumers’, investors’ and states’ responsibilities? Which part of the process has the biggest impact? Are the consumers guilty when they want to buy very cheap products and are not concerned or thinking about the living conditions from where the products are made? Are the investors and factory owners the most guilty ones when they want to gain the biggest profits possible? Some states even tempt producers with low taxes and other benefits, completely disregarding international conventions.

To tackle this vast problem OECD has published guidelines for multinational enterprises. – OECD national contact points have the duty to spread the information, however not to act as tribunals.
UN Guiding Principles on Business and Human Rights must be enforced in all EU Member States, based on a broad concept of human rights. Basic and human rights are particularly important fundamental rights to which everyone is equally entitled, including the right to security and protection at work and in working life.

Corporate social responsibility, but how?
Enterprises have many different guidelines that they can choose to follow. Many Finnish clothing companies rely on Business Social Compliance Initiative (BSCI) by which they try to follow their supply chain’s subsidiaries’ and subcontractors’ working conditions in developing countries. BSCI is a company’s own responsibility code. Two of three suppliers must be audited as good suppliers in a five year period of joining the code. BSCI could be seen as the first step to better functioning surveillance of workers’ rights.
There are also many multi-stakeholder initiatives, based on organisations like Ethical Trading Initiative, Fair Wear Foundation, Fair labour Association, Clean Clothes campaign.
In many countries the companies have legally binding responsibility to publish certain minimum standards in their yearly reports. GRI, Global Reporting Initiative tries to guide companies to report the social and environmental impacts of their business in a coherent way by using coherent standards.

Social Accountability International has produced a SA8000- standard where social responsibility and decent working conditions are the focus point. Trade Unions have been consulted in the process of making this standard. The problem with all different standards is auditing: how often and by whom. To be reliable it should be frequent and conducted by independent auditors.

What is still worrying is that social responsibility and human rights are not found to be the most important questions among Finnish enterprises, according to a research survey made in the beginning of the year 2014. Two out of three enterprises name environmental aspects to be at the top of the list when they were asked about corporate social responsibility. Human rights and consumer questions are found to be less important. That is a sad result, but reveals that information and training in these questions must be increased.
Finnwatch, the watchdog agency tracking Finnish companies’ operations in developing countries has made many useful reports about Finnish companies. For example The Decent Work programme has investigated working conditions at company units and those of their subcontractors in developing countries, which supply goods to Finnish markets.

Special attention has been paid to working hours, employees’ livelihood and occupational safety and health. In one of its projects it also searches for the origins of products from developing countries that are used in hospitals. The goal is not only to provide information but also to influence companies, decision-makers and people responsible for public procurements to make their actions more responsible.

In order to enhance the supervision of corporate social responsibility, binding rules should be implemented on the publication of personnel and environmental information in annual reports. These rules will also serve to prevent companies from engaging in aggressive tax avoidance measures.

Supervision of corporate social responsibility
New legislation is required for the implementation of corporate social responsibility. Right of action for trade unions and other organisations would advance the rights of employees and citizens who are in the weakest position. Employers acting in compliance with such legislation would also benefit from an organisational right of action, since this would make it easier to intervene in competitors’ illegal activities, which often distort competition.
More resources must be allocated to national labour protection authorities. Moreover, new methods should be considered for enhancing the efficiency of supervision, such as involving trade unions in supervision. Labour protection authorities should fulfil their obligation to supervise more extensively than presently, for instance by taking a more active stand on whether companies’ operations comply with EU and ILO conventions on working life.

Auli Korhonen

Uudet valtuustot joutuvat pian  ratkaisemaan,  millaisella kuntarakenteella  palveluja   tuotetaan. Säilytetäänkö kaikki nykyiset kunnat vai jatketaanko yhdistymisiä.

Kuntarakenneuudistus on yksi Kataisen johtaman hallituksen kärkihankkeista. Viime talvena käydyn laajan kuntien kuulemiskierroksen jälkeen  kuntauudistuksen kriteerit hyväksyttiin hallituksessa kesällä.

Uusien kriteerien olisi määrä olla kunnissa lausunnolla tänä syksynä, jotta uusi rakennelaki tulisi voimaan toukokuun alussa ensi vuonna. (lisää…)

Meille itsestään selvä ilmainen kouluruoka on erikoisuus, jota monessa maassa kadehtien hämmästellään. Se kuuluu samaan sarjaan kuin subjektiivinen oikeus kunnalliseen päivähoitoon ja perheiden saama äitiyspakkaus.

Modernit kunnalliset kirjastot, laadukas perusopetus, jopa ammatillinen opetus puuttuu monista maista. Työmatkoillani eri puolilla Eurooppaa olen saanut hiljaisesti hämmästellä milloin mitäkin julkista palvelua, jota kyseisessä maassa ei ole, mutta jota me olemme tottuneet pitämään itsestään selvyytenä.

Paljon on meilläkin parannettavaa.  Terveyspalvelut toimisivat sujuvammin, jos lääkäreitä palkattaisiin riittävästi. Hammashoitoon ja erikoissairaanhoitoon on niin pitkät jonot, että varakkaammat kansalaiset hakevat palvelunsa yksityiseltä puolelta. Opetusryhmät voisivat olla pienemmät ja tukiopetusta tarvittaisiin enemmän, jotta kaikki pysyisivät mukana.

Katujen ja jalkakäytävien heikko kunto ja pyöräteiden puute ovat aiheestakin tamperelaisia ärsyttäviä asioita. Bussit voisivat ajaa tiuhemmin ja matkat voisivat olla ilmaisia vaikkapa työkyvyttömyyseläkeläisille ja muille vähävaraisille.

Edellä olen lyhyesti kuvaillut, miksi minä kannatan julkisia palveluja ja olen valmis maksamaan veroja niiden järjestämiseksi. Haluan jatkossakin turvata sen, että kirjastot ja kulttuuripalvelut säilyvät monipuolisina, että lapset voivat harrastaa vanhempien varallisuudesta riippumatta ja että he saavat kouluissa ja päiväkodeissa laadukasta ruokaa, mieluiten läheltä. Iäkkäät kansalaiset ovat ansainneet arvokkaan vanhuuden ja palvelut, joiden laatuun he voivat itse vaikuttaa. (lisää…)

Alkaa olla hämäläisen hitauden huippu, että käymme jo kolmansiin peräkkäisiin kunnallisvaaleihin, joiden alla jahkailemme, rakennetaanko Tampereella katuraitiotie vai ei. Jahkailu ja odottaminen saa  nyt  loppua, sillä tälle nauravat kohta turkulaisetkin. He ovat nimittäin päässeet muutamassa kuukaudessa suunnittelussaan pidemmälle  kuin tamperelaiset vuosikausien jahnaamisella. (lisää…)