Syrjäytymisen ehkäisy, varhainen puuttuminen ja ennalta ehkäisy ovat viime aikoina olleet kovasti esillä hienoina tavoitteina, joiden puolesta jokaisen on helppo nyökyttää hyväksyvästi. Tampereella on valitettavasti viime päivinä tuntunut siltä, että toinen käsi ei tiedä mitä toinen tekee. (lisää…)

Kaivataanko työpaikalla ammattitaidon ja osaamisen päivitystä? Miten nuorten polkua työelämään voitaisiin helpottaa? Kuinka varautua työvoiman ikääntymiseen? Millä keinoin vahvistaa ja pidentää työuria?

Työntekijöiden arkea parantaviin hankkeisiin voi hakea EU-rahoitusta. Tärkeimmät rakennerahastot ovat Euroopan sosiaalirahasto ESR ja Euroopan aluekehitysrahasto EAKR. Kauden 2007–2013 aikana nämä rahoittavat erilaisia kehittämishankkeita Suomessa yhteensä 1,7 miljardilla eurolla.

Suomalaisia palkansaajia ESR-komiteassa edustava SAK:n erikoissuunnittelija Auli Korhonen kannustaa ay-väkeä rohkeasti hakemaan rahoitusta.

– Nyt on aika pistää ideointitalkoot pystyyn ja katsella lähiympäristöä sillä silmällä, miten jokapäiväistä työelämää voitaisiin kehittää, Korhonen kannustaa.

– Meidän jäsenemme ovat usein turhan vaatimattomia ja kokevat hanketoiminnan vaikeaksi. Usein parhaat ideat kuitenkin lähtevät kentältä, tavallisen ihmisen arjesta, Korhonen sanoo.

Hankeideoista kannattaa keskustella oman ammattiliiton tai maakuntien yhteistyöryhmien kanssa.

– Myös minuun SAK:n toimistolla voi olla yhteydessä. Mietitään yhdessä, mistä löytyisivät kumppanit viemään hanketta eteenpäin, Korhonen kehottaa.

Jos hanketoiminnan pyörittäminen oman liiton voimin tuntuu liian haasteelliselta, verkostoitua voi vaikkapa oppilaitosten kanssa.

– Niissä on paljon hanketoiminnan osaamista, Korhonen vinkkaa.

Työ- ja elinkeinoministeriö järjestää maalis–toukokuussa EU-rahoituksesta tietoiskuja eri puolilla maata. Tilaisuudet on tarkoitettu järjestöjen ja yritysten edustajille. Korhonen kehottaa liittoja sopimaan keskuudessaan, kuka menee paikalle. Tilaisuuksissa on mahdollisuus jalostaa omaa hankeideaa ja saada ohjeita etenemiseen. Samalla voi välittää toiveita viranomaisille.

Tietoiskut ESR-rahoituksesta:

3.3.2010 Oulussa

10.3. Jyväskylä

12.3. Lahti

16.3. Pori

18.3. Seinäjoki

23.3. Kokkola

24.3. Vaasa

13.4. Mikkeli

14.4. Kuopio

15.4. Kajaani

16.4. Joensuu

20.4. Kouvola

28.4. Tampere

4.5. Turku

6.5. Rovaniemi

20.5. Helsinki

Lisätietoja:Linkki TEMin tiedotteeseen www.rakennerahastot.fi

Tampereen kaupunginhallituksen henkilöstöjaoston jäsen Sanna Marin pohdiskeli Tamperelainen-lehden numeroissa 6.9. ja 4.10. miten kaupungin tulisi suhtautua lääkeyhtiön terveydenhuollon ammattilaisille tarjoamiin matkakutsuihin.

Marinin kirjoituksesta voi päätellä, että tamperelaisessa kunnallispolitiikassa asiaa pidetään vähäpätöisenä, koska asiasta ei hänen esityksestään huolimatta edes haluttu äänestää.

