Lahjonta ja läpinäkyvyys; kenen kuuluu maksaa koulutus?

Tampereen kaupunginhallituksen henkilöstöjaoston jäsen Sanna Marin pohdiskeli Tamperelainen-lehden numeroissa 6.9. ja 4.10. miten kaupungin tulisi suhtautua lääkeyhtiön terveydenhuollon ammattilaisille tarjoamiin matkakutsuihin.

Marinin kirjoituksesta voi päätellä, että tamperelaisessa kunnallispolitiikassa asiaa pidetään vähäpätöisenä, koska asiasta ei hänen esityksestään huolimatta edes haluttu äänestää.

Tämä on kummallista paitsi poliittisen rahoituskuplan puhkeamisen aikana, myös muuten, sillä muualla maailmassa tämän tapaisiin asioihin suhtaudutaan vakavasti.

Transparency Internationalin Suomen osasto järjestää vuosittain yhdestä kahteen asiantuntijaseminaaria, joissa pohditaan lahjonnan ja korruption kysymyksiä yhteiskunnan eri osa-alueilla. Tammikuussa 2008 järjestimme seminaarin ”Onko poliittinen rahoitus riittävän avointa?” Seminaari oli siis ennen kuin Grecon raportissa Suomea kehotettiin avaamaan poliittista rahoitustaan. Paikalla oli puolueiden talouspäälliköitä ja tiedotusvälineiden edustajia. Kuten viime päivinä on nähty, aihetta pohdintaan ja suurempaan läpinäkyvyyteen on todella ollut.

Joulukuussa 2004 Transparency järjesti seminaarin aiheesta ”Onko lääketeollisuuden ja lääkäreiden yhteistyö terveellä pohjalla?” Pääteemana oli lääkäreiden jatko- ja täydennyskoulutuksen avoimuus ja läpinäkyvyys Suomessa. Seminaarin pääpuhuja oli saksalainen kliinisen farmakologian emeritusprofessori Peter Schönhöfer, joka on lääkesektorin etiikan johtava kansainvälinen asiantuntija ja palkittu muun muassaTI:n Intergrity Awardilla työstään lääkesektorin avoimuuden puolesta.

Professori Schönhöfer on arvostellut lääketehtaita korruptiosta ja syyttänyt lääketieteen asiantuntijoita tieteellisten tulosten väärentämisestä. Schönhöfer on haastettu monesti oikeuteen kriittisistä lausunnoistaan, mutta hän ei ole hävinnyt yhtään tapausta. Hän ei ole koskaan joutunut vetämään lausuntojaan takaisin. Professorin mukaan lääketehtaiden harjoittama voitelu on jättiläismäistä bisnestä, jossa etiikka on heitetty romukoppaan.

Myös Suomen seminaarin jälkeen lääketeollisuus piti väitteitä perättöminä, kuten Tamperelaiseen vastineen kirjoittanut lääketeollisuuden edustajakin teki.

Toisenlaisiakin reaktioita kuitenkin on. Helsingin kaupungin apulaiskapunginjohtaja Paula Kokkonen (kok) teki vuoden 2004 lopulla päätöksen kieltää lääkäreiltään lahjamatkat kokonaan. Kokkonen perusteli päätöstään sillä, että kaupunki on niin suuri toimija terveydenhuollossa, että se voi kustantaa lääkäreilleen konferenssimatkat silloin kun ne ovat tarpeen ja että kaupungin oma velvollisuus on kustantaa lääkäreidensä täydennyskoulutus.

Tätä taustaa vasten Sanna Marinin kaupunginhallituksessa esiin nostama asia on mitä tärkein. Myös Tampereen kaupungilla on syytä käydä arvokeskustelua, kenen velvollisuus on kustantaa eri ammattiryhmien täydennyskoulutus ja minkälaisiiin tilaisuuksiin virkamiehet voivat osallistua muiden kustannuksella ja onko vaaraa syntyä epäterveitä kytköksiä ja kiitollisuuden velkoja.

Käsittääkseni kaupungilla on hyväksytty hyvän hallintotavan säännöstö, mutta ilmeisesti sen soveltaminen vaatii vielä hiomista.

Jätä vastaus