Palkkatyöläinen 8/2008

– EU:n rakennerahastojen rahanjako takkuaa, byrokratia, uuden ministeriön perustaminen ja aluehallinnon uudistus viivyttävät ja ohjeistus hämmentää. Olisi luullut, että kolmannella rakennerahastokaudella olisi päästy kivuttomammin alkuun, ihmettelee SAK:n erikoissuunnittelija Auli Korhonen, joka on muun muassa rakennerahastoneuvottelukunnassa sekä Suomen palkansaajien edustajana ESR-komiteassa.
– Nyt on mennyt kohta kaksi vuotta, mutta kohteista päättäminen ja rahanjako ovat alkutekijöissään. Tosin äkillisiin rakennemuutostarpeisiin varatusta kolmen prosentin potista on tämän vuoden rahat jaettu jo ennen viimeisimpiä uutisia suurista työpaikkojen menetyksistä.
Edellisillä rahastokausilla Suomen hallinnointia moitittiin raskaaksi. Nyt näyttää siltä, ettei menneestä ole opittu mitään. Auli Korhonen pelkääkin koko tärkeän asian hukkuvan hallinnointiin tai sen puutteeseen.
Rahaa nykyiselle kaudelle, vuosille 2007-2013 on vähemmän kuin aikaisemmin, mutta kuitenkin Euroopan aluekehitysrahaston 977 miljoonan ja Euroopan sosiaalirahaston 615 miljoonan rahat lisättynä reilusti toisella mokomalla valtion ja kuntien rahaa ovat niin merkittävä potti suomalaisen työelämän ja alueiden kehittämiseen, että niiden käytöstä pitäisi olla valppaana niin eduskunnassa, etujärjestöissä kuin maakunnissakin.
– Aluekehitysohjelmissa on sentään päästy liikkeelle, mutta sosiaalirahaston ohjelmien rahaa ei ole jaettu vielä yhtään, vaikka ohjelmakauden toinen vuosi on jo kohta lopuillaan.
Hakemuksia toki on jätetty runsaasti, mutta vihreää valoa tulevasta tuesta ei ole näytetty kuin osalle hankkeista. Kuinka suuri hylkäysprosentti on, tästä ei tällä hetkellä ole tietoa koko valtakunnan alueelta.
Auli Korhonen ihmettelee, mihin vipu on viritetty, kun kansalliseksi tunnukseksi on otettu ”Vipuvoimaa EU:lta ”. Vaarana on, että alkukangertelun jälkeen tehdään hätiköityjä ratkaisuja. Kiirettä aiheuttaa Korhosen mukaan muun muassa EU:n käytäntö, jonka mukaan rahoitusvuoden kehys pitää maksaa kahden vuoden kuluessa, eli vuoden 2007 kulut pitää maksaa vuoden 2009 loppuun mennessä.
Euroopan sosiaalirahaston tavoitteena on parantaa työllistymismahdollisuuksia ja hankkeiden olisikin tuettava Euroopan työllisyysstrategiaa.
ESR- rahoilla on määrä edistää työllisyyttä, innovaatioita, työssä olevien jaksamista, ehkäistä syrjäytymistä, parantaa nuorten työmarkkina-asemaa, edistää tasa-arvoa ja parantaa maahanmuuttajien neuvontaa ja ohjausta.
Tällä tontilla onkin Korhosen mukaan paljon tehtävissä. Aikuisten osaamiseen ja sen parantamiseen panostaminen on SAK:n mukaan tärkeää. Päättyvän Noste-ohjelman avulla moni aikuinen sai ajantasaistettua ammattitaitoaan. Olisi tärkeää, ettei ammattitaidon kohentaminen nyt hukkuisi varojen puutteeseen vaan, että vastaavanlaista toimintaa voitaisiin jatkaa maakunnissa. Samoin toisen asteen ammatillisen koulutuksen laadun ja vetovoiman parantaminen työvoimapulan uhatessa on keskeinen SAK:n tavoite. Syrjäytymisen ehkäisyssä myös erilaiset tukityöpaikat ovat tärkeitä.
Korhonen muistuttaa, että vaikuttamisen paikkoja on palkansaajillekin. Maakuntaohjelmien tarkistus ja seutukuntajaon uudistus on tulossa. Maakuntaohjelma laaditaan kunnallisvaalikausittain. Ja maakunnanyhteistyöryhmissä palkansaajat saavat sanoa sanansa suunnitelmiin.

