ESR 60 vuotta –investointeja ihmisiin, Vanha ylioppilastalo 16.2.2017

Työmarkkinajärjestöjen kokemuksia Euroopan sosiaalirahaston toiminnasta Suomessa,

Auli Korhonen, elinkeinopoliittinen asiantuntija, ESR-komitean jäsen

Arvoisat Euroopan komission edustajat,

Hyvät 60-vuotisjuhlaseminaarin osallistujat ja hanketoimijat

Kun kerron ystävilleni, että olen menossa ESR-komitean kokoukseen, huomaan, että kuulija odottaa lisäselvitystä. ESR on yhä outo lyhenne tavallisille suomalaisille. Kun avaan lyhenteen, on lisäselitys edelleen paikallaan. Mikä se Euroopan sosiaalirahasto oikein on? Onko sillä jotain tekemistä sosiaalitoimiston kanssa, vai sosiaalipolitiikan vai mitä se oikein sisältää. Tapanani on sitten yksinkertaistaa, että ESR on investointeja ihmisiin, se on tavallisten kansalaisten EU-jäsenmaksun palautusta työllisyyteen, koulutukseen ja osallisuuteen.  ESR on osa EU:n koheesiopolitiikkaa, merkittävä väline kehityserojen tasaamiseen niin, että ketään ei jätetä ja että kaikki pääsisivät mukaan yhteiskunnan toimintaan.

Euroopan koheesiopolitiikan toteutus perustuu kumppanuuden periaatteeseen. Se edellyttää tiivistä yhteistyötä rakennerahastojen toteutuksen eri vaiheissa komissiolta ja jäsenvaltion kansallisilta, alueellisilta ja paikallisilta viranomaisilta sekä muilta valtiollisilta ja kansalaisjärjestöorganisaatioilta. Tämä periaate on sisällytetty EU-lainsäädäntöön. Suomessa työmarkkinajärjestöt ovat olleet osallisina rakennerahastotoiminnassa EU-jäsenyyden alusta asti.

Työmarkkina- ja elinkeinoelämän järjestöjä kutsutaan EU-ohjelmien hallintoelimissä sosiaalipartnereiksi. Maakuntatasolla sosiaalipartnerit ovat mukana maakuntien yhteistyöryhmissä, myrreissä, päättämässä yhdessä poliitikkojen ja virkamiesten kanssa EU-ohjelmilla toteutettavien hankkeiden painopisteistä sekä seuraamassa ja arvioimassa ohjelmien toteutumista. Toivon tämän hyvän käytännön jatkuvan myös maakuntauudistuksen jälkeen. Työmarkkina- ja elinkeinoelämän järjestöt saavat mandaattinsa yritys- ja työelämän asiantuntijuudesta ja suuren jäsenmääränsä tuomasta edustavuudesta.

Mihin EU- rahoitusta  sitten on menneinä vuosina saatu ja käytetty? Otan esimerkin vuosien  1989-93 rakannerahasto-ohjelmasta. Silloinen 430 miljardia markkaa  osoitettiin seuraaviin kohteisiin:1) heikoimmin kehittyneet alueet, 2) taantuvat teollisuusalueet, 3) pitkäaikaistyöttömyys, 4) nuorten työelämään integroituminen, 5a) maatalouden rakenneongelmat ja 5b) maaseudun kehittäminen. – Yhä puhumme samoista aiheista, kun mietimme tulevaa koheesiopolitiikkaa Suomen osalta.

Juuri pidettiin ESR-seurantakomitean kokous, jossa käsiteltiin vuosien 2007-2013 kauden loppuraportti.  Fokuksessa olivat työorganisaatioiden, työssä olevan työvoiman ja yritysten kehittäminen, työllistymisen ja työmarkkinoilla pysymisen edistäminen sekä syrjäytymisen ehkäisy. Samoin työmarkkinoiden toimintaa edistävien osaamis-, innovaatio- ja palvelujärjestelmien kehittäminen. Tuossa ohjelmassa meillä oli vielä erikseen alueellinen osio ja valtakunnallinen, Manner-Suomen osio. Rahaa oli vähemmän kuin aiemmin, niin kuin sitä on joka kaudelle ollut vähemmän ja sama suunta jatkunee Britannian brexitin vuoksi tulevallakin kaudella.