Tämä on kummallista paitsi poliittisen rahoituskuplan puhkeamisen aikana, myös muuten, sillä muualla maailmassa tämän tapaisiin asioihin suhtaudutaan vakavasti.

Transparency Internationalin Suomen osasto järjestää vuosittain yhdestä kahteen asiantuntijaseminaaria, joissa pohditaan lahjonnan ja korruption kysymyksiä yhteiskunnan eri osa-alueilla. Tammikuussa 2008 järjestimme seminaarin ”Onko poliittinen rahoitus riittävän avointa?” Seminaari oli siis ennen kuin Grecon raportissa Suomea kehotettiin avaamaan poliittista rahoitustaan. Paikalla oli puolueiden talouspäälliköitä ja tiedotusvälineiden edustajia. Kuten viime päivinä on nähty, aihetta pohdintaan ja suurempaan läpinäkyvyyteen on todella ollut.

Joulukuussa 2004 Transparency järjesti seminaarin aiheesta ”Onko lääketeollisuuden ja lääkäreiden yhteistyö terveellä pohjalla?” Pääteemana oli lääkäreiden jatko- ja täydennyskoulutuksen avoimuus ja läpinäkyvyys Suomessa. Seminaarin pääpuhuja oli saksalainen kliinisen farmakologian emeritusprofessori Peter Schönhöfer, joka on lääkesektorin etiikan johtava kansainvälinen asiantuntija ja palkittu muun muassaTI:n Intergrity Awardilla työstään lääkesektorin avoimuuden puolesta.

Professori Schönhöfer on arvostellut lääketehtaita korruptiosta ja syyttänyt lääketieteen asiantuntijoita tieteellisten tulosten väärentämisestä. Schönhöfer on haastettu monesti oikeuteen kriittisistä lausunnoistaan, mutta hän ei ole hävinnyt yhtään tapausta. Hän ei ole koskaan joutunut vetämään lausuntojaan takaisin. Professorin mukaan lääketehtaiden harjoittama voitelu on jättiläismäistä bisnestä, jossa etiikka on heitetty romukoppaan.

Myös Suomen seminaarin jälkeen lääketeollisuus piti väitteitä perättöminä, kuten Tamperelaiseen vastineen kirjoittanut lääketeollisuuden edustajakin teki.

Toisenlaisiakin reaktioita kuitenkin on. Helsingin kaupungin apulaiskapunginjohtaja Paula Kokkonen (kok) teki vuoden 2004 lopulla päätöksen kieltää lääkäreiltään lahjamatkat kokonaan. Kokkonen perusteli päätöstään sillä, että kaupunki on niin suuri toimija terveydenhuollossa, että se voi kustantaa lääkäreilleen konferenssimatkat silloin kun ne ovat tarpeen ja että kaupungin oma velvollisuus on kustantaa lääkäreidensä täydennyskoulutus.

Tätä taustaa vasten Sanna Marinin kaupunginhallituksessa esiin nostama asia on mitä tärkein. Myös Tampereen kaupungilla on syytä käydä arvokeskustelua, kenen velvollisuus on kustantaa eri ammattiryhmien täydennyskoulutus ja minkälaisiiin tilaisuuksiin virkamiehet voivat osallistua muiden kustannuksella ja onko vaaraa syntyä epäterveitä kytköksiä ja kiitollisuuden velkoja.

Käsittääkseni kaupungilla on hyväksytty hyvän hallintotavan säännöstö, mutta ilmeisesti sen soveltaminen vaatii vielä hiomista.

Talvi on upeaa aikaa. Voi hiihtää, luistella, lasketella, käýdä avantosaunassa. Aika ei tahdo riittää kaikkeen ihanaan tekemiseen, joita kunnon talvi tarjoaa. Onneksi sentään saamme monen vetisen talven jälkeen nyt nauttia kunnon pakkassäästä.