We are approaching the Municipal Elections. Many immigrants or New Finns may be wondering which party best represents their concerns and wishes. The Socialdemocratic Party wellcomes all people to work in their own home municipals. We are saying: think globally, act locally.

I´m one of the candidates in the election in Tampere. I have been working in a project called How to initate into Finnish working life. We worked together with projects in the U.K. Austria and France in a partnership called Deal (diversity, equality and access to learning). We published some reports both in Finnish and in English. You can find this material via www.sak.fi/petmo

More about social democrates program www.tampere.sdp.fi and there Fair Tampere.

Maahanmuuttajafoorumi SAK-päivillä Porissa 20.-21.9.2008

Avauspuheessaan Auli Korhonen korosti samanlaista kohtelua työmarkkinoilla. – Emme hyväksy keinottelua työsuhteen ehdoilla. Työpaikkojen etnisen tasa-arvon edistämiseksi tarvitaan vielä työtä, mutta ennen kaikkea sitä tarvitaan työhönotossa.

– Uhkaavasta työvoimapulasta puhuvat työnantajat, mutta samaan aikaan maassa jo kauan asuneet,  ei-syntyperäiset suomalaiset, kokevat syrjintää työhön otossa. Heidän on vaikea työllistyä, vaikka taskussa olisi tutkinto sekä vanhasta kotimaasta että Suomesta. Heille tarjotaan  monesti koulutusta vastaamatonta,  pienipalkkaista pätkätyötä. Meille uhkaa syntyä kahden kerroksen työmarkkinat, ellemme päättäväisesti ryhdy toimimaan yhdenvertaisen kohtelun edistämiseksi.

– Viime vuonna Suomeen muutti ennätysmäärä ulkomaalaisia. Meidän on muistettava, että emme puhu työvoimasta. ”Työvoiman” tuottaa aina ihminen, jolla on perhe ja koko elämä mukanaan.

SAK:ta sanotaan maan suurimmaksi maahanmuuttajien järjestöksi, sillä sen jäsenliittoihin on järjestäytynyt jo yli 11 000 maahanmuuttajataustaista ihmistä. Eniten heitä on JHL:ssä, Metalliliitossa, Pamissa, SELlissä, PAU:ssa ja Kemiassa. Suhteellisesti eniten kuitenkin Muusikkojen liitossa.

Tampereella on osattu kutoa kankaita, kehrätä lankaa, ommella vaatteita, valmistaa kenkiä. On osattu tehdä paperikoneita ja viiroja niihin. Osataan tehdä kivenmurskaimia, muuntajia, bio- ja tietotekniikkaa. Koulutus ja monipuolinen osaaminen ovat jatkuvasti kehittyvän Tampereen tunnusmerkkejä. Osaamiskeskus, korkeakoulut, laadukas aikuiskoulutus ja monipuolinen kulttuuritarjonta ovat ylpeytemme.

Osaamista on vaalittava alusta lähtien. Perusopetuksen ja erityisopetuksen laatu on turvattava.Yhtään nuorta ei saa päästää syrjäytymään.

Mahdollisuus turvattuun työhön ja ammattitaidon jatkuva kehittäminen on tehtävä kaikille mahdolliseksi. Tässä suunnittelussa ei saa unohtaa maahanmuuttajia. Tarvitsemme nyt ja tulevaisuudessa myös heidän osaamistaan.

Kaavoituksella ohjataan niin asumista, liikennettä kuin työpaikkojen sijoittelua. Alueiden kehittäminen entistä viihtyisemmiksi, kävelijöiden ja pyöräilijöiden liikkumisen helpottaminen ja joukkoliikenteen tarjonnan lisääminen vaativat määrätietoista ja napakkaa asioihin tarttumista.