Menneistä kokemuksista halua nostaa myös vuosien 2000-2006 tasa-arvoa ja syrjinnän ja eriarvoisuuden torjumista edistäneen Equal-ohjelman, jossa tehtiin paljon hyviä asioita ja toteutettiin muun muassa kansainvälisiä yhteistyöhankkeita, jotka olivat erittäin avartavia ja innostavia niissä toimineille.  Kahdella edellisellä kaudella meillä on ollut paljon hankkeita, joissa on pyritty edistämään myös maahanmuuttajien työllistymistä ja syrjäytymisen ehkäisyä. Niiden hankkeiden hyvät käytännöt on syytä juurruttaa käytäntöön.

Koheesiopolitiikka, taloudellisten ja sosiaalisten erojen tasoittaminen on koko EU-politiikan merkittävä tavoite eikä sen tarkoitus ole korvata jäsenmaiden omaa politiikkaa, vaan täydentää sitä.

Työllisyys

Euroopan sosiaalirahasto on saanut aikaan uudenlaista toimintaa työvoimapolitiikassa ja osaltaan nostanut työttömyyden ehkäisyn keskusteluun aiempaa paremmin.

Tässä meillä riittää työsarkaa niin EU:ssa kuin Suomessakin eikä kehityseroja pystytä pelkästään ESR:n varoin tasoittamaan. Ajatellaanpa vaikka sitä tosiasiaa, että EU:n alueella on yli 20 miljoonaa työtöntä, heistä  huomattava määrä  pitkäaikaistyöttömiä.

Meillä täällä Suomessa vuoden vaihteessa oli 358 100 työtöntä, yli vuoden yhtäjaksoisesti työttömänä olleita 122 000 henkeä ja yli kaksi vuotta työttömänä olleita melkein 60 000 henkeä. Alle 25-vuotiaita työttömistä oli 48 100.

Työttömyys on aina katastrofi paitsi  ihmiselle itselleen, myös koko perheelle. Tulotaso putoaa ja syrjäytyminen on mahdollista, ellei nopeasti löydetä uutta uraa ja uusia mahdollisuuksia. Tällaisiin tilanteisiin tarvitaan tulevaisuudessakin ESR:n  resursseja.

On panostettava ihmisten osaamiseen ja koulutukseen, myös työssä olevan työvoiman taitojen kehittämiseen. SAK:n tuoreen työolobarometrin mukaan työntekijäammateissa toimivat ihmiset saavat työnantajan tarjoamaa koulutusta vähemmän kuin  muut ammattiryhmät. Myös näihin tilanteisiin ESR voi tarjota apuaan.  Tuottavuus syntyy yrityksen jokaisella askelmalla, johdosta suorittavaan työhön. Digitalisaatio ja muut työelämän muutokset nostavat työtehtävien vaatimuksia. Menestyksen takaa henkilöstö, jolla on riittävästi tietoa uusien työtapojen omaksumiseen ja tuotekehitykseen.

OECD:n tutkimuksen mukaan meillä on peräti 600 000 aikuista, joilla on puutteita luku-, numero- tai digitaidoissa. Me tarvitsemme perustaitotakuun. Kohderyhmänä olisivat muun muassa iäkkäät työntekijät, maahanmuuttajat ja yli 25-vuotiaat työttömät sekä ilman tutkintoa olevat aikuiset, joilla on tutkitusti heikoimmat perustaidot. Sama kohderyhmä on EU:n komission jäsenmailleen suosittelemassa Skills Guarantee –ohjelmassa.

