HS, mielipide, 13.10.2008

Euroopan aluekehitysrahaston (EAKR) ja Euroopan Sosiaalirahaston (ESR) ohjelmien toteutus on pahasti jäljessä. Rahastot ovat euromääräisesti vaikuttavimpia aluepoliittisia työkaluja. Uusi rakennerahastokausi alkoi vuoden 2007 alusta. Meni kuitenkin lähes vuosi ennen kuin hankkeiden toteuttamiseen tarvittava lainsäädäntö oli valmis. Hakemusten käsittelyyn ja rahanjakoon tarvittavat tietojärjestelmät eivät toimi vieläkään.

EU-sääntöjen vuoksi vuosille 2007 ja 2008 budjetoidut rahat tulee käyttää vuoteen 2009 ja 2010 mennessä. On vaarana, että Suomen kolmannen rakennerahastokauden alun heikko käyntiinlähtö tarkoittaa, että satoja miljoonia EU-rahoja jää kokonaan käyttämättä.

Käynnistysvaikeudet ovat johtuneet byrokratiasta, uuden ministeriön perustamisesta, aluehallinnon uudistuksesta, ohjeistuksen riittämättömyydestä ja ristiriitaisuudesta. On käynyt myös ilmi, että ministeriötasolla on pulaa asiansa osaavista tekijöistä.

Edellisillä rakennerahastokausilla Suomen hallinnointia moitittiin raskaaksi. Nyt näyttää siltä, ettei menneestä ole opittu mitään. Tärkeät asiat ovat hukkumassa hallinnointiin tai sen puutteeseen.

Rahaa nykyiselle kaudelle, vuosille 2007-2013, on vähemmän kuin aikaisemmin. Toisaalta EAKR:n 977 miljoonaa ja ESR:n 615 miljoonaa lisättynä reilusti toisella mokomalla valtion ja kuntien rahaa ovat varsin merkittävä potti suomalaiseen osaamiseen ja alueiden kehittämiseen. Niiden käytön pitäisi  kiinnostaa niin eduskuntaa, etujärjestöjä kuin maakuntiakin.

Aluekehitysohjelmissa on sentään päästy liikkeelle, mutta sosiaalirahaston ohjelmien rahaa ei ole maksettu kehittämistyötä tekeville, vaikka ohjelmakauden toinen vuosi on jo kohta lopuillaan. Hakemuksia toki on jätetty runsaasti, mutta vihreää valoa tulevasta tuesta ei ole näytetty kuin osalle hankkeista.

EU-rakennerahastokauden kansalliseksi tunnukseksi on valittu ”Vipuvoimaa EU:lta ”. Mihin vipu on viritetty? Vaarana on, että alkukangertelun jälkeen tehdään hätiköityjä ratkaisuja. ESR-rahoilla on määrä edistää työllisyyttä, innovaatioita, työssä jaksamista, ehkäistä syrjäytymistä, parantaa nuorten työmarkkina-asemaa, edistää tasa-arvoa ja parantaa maahanmuuttajien neuvontaa ja ohjausta. Olisi tärkeää, etteivät muun muassa ammattitaidon kohentaminen tai toisen asteen ammatillisen koulutuksen laadun ja vetovoiman parantaminen nyt hukkuisi varojen puutteeseen.
EAKR-rahoilla on puolestaan tavoitteena parantaa suomalaisten yritysten kilpailukykyä, luoda uusia työpaikkoja ja vahvistaa alueellista elinkeinorakennetta. Paljon on siis pelissä.

Nyt pitäisi poliittisten päättäjien olla hereillä. Hallinnolta tulee vaatia selkeät suunnitelmat siitä, miten orastava katastrofi saadaan estettyä ja Suomelle kuuluvat EU-rahat käytettyä järkeviin aluetasolla toivottua vaikuttavuutta aikaansaaviin hankkeisiin. Käsittääksemme näille rahoille on kyllä käyttökohteita.

Rakennerahastoneuvottelukunnan jäsenet:

Auli Korhonen, SAK

erikoissuunnittelija (rakennerahastot, koulutus, monikulttuurisuus)

Pekka Salmi, STTK

alue- ja järjestöpoliittinen asiantuntija

Olli-Pekka Väänänen, MTK

johtaja (aluepolitiikka ja huoltovarmuus)

Tämä artikkeli on julkaistu tiistaina 14. lokakuuta 2008 kello 11.57 ja sen aiheena on Kirjoitukset. Voit seurata tämän artikkelin vastauksia RSS 2.0 -virran avulla. Voit kirjoittaa vastauksen, tai lähettää seurantailmoituksen omalta sivustoltasi.