Tampereelta kulkee liki parituhatta ihmistä töissä Helsingissä – minä muiden mukana.

Tämä osaamispotentiaali olisi varmasti mielellään kotikaupungin käytettävissä. Säästettäisiin ihmisiä ja kehitettäisiin Tampereesta entistäkin osaavampi.

Olen valmis tarttumaan toimeen myös kotikuntani asioissa.

Roskainen kaupunkiympäristö vähentää meidän kaikkien viihtyisyyttä. Olen kuulunut kerää roska päivässä -liikkeeseen jo ennen pormestarin siisteyskampanjaa. Oikeastaan aika monesti roskia kertyy lenkin varrelta kassillisen verran. Erityishuolenpitoni kohteena on ollut Pyynikki. Uuden vuoden jälkeen sieltä löytyi pitkälle talveen uskomaton määrä ilotulitusrakettien jäännöksiä. Naapurin Riitan kanssa meillä on jo vuosia ollut tapana heti uudenvuoden päivänä mennä siistimään Tahmelan uimarantaa. Viime talvena siellä oli onneksi paljon muutakin väkeä ahkeroimassa. Haluaisin vähentää ilotulitusta ja keskittää sen vain tiettyihin paikkoihin. Tämä nyt ei näin syksyllä ole ajankohtainen asia, mutta tulipahan mieleen, kun tänään taas kerran sunnuntailenkillä siivoilin Pyynikin polun varsia. Roskiksia on liian vähän.

Enimmäkseen luontoon heitetään karkkipapereita ja tyhjiä tupakka-askeja. Suunnistuslenkeillä olen kyllä havainnut, että kaikkia lähiseudun metsiä on pidetty kaatopaikkoina. Sohvanrojua, tynnyrin puolikasta, kaikenlaista roinaa löytyy joka puolelta.

Sisäilma raikastui tupakkalain myötä, mutta samalla tupakointi  ryöpsähti  näkyvämmäksi ja tumppiläjät lisääntyivät räjähdysmäisesti. Olen miettinyt, minkälaisen mallin lapset saavat, kun kaupungilla kävellessä tai junaa tai bussia odotellessa,  raikasta ilmaa ei juuri saa, kun niin moni näyttää polttavan. Antaako se viestin siitä, että näin kuuluu tehdä?  Minulla on jo sen verran ikää, että muistan ajan, jolloin kävellessä tupakointia pidettiin älyttömän näköisenä. Naiset tai mummot nyt varsinkaan eivät sellaista tehneet. Nyt on uusi vapaamielinen aika, mutta ovatko uudet tavat oikeasti mukavia lähimmäisten kannalta?

Japanin kaupungeissa asuu miljoonia ihmisiä. Siitä huolimatta väitän, että Tampere voittaa ne roskaisuudessa. Japanilainen kuljettaa omaa tumppirasiaa taskussaan. Kadulle ei syljeskellä, pikkuroskat kuljetetaan omassa kassissa tai taskussa roskikseen, joita ei kuitenkaan näytä olevan tuhkatiheässä. On vain opittu ajattelemaan, mitä merkitsee yhteinen tila ja viihtyisyys.

Jokainen voisi tarkastella asenteitaan ja käyttäytymistään yhteisen hyvän nimissä. Toivon ja uskon, että jo ensi talvena, puhumattakaan ensi kesästä, tupakoitsijan tumppi, yskäisen räkäklimppi, purkansyöjän jämä, ei lennähdä kadulle, tielle, pihalle, oven pieleen, bussipysäkille, asemalaiturille. Paikkoihin, jonne ne eivät kuulu.

Siis tumpppipurkit taskuun ja tumppiroskiksia lisää toivon minä – siisteysagentti Pispalasta. Pienet ympäristöteot ovat askel isompiin.

PS. Oman tumppi-, purkka- tai aarrepurkin saat minulta, kun tavataan.