Hyvistä Pisa-tuloksista huolimatta kuuluu nuorten parissa työskenteleviltä hälyttävää viestiä. Joka kahdeksas 15-vuotias poika on lähes lukutaidoton. Huutavaa tarvetta ESR-varojen kohdentamiseen perustaitojen tukemiseen ja osaamiseen panostamiseen on siis myös tulevalla kaudella.

Puheesta Kuopiossa Opinto-ohjaajapäivillä 5.2.2009

Jo 19. kertaa olemme kokoontuneet valitsemaan Vuoden ansioitunutta opoa, ohjaajaparia tai –tiimiä. Minulla on nyt toisen kerran ilo olla mukana SAK:n edustajana, yhtenä raadin jäsenenä tekemässä valintaa. Olen tästä tehtävästä hyvin ylpeä – arvostan sitä kovasti ja samalla tietysti nöyrä, koska olen ulkopuolisena mukana arvioimassa, kuka voisi olla esikuva toisessa ammatissa kuin mitä itse teen.

Nuorisotyöttömyys on viimeisen vuoden aikana suorastaan räjähtänyt käsiin. Yhtäkkiä lakattiin puhumasta uhkaavasta työvoimapulasta. Ollaan tilanteessa, jossa kesätyötä ja harjoittelu- ehkäpä myös työssäoppimispaikkaa on vaikea saada.

Opinto-ohjaajat ovat kovan paikan edessä. Pitää jaksaa valaa uskoa nuorten tulevaisuuden mahdollisuuksiin, vaikka omassa kunnassakin saattaa säästöbudjetti olla viemässä opettajia pakkolomalle ja puristaa opinto-ohjausta tehokkuusvaatimusten paineessa suoriutumaan yhä suuremmasta ja suuremmasta nuorten määrästä. 250 ohjattavan tavoitteesta opinto-ohjaajaa kohti ollaan valitettavasti kaukana monessa kunnassa.

Tiedän, että teitä – uskallanko sanoa – kutsumusammatissa olevia opinto-ohjaajia on paljon.  Säästöt eivät lannista, vaan teette parhaanne nuorten eteen kodin, koulun ja yhteiskunnan paineiden, toiveiden ja haasteiden ristitulessa. Vanhempana minulla on omiakin kokemuksia siitä, miten paljon asiantunteva ja nuorta kannustava opinto-ohjaus voi auttaa nuorta eteenpäin ja kasvattaa hänen itseluottamustaan omiin kykyihinsä. Suuri ja lämmin kiitos Sarille ja Simolle sinne Pyynikille.

Tämän vuoden palkinto myönnetään neljän päätoimisen opon tiimille Tikkurilan lukioon.

Manner-Suomen ESR- ohjelman seurantakomitea 14.5.2009 Seinäjoella

Auli Korhonen, SAK

ESR-varojen uudelleen kohdentaminen

Työllisyyskehitys on kääntynyt jyrkästi huononevaan suuntaan.

Viimeisimpien arvoiden mukaan jopa 150 000 työpaikkaa olisi häviämässä eli suunnilleen sama määrä kuin mitä nousukaudella syntyi. Työllisyysasten pitämiseen korkealla on panostettava monenlaisin tukitoimin. Historia kertoo, että kun työllisyysaste pääsee retkahtamaan, sen nostaminen ylös on pitkä ja vaivalloinen työ.

Erityisen huolestuttavaa on ollut nuorisotyöttömyyden raju kasvu. Se on lisääntynyt vuoden takaisesta 50 prosentilla, Uudellamaalla jopa 80 prosentilla. Kuten 90-luvun lamassakin, erityisesti nuoret miehet ovat jäämässä syrjään työelämästä. Jos näin käy, vahingot eivät jää vain hetkellisiksi. Edessä on usein pysyvä syrjäytyminen.

Tilanne on pahenemassa nopeasti. Jo nyt tiedetään, että kun nuoret tänä keväänä päättävät koulunsa tai opiskelunsa, heistä monille ei ole tarjolla minkäänlaista työpaikkaa. Myös opiskeluihin liittyvät pakolliset harjoittelut ovat vaarassa, kun harjoittelupaikkoja ei löydy. Tänä kesänä entistä harvempi nuori saa tarpeellista työelämätuntumaa kesätöistä.

