SAKPirkanmaa 4/2008

Aamulla bussissa kuulee töihin menevien ihmisten huolia ja huokauksia tulevasta päivästä. Sään toteamisen ja liian lyhyiksi jääneiden unien päivittelyn jälkeen siirrytään pian siihen, miten tästäkin päivästä selvitään. Joku työkaveri on pitkällä sairaslomalla, toinen ja kolmas ovat flunssan kaatamina kotona, neljännen lapsella on vesirokko ja omaakin kurkkua karhentaa niin, että flunssa taitaa olla tulossa. Ei auta. Lapset ja vanhukset on hoidettava. Sijaisista ei ole toivoa.

Bussintäysi töihin menijöitä luottaa siihen, että kuski on terve, tulee ajallaan ja vie perille.

Kaupungin palvelut ovat moninaisia. Niiden tekijöinä on tuhansia tamperelaisia joka päivä, vuodesta toiseen. Enemmänkin tekijöitä tarvittaisiin. Nykyiset osaajat ikääntyvät. Heidän jaksamisestaan, hienosti sanottuna henkisestä ja fyysisestä työkunnostaan, pitäisi huolehtia.

Noste- ohjelman aikana minulla oli tilaisuus kuulla ja nähdä, kuinka paljon ihmiset pääsevät työelämänsä aikana koulutukseen. Niin yksityisellä kuin julkisella puolella on sama tilanne: mitä parempi peruskoulutus sinulla on sitä useammin pääset työnantajan maksamaan lisäkoulutukseen. On paljon työpaikkoja, joissa työntekijälle ei tarjota edes yhtä työnantajan maksamaa koulutuspäivää vuodessa. Ei ole vaikea ymmärtää, että tällä asialla on selvä yhteys työssä jaksamiseen. Jos työnantaja välittää henkilöstöstään, se järjestää asiat niin, että kaikilla on mahdollisuus ammattitaitonsa päivittämiseen.

Kun koet osaavasi ja oppivasi uusia asioita, jaksatkin paremmin. Tämän asian haluaisin Tampereella olevan paremmin.

Tämä artikkeli on julkaistu keskiviikkona 8. lokakuuta 2008 kello 22.11 ja sen aiheena on Kirjoitukset. Voit seurata tämän artikkelin vastauksia RSS 2.0 -virran avulla. Voit kirjoittaa vastauksen, tai lähettää seurantailmoituksen omalta sivustoltasi.