PPS. Käy Katsomassa  John Websterin elokuva Katastrofin aineksia.

Olen tänä kesänä koettanut herätellä henkiin nuoruuteni harrastusta, suunnistusta. Kesälomalla heinäkuussa menin ensimmäisille iltarasteille ja nyt kartan merkit ja emitit alkavat olla jo hieman tutumpia. Harrastus on tosi kiehtova. Yritän opetella tarkkaa matkan mittaamista ja maaston ja kartan lukemista niin paljon kuin mahdollista ilman kompassia. Tänään mokasin taas tosi lahjakkaasti. Lähdin höperyyksissäni muiden perään nelosrastilta ja katsoin suunnan huonosti. He olivat menossa aivan eri suuntaan ja jouduin tekemään tosi pitkän lenkin. Ajat otetaan joka kerta niin huipuilta kuin harjoittelijoilta. Onkohan kukaan ollut minua hitaampi? Tuloslistalta sen näkee. Ilmo ainakin voitti minut tällä kertaa reilusti.
Tänään sain palkinnon koko kesän harrastuksesta. Rastit oli sijoiteltu Hervannan laskettelurinteen vaikeaan, louhikkoiseen maastoon. Olin juuri kapuamassa kasirastilta kivistä mäkeä alaspäin, kun edestäni puiden lomasta vilahti jokin ruskea, pitkä eläin. Ihmettelin ensin, kuka on päästänyt koiransa yksin kulkemaan näin vaikeaan ja tiheään metsään, mutta sitten tajusin, että se onkin kettu. Oikea punaturkkinen, valkohännänpäinen kettu.
En muista koskaan ennen kohdanneeni kettua luonnossa parin metrin etäisyydeltä. Katselimme hetken toisiamme. Sitten minusta alkoi tuntua vähän pelottavalta. Kukaties me metsän täyttäneet suunnistajat olimme häirinneet eläinraukkaa ärsytykseen saakka.Jatkoin matkaani. Maalissa kerroin hienosta kokemuksestani kaikille, jotka halusivat kuunnella – ja vähän muillekin. Rauhaniemen sauna kruunasi hienon luonto- ja liikuntaillan.

30 vuotta työelämän kokemusta on tuonut näkökulmaa ja suhteellisuuden tajua asioihin. Pidän itseäni kokonaisuuksien hahmottajana ja visioijana, mutta kuuntelen herkällä korvalla, miten ratkaisut vaikuttavat yksittäisen ihmisen elämään.
Tamperen rakentajat, pitkän työuran tehneet, ansaitsevat turvallisen vanhuuden.
Päiväkotien ryhmät ja koulujen luokkakoot eivät saa olla ylisuuria.
Tarvitaan ammattitaitoista henkilökuntaa ja riittävästi erityisopetusta.
Yhtään nuorta ei pidä päästää syrjäytymään. Meidän aikuisten on vahvistettava yhteistyötämme ja rakennettava kattavat turvaverkot. Myös naapurin lapsista ja nuorista saa huolehtia !
Jotta liikenne, asuminen ja palvelut saadaan toimivaksi kokonaisuudeksi, Tampereen ja ympäristökuntien on tehtävä yhteistyötä. Mustasukkainen reviirien varjelu ei edistä järkevää suunnittelua.
Asetan palvelut ja hyvän hoivan etusijalle, jos pitää valita, rakennetaanko Sorsapuistoon jättihalli tai keskustaan parkkiluola. Jos jättihalli tarvitaan, se sopii moottoritien varteen ja rakennettavaksi yksityisellä rahoituksella. Joukkoliikenteessä käyttäjämäärät kasvaisivat, jos saamme lisättyä vuorovälejä. Valtion tuki ei vastannut sitä mitä hallitus lupaili. Tampereen saama osuus suurten kaupunkien joukkoliikennetuesta ei riitä kattamaan edes kohonneita polttoaineen hintoja.
Tampereella on paljon hienoa ja hyvää. Yhteistyöllä voimme tehdä tästä vielä paremman.