Lauantaiaamuna työhön mennessäni huomasin harjun päältä Näsijärvellä mielenkiintoisen kiemuran. Voiko olla totta: Nyt on vihdoin avattu  retkiluistelurata. Sitä piti heti sunnuntaiaamuna lähteä kokeilemaan. Vähän oli jään pinta vielä röpeläistä ja lumimöykkyjä oli matkan varrella, mutta tunne on uskomattoman upea, kun heti kaupungin rannasta voi lähteä kiitämään luistimilla ja edessä on kaukana siintävä Näsijärven horisontti. Heti kun kääntää selkänsä Näsinneulalle, on tunne kuin olisi erämaassa.

Tampereen pitäisi käyttää tätä matkailuvalttia. Särkänniemen rantaan sopisi hyvin talvinen ”puuhapuisto” perheille. Liukumäet ja napakelkat lapsille, jäänveistotapahtumia taitelijoille, kaakaokahvila ulkoilijoille.

Kuopiossa on ice-maraton vuosikaudet vetänyt väkeä ympäri maailmaa, Jyväskylä hyödyntää talvea ja tarjoaa kaupunkilaisille liikunnan iloja. Miksi ei Tampere kehittäisi myös talvista imagoaan. Tämä on hyvä alku.

Kanssani ensimmäisten jäädalla kiitäjien joukossa oli jo pari perhettä lapsineen. Tarvetta on, tervetuloa, talvinen aktiiviliikkujan Tampere! Ideoitani saa vapaasti jalostaa.

Teollisuuden ammattiliitot ovat aloittamassa jäsenäänestystä TEAMin synnystä, puoleen tai vastaan.

Tekstiili- ja vaatetustyöväen liitossa oltiin laajemman liittokokonaisuuden puolesta jo yli kymmenen vuotta sitten. Ennen minun puheenjohtajakauttani edeltäjäni Tuulikki Kannisto ja Pirkko Oksa tekivät useita aloitteita isomman teollisuusliiton puolesta.  Vuonna 1998 Teva kutsui Kemian, Metallin, Paperin, Puu- ja erityisalojen liiton, Rakennusliiton, Elintarviketyöläisten liiton, Sähköliiton ja Viestintäliiton keskustelemaan yhteisen, isomman liittokokonaisuuden muodostamisesta. Perusteluna aloitteelle oli, että väki teollisuusalojen liitoissa oli jo silloin kymmenessä vuodessa vähentynyt yli 40 000 hengellä.

Palaveriin eivät kaikki kutsutut liitot tulleet lainkaan  ja ne, jotka tulivat, vastasivat, että yhdistyminen ei ole ajankohtaista. Ainoastaan toisen tamperelaisen liiton, Sähköliiton kanssa Tevalla oli paljonkin käytännön yhteistyötä: yhteinen puhelinkeskus, yhteiset atk-palvelut ja monenlaista muuta yhteistoimintaa muun muassa koulutuksessa ja työttömyyskassojen toiminnassa.

Kun vuonna 1999 aloitin Tevan puheenjohtajana, kävin ensimmäiseksi kierroksen samoissa liitoissa kuin edeltäjäni. Halusin omin korvin kuulla, onko tilanne pysynyt samana. Muutosta ei ollut tapahtunut.Moni liittojohtaja vastasi, että yhdistyminen ei ole mahdollista minun kaudellani tai minun elinaikanani.

Liekö ”Siperia opettanut”vai muuten ajatus kypsynyt, kun nyt ollaan tilanteessa, että Lauri Lylyn esitys uudesta suurliitosta muiden Pohjoismaiden malliin, on saamassa kannatusta. Kritiikkiä tosin edelleen esitetään, mutta tosiasiat ovat jo kauan puhuneet sen puolesta, että voimat kannattaa yhdistää, jotta jäsenistöä voidaan palvella paremmin. Työpaikkojen siirto Suomesta muualle koskee muitakin aloja kuin teva-alaa. Kun me puhuimme globalisaatiosta ja Kiina-ilmiöstä, eivät muut uskoneet, että se voisi koskea muita kuin naisvaltaisia työpaikkoja, vaikka tosiasia oli, että suomalaiset suuryritykset tekivät koko ajan merkittäviä investointejaan muualle kuin Suomeen.