Pispalan alueella on monenlaista pihaa, on mukava pitää huolta myös kenellekään kuulumattoman alueen siisteydestä. Yhteisvoimin. Lauantaina 3.5. pidettiin siivouspäivä Pispalan portaissa ja Pispankadulla siinä portaiden läheisyydessä.

SAK-Pirkanmaa 2/2008

Ensimmäiset JHL:n kouluttamat maahanmuuttajatukihenkilöt valmistuivat kaksi vuotta sitten. Raseborg-opistossa voi opiskella, vaikkapa miten kohdata maahanmuuttaja päivähoitotyön asiakkaana tai työtoverina. Edellisessä Metallin liittokokouksessa hyväksyttiin maahanmuuttajapoliittinen ohjelma Muukalaisia vai meikäläisiä. Murikassa on järjestetty useita kursseja, joiden aiheena on ollut työelämätietoa maahanmuuttajille. Metallin aktiivijäsen Sambeau Sam-Koskitanner valittiin tänä vuonna vuoden pakolaisnaiseksi, liittonsa esittämänä.

Rakennusliitton maahanmuuttajajäsenten määrä on lisääntynyt nopeasti. Tunne oikeutesi -tiedotuskampanja Länsi-satamassa ja Rakennusliiton ulkomaalaistoiminnan kehittämisprojekti maahanmuuttajakysymyksiin erikoistuneen toimitsijapalvelun lisäksi, ovat  esimerkkejä siitä, miten rakennusalalle tulevia  ulkomaalaisia työntekijöitä  perehdytetään suomalaiseen ay-liikkeeseen.

Postia lähetetään ja lajitellaan yli 30 kielen sorinassa. PAUlla on  toimintaa ja kokemusta kulttuurien kohtaamisesta. Palvelualojen työehtoja voi lukea usealla kielellä. Maahanmuuttajia kouluttavien oppilaitosten ja PAMin yhteistyö on vuosien mittaista.

SAK- päiville Poriin

SAK:n  edellisessä edustajakokouksessa oli viisi maahanmuuttajataustaista kokousedustajaa omien liittojensa valtuuttamina. SAK:n edustajat ovat olleet valmistelemassa niin hallituksen maahanmuuttopoliittista ohjelmaa, ihmiskauppatyöryhmässä ja lukemattomissa muissa työryhmissä, joissa pohditaan vaikkapa työlupia ja kotouttamista. Olemme pyrkineet vaikuttamaan harmaan talouden torjuntaan vaatimalla tilaajavastuuta. Uudenmaan työsuojelupiiriin on saatu tarpeellisia, ei tosin riittäviä, resursseja tilaajavastuuta ja ulkopuolisen työvoiman käyttöä valvomaan, ay-liikkeen vaatimuksesta.

Tallinnan infopiste on toimintansa aikana tavoittanut yli 8000 kävijää, jotka ovat halunneet ottaa selvää suomalaisesta työelämästä ennen tänne töihin tuloaan.

SAK  järjesti edustajakokouksensa päätöksen mukaisesti ensimmäisen maahanmuuttajafoorumin viime keväänä. Toinen järjestetään SAK-päivien yhteydessä Porissa  20.-21. syyskuuta.

SAK:n ja liittojen yhteinen monikulttuurisuustyöryhmä on jo viiden vuoden ajan koettanut miettiä, miten maahanmuuttajien asemaa Suomen työmarkkinoilla ja ammattiyhdistysliikkeessä voitaisiin parantaa.

Nämä muutamat esimerkit kertovat siitä, mitä liitot viime aikoina ovat tehneet maahanmuuttajajäsenten kohtaamiseksi ja integroimiseksi ay-liikkeen aktiivisiksi jäseniksi.
Kaikkea tätä voi toki pitää riittämättömänä ja vähäisenä ja totta onkin, että SAK:laisella liikkeellä on paljon tehtävää maahanmuuttaja-asioissa, kuten Anna Kontula kriittisesti kirjoitti edellisessä SAK Pirkanmaa -lehdessä. Katselisin asiaa kuitenkin myönteisestä näkökulmasta ja vertaisin tilanteeseen vaikkapa viisi vuotta sitten, jolloin maahanmuuttajia vielä  monesti pidettiin uhkana, ei voimavarana.

Työttömyys syrjii

Meillä on nyt viisi kertaa enemmän ulkomaalaisia kuin 1990-luvun alussa. Suomalainen yhteiskunta on elänyt voimakkaan muutoksen. Laman ja suurtyöttömyyden oloista on tultu tilanteeseen, jossa pitkäaikais- ja rakennetyöttömyyden rinnalla yhä useammin puhutaan työvoimapulasta. Ratkaisuksi on alettu hakea työperäistä maahanmuuttoa, joka vaatii paljon avaamista ja pohdintaa. Tosiasia on, että maahanmuuttajien on edelleen vaikea saada työtä, vaikka tutkinto tai koulutus olisi hankittu Suomessa. Maahanmuuttajien työttömyys on edelleen yli 20 %, kun se kantaväestön kohdalla on saatu laskemaan  6-7 prosenttiin. Tätä taustaa vasten on vaikea ymmärtää, miksi  tänne pitäisi rekrytoida suurin joukoin uusia maahanmuuttajaryhmiä ja aloittaa esimerkiksi suomen kielen koulutus aivan alusta, kun työnantajien asenteet estävät täällä jo asuvien ja kieltä ja kulttuuria ymmärtävien työllistymisen.

Ulkomaalaisten työntekijöiden huonosta kohtelusta työelämässä on paljon tietoa. He tekevät usein ylipitkiä työpäiviä ja alemmalla palkalla kuin sopimuksiin on kirjattu. Puutteellista suomen kielen taitoa ja turvatonta asemaa käytetään häikäilemättä hyväksi. Esimerkiksi PAMissa lähes 600 selvitettävänä olevasta erimielisyysasiasta 20 % koskee maahanmuuttajia, vaikka heidän osuutensa liiton jäsenistä on 1.5 %. Tämä kertoo siitä että maahanmuuttajien työehdot eivät ole kunnossa.

Työtä on edelleen tehtävä kaikkien tasaveroisen kohtelun eteen. Ei ole kenenkään etu, että työkavereitamme syrjitään ja kohdellaan huonosti. Kaikenlaiselle eriarvoiselle kohtelulle on asetettava nollatoleranssi.

Ay-toimintaa ei esittelemättä tunneta

Voimme itse kukin tehdä paljon maahanmuuttajien kotoutumiseksi. Prosessi on kaksisuuntainen. Emme voi odottaa, että muut tutustuvat meidän tapaamme tehdä asioita, meidänkin on katsottava avoimin mielin muihin kulttuureihin. On oltava valmis toimimaan asian parantamiseksi jokaisella työpaikalla, ammattiosastossa, paikallisjärjestössä ja ammattiliitossa. Kummi- tai ystävätoiminta voisi olla hyvä toimintamuoto myös ay-liikkeessä. Meidän on muistettava esitellä liiton jäsenyyttä ja luottamusmiestoimintaa. Kaikkialla ay-liike ei ole sallittua ja voi siten herättää aiheettomia pelkoja ja ennakkoluuloja, ellemme selvitä asioita.

Sekä SAK:n että useimpien liittojen omilta sivuilta saa nykyisin jo tarpeellista tietoa useilla kielillä. Eri projekteissa on tuotettu materiaalia maahanmuuttajia ajatellen, esimerkkinä vaikkapa turkulaisten hanke puolankielisen materiaalin tuottamiseksi laivanrakentajille. Liittojen edustajat ovat vaikuttaneet kumppaneina, ideoijina ja ohjausryhmissä lukuisien maahanmuuttajaprojektien sisältöihin.