Saatuamme muilta liitoilta useampaan kertaan kieltävän vastauksen yhteistyöehdotuksiimme, valmistauduimme  siis Tevassa elämään itsenäistä elämää, olihan liiton talous saatu kuntoon, lakkokassat ja työttömyyskassan puskurirahastot olivat hyvällä mallilla. Toimimme omassa kiinteistössä. Neuvottelimme työehtosopimuksia, olimme mukana keskitetyissä ratkaisuissa, kansainvälinen edunvalvontamme oli edistyksellistä. Saimme ensimmäisenä liittona Euroopassa – ja kenties vieläkin ainoana – eettiset, yrityksiä velvoittavat toimintaohjeet työehtosopimukseemme. Niissä edellytettiin ILO:n perusssopimusten noudattamista, siis orja- ja lapsityön kieltämistä, järjestäytymisoikeutta- ja sopimisvapautta työntekijöille muissa maissa toimittaessa, työaika- ja tysöuojelunormien noudattamista,vähimmäistoimeentulon turvaavaa palkkaa jne.

Kun SAK:n valtuuston puheenjohtaja Tuire Santamäki-Vuori esitti ajatuksen ay-keskusjärjestöjen yhdistämisestä Suomen Kuvalehdessä 3/2009, voin lämpimästi kannattaa esitystä, kuten myös PAMin Ann Selin on liittonsa jälkeen tehnyt. Samanlaisia ajatuksia on esittänyt myös Rakennusliiton nykyinen puheenjohtaja Matti Harjuniemi ja jo aiemmin SAK:n juristi Anu-Tuija Lehto on Palkkatyöläisen kolumnissaan esittänyt ay-liikkeen järjestörakenteiden täysremonttia.

Tevan liittokokous keskusteli jo vuonna 2000 siitä, olisiko mahdollista perustaa tekstiili- ja vaatetusalan ammattiliitto, johon kaikki alalla työskentelevät olisivat voineet liittyä riiippumatta siitä, missä tehtävissä he ovat ja mihin keskusjärjestöön kuuluvat. Silloin tämä ammatti-identiteetin säilyttämiseen tähdännyt järjestörakenne ei saanut varauksetonta tukea, mutta liittokokous esitti päätöslausumassaan, että SAK:n tulisi ottaa aktiivinen rooli palkansaajakeskusjärjestöjen yhteistyön kehittämisessä kohti keskusjärjestöjen yhdistymistä.

Tevan osalta tilanne on sittemmin johtanut siihen, että liitto yhdistyi Kemianliittoon vuonna 2004. Kemianliitto teki nimittäin yllättäen aloitteen yhteistyöstä loppuvuodesta 2000, siis aika pian sen jälkeen, kun Tevan aloitteisiin oli saatu kieltävä vastaus ja kun olimme päättäneet elää itsenäistä elämää, tavoitteena toki  suuremmat liittokokonaisuudet, jos muut liitot siihen olisivat valmiit.

Esitimme yhteistyöneuvotteluissa Kemian liitolle sellaista liittorakennetta, joka nyt on TEAM-liiton Lauri Lylyn pohjaesityksen mallina. Halusimme, että toimintoja ei keskitettäisi vain Helsinkiin, vaan meidän mielestämme palvelua olisi pitänyt olla alueilla, lähellä jäsenistöä.

Onkin erittäin mielenkiintoista ja positiivista, että Kemianliitossa on nyt asetuttu kannattamaan alueellistamisen mallia, jota liitto Tevan ja Kemian fuusioneuvotteluissa kovasti vastusti. Teva tamperelaisena liittona olisi pitänyt erittäin tärkeänä aluetoimiston pitämistä Tampeereella jo siitäkin syystä, että yhdistyvän uuden liiton jäsenistöstä viidesosa oli Tampereen ympäristössä. Olisimme halunneet myös, että ne työntekijät, jotka olivat Tevan toimiston palveluksessa, muun muassa työttömyyskassassa, olisivat voineet jatkaa työtään.