Itse vedin kolmivuotista perehdyttämällä monimuotoiseen työyhteisöön, Petmo-hanketta, joka  tuotti työyhteisöjen ja ammattiosastojen käyttöön kirjan Erilaisuus sallittu. Se on käsikirja työhön perehdyttämisestä ja erilaisten kulttuurien kohtaamisesta. Tuotimme myös selkokielisen itseopiskeltavan verkkoaineiston Työelämätietoa maahanmuuttajille, joka löytyy osoitteesta  www.tyoelamanverkko-opisto.fi/petmo

Työministeriön päätös Tampereen vastaanottokeskuksen lakkauttamisesta ei sinänsä ollut uutinen, kun tietää, miten huonokuntoisessa rakennuksessa Tampere on vuosikaudet pakolaisia majoittanut, mutta se ihmetyttää, miten hiljaa ja toteavasti näin merkittävä päätös on Tampereella vastaanotettu. Kaipaisinkin asian oikeita vastuuihmisiä kertomaan ajatuksiaan siitä, miten tähän tilanteeseen on jouduttu.

Kun kaupunki pyrkii kansainvälistymään ja lisäämään työperäistä maahanmuuttoa, ovat vastaanottokeskuksen menettäminen ja sen kerrannanaisvaikutukset suuremmet kuin äkkiseltään tulee ajatelleeksi.

Itsekin maahanmuuttajatyötä tekevänä ihmettelen, miksi työministeriön ja Tampereen kaupungin välillä ei ole ajoissa päästy sopimukseen siitä, että vastaanottokeskuksen toiminta olisi turvattu ja turvapaikan hakijoille olisi tarjottu inhimillisemmät asuinolot. Lähes asumiskelvottoman talon tarjoaminen ei ole humaania sivistysvaltion pakolaispolitiikkaa. Ei voi välttyä ajatukselta, että piittaamattomuudessa on ollut ripaus piilorasismia.

Työntekijät ovat näissä oloissa varmaan tehneet parhaansa, sitä en epäile.

Turvapaikan hakijoiden kannalta voi olla tyytyväinen siitä että heidän asumiosolonsa parenevat, mutta Tampereen kannalta asialla on isompi merkitys. On kokolailla noloa, että työministeriö perusteluissaan Tampereen vastaanottokeskuksen lakkauttamisesta moittii nimenomaan huonoja asunto-oloja, siis kiinteistön kuntoa. Maassamme toimii toistakymmentä vastaanottokeskusta, joten kaikki pienetkin paikkakunnat ovat pystyneet osoittamaan paremmat tilat toiminnalle.

Tampereen kaupungin kansainvälistymisstrategian kannalta on takaisku menettää vastaanottokeskus. Meillä on täällä todella pitkäaikaista ja laadukasta osaamista muun muassa aikuiskoulutuskeskuksessa maahanmuuttajien kouluttamisessa, on osaamista peruskouluissa lasten kouluttamisessa, on tulkkikeskus palveluineen. Myös työllistymismahdollisuudet ovat Tampereella paremmat kuin pienillä paikkakunnilla. Jotkut yritykset ovat tätäkin kautta saaneet pysyviä työntekijöitä. Vähäinen merkitys ei ole silläkään, miten vastaanottokeskuksen asukkaat ovat totuttaneet meitä tamperelaisia monikulttuurisuuteen, kun olemme tavanneet heitä arkisissa ympäristöissämme kaupungilla.

Turvapaikan hakijat eivät ole yhtenäinen ryhmä. He tulevat monesta maasta ja osalla heistä on korkea koulutus kotimaastaan.

On selvää, että turvapaikkaa maastamme hakevat, hädänalaiset, suomen kieltä vielä taitamattomat ihmiset eivät saa ääntään kuuluviin. Se joka on lähtenyt omasta maastaan henkensä kaupalla, tyytyy vähäiseenkin turvaan. Vastuu on meillä, millaiset puitteet turvalle tarjoamme.

Vaikka pakolaisten määrä Suomessa on tänä vuonna laskenut, se ei varmasti ole pysyvä olotila. Yhteisen vastuun maailmassa, myös meidän tamperelaisten on kannettava vastuumme jatkossakin.

Julkaistu Aamulehden mielipidepalstalla