Tämä ei sopinut sillon Kemian liitolle. Kahden vuoden siirtymäajan jälkeen jokaisen oli siirryttävä Helsinkiin. Osa ei perhe- tai muista syistä voinut muuttaa Helsinkiin tai alkaa kulkea neljän tunnin työmatkoja päivittäin. Ammattitaitoa ja osaamista hukattiin. Näin ei ammattiyhdistysliikkeessä olisi pitänyt toimia.

Olen tietysti käyttänyt äänioikeuttani heti ensimmäisenä päivänä ja äänestänyt kyllä TEAMin synnylle.

Olen johdonmukaisesti ollut tätä mieltä jo yli kymmenen vuotta. Sitä paitsi tuo nimikin kelpaisi uuden liiton nimeksi. Ehdotukseni Teva-Kemia-fuusioneuvotteluissa oli Teollisuuden monialaliitto, jonka lyhenne olisi voinut olla tuo sama. Silloin se herätti vain suurta kärhämää. Mitäs minä sanoin tuolla aiemmin Siperiasta….

Näin otsikoi Joonas Lepistö henkilöhaastatteluni 8.10. Kansan Lehdessä. Juttu löytyy www.kansanlehti.fi/vaalit

HS, mielipide, 13.10.2008

Euroopan aluekehitysrahaston (EAKR) ja Euroopan Sosiaalirahaston (ESR) ohjelmien toteutus on pahasti jäljessä. Rahastot ovat euromääräisesti vaikuttavimpia aluepoliittisia työkaluja. Uusi rakennerahastokausi alkoi vuoden 2007 alusta. Meni kuitenkin lähes vuosi ennen kuin hankkeiden toteuttamiseen tarvittava lainsäädäntö oli valmis. Hakemusten käsittelyyn ja rahanjakoon tarvittavat tietojärjestelmät eivät toimi vieläkään.

EU-sääntöjen vuoksi vuosille 2007 ja 2008 budjetoidut rahat tulee käyttää vuoteen 2009 ja 2010 mennessä. On vaarana, että Suomen kolmannen rakennerahastokauden alun heikko käyntiinlähtö tarkoittaa, että satoja miljoonia EU-rahoja jää kokonaan käyttämättä.

Käynnistysvaikeudet ovat johtuneet byrokratiasta, uuden ministeriön perustamisesta, aluehallinnon uudistuksesta, ohjeistuksen riittämättömyydestä ja ristiriitaisuudesta. On käynyt myös ilmi, että ministeriötasolla on pulaa asiansa osaavista tekijöistä.

Edellisillä rakennerahastokausilla Suomen hallinnointia moitittiin raskaaksi. Nyt näyttää siltä, ettei menneestä ole opittu mitään. Tärkeät asiat ovat hukkumassa hallinnointiin tai sen puutteeseen.

Rahaa nykyiselle kaudelle, vuosille 2007-2013, on vähemmän kuin aikaisemmin. Toisaalta EAKR:n 977 miljoonaa ja ESR:n 615 miljoonaa lisättynä reilusti toisella mokomalla valtion ja kuntien rahaa ovat varsin merkittävä potti suomalaiseen osaamiseen ja alueiden kehittämiseen. Niiden käytön pitäisi  kiinnostaa niin eduskuntaa, etujärjestöjä kuin maakuntiakin.

Aluekehitysohjelmissa on sentään päästy liikkeelle, mutta sosiaalirahaston ohjelmien rahaa ei ole maksettu kehittämistyötä tekeville, vaikka ohjelmakauden toinen vuosi on jo kohta lopuillaan. Hakemuksia toki on jätetty runsaasti, mutta vihreää valoa tulevasta tuesta ei ole näytetty kuin osalle hankkeista.

EU-rakennerahastokauden kansalliseksi tunnukseksi on valittu ”Vipuvoimaa EU:lta ”. Mihin vipu on viritetty? Vaarana on, että alkukangertelun jälkeen tehdään hätiköityjä ratkaisuja. ESR-rahoilla on määrä edistää työllisyyttä, innovaatioita, työssä jaksamista, ehkäistä syrjäytymistä, parantaa nuorten työmarkkina-asemaa, edistää tasa-arvoa ja parantaa maahanmuuttajien neuvontaa ja ohjausta. Olisi tärkeää, etteivät muun muassa ammattitaidon kohentaminen tai toisen asteen ammatillisen koulutuksen laadun ja vetovoiman parantaminen nyt hukkuisi varojen puutteeseen.
EAKR-rahoilla on puolestaan tavoitteena parantaa suomalaisten yritysten kilpailukykyä, luoda uusia työpaikkoja ja vahvistaa alueellista elinkeinorakennetta. Paljon on siis pelissä.

Nyt pitäisi poliittisten päättäjien olla hereillä. Hallinnolta tulee vaatia selkeät suunnitelmat siitä, miten orastava katastrofi saadaan estettyä ja Suomelle kuuluvat EU-rahat käytettyä järkeviin aluetasolla toivottua vaikuttavuutta aikaansaaviin hankkeisiin. Käsittääksemme näille rahoille on kyllä käyttökohteita.

Rakennerahastoneuvottelukunnan jäsenet:

Auli Korhonen, SAK

erikoissuunnittelija (rakennerahastot, koulutus, monikulttuurisuus)

Pekka Salmi, STTK

alue- ja järjestöpoliittinen asiantuntija

Olli-Pekka Väänänen, MTK

johtaja (aluepolitiikka ja huoltovarmuus)

Tiistaina  7. lokakuuta  ammattiyhdistysliike kampanjoi kunnon työn puolesta ympäri maailmaa. Suomessa päivä jäi valitettavasti vaille julkisuutta, vaikka aihetta olisi meilläkin puhua työn laadusta.  Epätyypilliset pätkätyöt ovat  yleistyneet vauhdilla. Jo joka neljäs työntekijä on muussa kuin kokoaikaisessa, toistaiseksi voimassaolevassa työsuhteessa. Epävarmaa pätkätyöelämää joutuvat elämään erityisesti naiset.

Työpaikan menettäminen, irtisanomiset, huono työilmapiiri, suuret sairauspoissaolot, heikot mahdollisuudet päästä ammattitaitoaan kehittävään koulutukseen, kaikki nämä ovat painavia syitä, joiden vuoksi kunnon työstä pitäisi puhua Suomessakin paljon – ja kovaan ääneen.  Kunnon työhön kuuluvat oleellisena osana myös toimivat julkiset palvelut, päivähoito, terveydenhoito, joukkoliikenne, koulut ja kouluruokailut, vanhusten palvelut.

Ja Tampereella kunnon työstä pitäisi maksaa kunnon palkka. Kaupungin talous on erinomaisessa kunnossa, mutta työntekijöiden palkat ovat pienemmät kuin naapureilla tai muilla isoilla kaupungeilla, yksityisistä aloista puhumattakaan.

Why is Decent Work important?

Every person on earth should be able to have a job that enables them to live a good life in which their basic needs are met. Employment is a crucial factor for achieving this. This is why all governments should be urged to work more on job creation. Not just any jobs, but decent jobs for everybody.

It is often argued that countries cannot afford to have fair wages and better conditions, however the short-term costs will quickly be outsstripped by the long-term benefits. That is why Decent Work is the best way to fight global poverty. To most people around the world, lack of decent work means poverty.

The fundamental rights in working life should be according to the ILO conventions the rights to organising, recognition and collective bargaining and protection from discrimination, forced labour and child labour, as well as the right to a healthy and safe working environment. It can also encompass the rights of all citizens to democracy, decent jobs, equality and quality public services. Indeed, quality public services are an integral part of the trade union movement´s global agenda.

SAKPirkanmaa 4/2008

Aamulla bussissa kuulee töihin menevien ihmisten huolia ja huokauksia tulevasta päivästä. Sään toteamisen ja liian lyhyiksi jääneiden unien päivittelyn jälkeen siirrytään pian siihen, miten tästäkin päivästä selvitään. Joku työkaveri on pitkällä sairaslomalla, toinen ja kolmas ovat flunssan kaatamina kotona, neljännen lapsella on vesirokko ja omaakin kurkkua karhentaa niin, että flunssa taitaa olla tulossa. Ei auta. Lapset ja vanhukset on hoidettava. Sijaisista ei ole toivoa.

Bussintäysi töihin menijöitä luottaa siihen, että kuski on terve, tulee ajallaan ja vie perille.

Kaupungin palvelut ovat moninaisia. Niiden tekijöinä on tuhansia tamperelaisia joka päivä, vuodesta toiseen. Enemmänkin tekijöitä tarvittaisiin. Nykyiset osaajat ikääntyvät. Heidän jaksamisestaan, hienosti sanottuna henkisestä ja fyysisestä työkunnostaan, pitäisi huolehtia.

Noste- ohjelman aikana minulla oli tilaisuus kuulla ja nähdä, kuinka paljon ihmiset pääsevät työelämänsä aikana koulutukseen. Niin yksityisellä kuin julkisella puolella on sama tilanne: mitä parempi peruskoulutus sinulla on sitä useammin pääset työnantajan maksamaan lisäkoulutukseen. On paljon työpaikkoja, joissa työntekijälle ei tarjota edes yhtä työnantajan maksamaa koulutuspäivää vuodessa. Ei ole vaikea ymmärtää, että tällä asialla on selvä yhteys työssä jaksamiseen. Jos työnantaja välittää henkilöstöstään, se järjestää asiat niin, että kaikilla on mahdollisuus ammattitaitonsa päivittämiseen.

Kun koet osaavasi ja oppivasi uusia asioita, jaksatkin paremmin. Tämän asian haluaisin Tampereella olevan paremmin.

Unelmieni Tampereella Hämeenkatu on joukkoliikennekatu, jota pitkin kulkevat bussit ja ratikka, jalankulkijat, pyöräilijät, lastenvaunujen työntäjät ja palvelutaksit. Bussivuoroja on tarpeeksi niin, että työmatkalaisten ei tarvitse turvautua yksityisautoon.

Minun unelmieni Tampereella kaupungin hyvinvoinnin luojilla, ompelijoilla, tekstiilityöntekijöillä, metallimiehillä, muurareilla, kirvesmiehillä, keittäjilä, tarjoilijoilla, kaupan myyjillä, terveyssisarilla, siivoojilla ja lastenhoitajilla on arvokas vanhuus. He ovat meille tämän kaupungin kovalla työllä luoneet ja rakentaneet. He ansaitsevat tarpeeksi hoitavia käsiä ja kuuntelevia korvia. Ikäihmisten palvelujen kuntoon saattaminen ei voi enää odottaa.

Vanhempien jaksamista tuetaan ajoissa. Mielenterveystyöhön niin nuorille, työikäisille kuin vanhuksille tarvitaan kunnon satsaus. Apua on saatava silloin kun hätä on suuri.

Minun unelmieni Tampereella päiväkotien ryhmät ovat pieniä ja niissä on vakinaista ammattihenkilökuntaa. Peruskoulun luokkakoot ovat kohtuulliset. Erityisopetusta järjestyy kaikille tarvitseville ja iltapäivät ovat täynnä ohjattua harrastustoimintaa, mieluiten omassa lähikoulussa. Liikunta ja taideopetus eivät ole valinnaisaineita, vaan kaikkien oikeus.

Ja tietysti minun unelmieni Tampereelta eivät työpaikat katoa Kauko-Itään, vaan täällä osataan tehdä viisaita ratkaisuja osaajien työllistämiseksi. Siinä yrittäjät kantavat oman vastuunsa ja kaupunki omansa kaavoituksessa ja liikennejärjestelyissä. Yhteistyö naapurikuntien kanssa on itsestään selvyys. Se on reilua meininkiä.