Tilastoista nähdään, että jo nyt Kelasta peruspäivärahaa saavien nuorten osuus on ollut kovassa kasvussa. Pätkätöitä tehneiden nuorten aikuisten elämänturva ei muutenkaan ole parhaasta päästä. Pysyvästi työttömäksi joutuminen kurjistaa nopeasti heidän tilannettaan.

Tarvitaan nopeita korjaavia ja tukevia toimia. Ensi syksyyn asti ei ole syytä odotella. Nuorten osalta viivyttelyyn ei ole aikaa tuhlattavaksi. Toimeen on tartuttava heti. Tarvitaan tekoja: resurssien lisäämistä työvoimatoimistoihin ja kunnille elvytykseen.

Tarvitaan kansanliike nuorisotyöttömyyden pysäyttämiseksi. Nuorten on voitava luottaa tulevaisuuteen. Nuorten työttömyyden kautta menetämme osaamista ja tulevaisuuden rakentajia, joita ilman muuta tarvitsemme. Ei ole monta kuukautta siitä, kun kaikkien huulilla oli huoli tulevista osaajista.

Nuorten selviytymiseksi pitää rakentaa valtakunnallinen paketti. Kokonaisuuden tulisi rakentua koulutuksen, työllistämisen, työpajojen ja työharjoittelun varaan.

Nyt on jo suuri joukko nuoria, joilla peruskoulu on jäänyt kesken ja syrjäytymisvaara on todella suuri. Tarvitaan tukitoimia ja joustavan perusopetuksen malleja, jotta nuoren tie jatko-opintoihin ei katkea perusopetuksen aikana. Pisa-menestyminen on vain yksi totuus koululaitoksestamme. Koulujen erityisopetukseen  on panostettava riittävän ajoissa. Myös toisen asteen, ammatillisella puolella ja lukioissakin tarvitaan toimia nuorten tukemiseksi.

Meillä on nuoria varten erityinen yhteiskuntatakuu, jonka pitäisi taata alle 25-vuotiaille opiskelu- tai työpaikka, mutta ei se takaa. Yhteiskuntatakuu vuotaa. Sen ulkopuolelle jää suuri joukko nuoria. Asia pitää korjata heti ja ESR-rahoitusta pitää suunnata toimintaan, jolla nuoria tuetaan työ- tai opiskelupaikan saamisessa. Pitäisi selvittää myös oppivelvollisuuden ulottaminen toisen asteen opintoihin saakka. Samoin toisen asteen tutkintoja voisi tässä yhteydessä laajentaa moniammatillisiksi. Yleissivistävyys, talous- ja yhteiskunnalliset aineet, kuten työmarkkinatietous, olisivat tarpeellisia ja nykyisissa opetussuunnitelmissa aika vähäiselle osalle jäävieä oppisisältöjä.

Tässä työmarkkinatilanteessa amk-tutkinnon suorittaneilta edellytettävä kolmen vuoden työelämäkokemus jatko-opintoihin pääsemiseksi on liian pitkä aika.

Maahanmuuttajanuoret ovat oma ryhmänsä, joiden keskuudessa syrjäytymisvaara on vielä moninkertainen alkuperäisväestöön verrattuna. Heille pitää taata koulutus.

Opettajat tarvitsevat nykyistä enemmän ja monipuolisempaa osaamista. Haasteena ovat monikulttuurisuus ja erityistä tukea tarvitsevat oppilaat. Myös opettajien työelämätietoutta pitäisi pystyä päivittämään. Se on kunnissa ensimmäisten joukossa leikkauslistoilla, kun säästöbudjetteja laaditaan. Opinto-ohjaajien asema korostuu, sillä nuorilla on tarve keskustella aikuisen kanssa, kun he miettivät omaa tulevaisuuttaan. Jos opon työelämätiedot ovat ajan tasalla, se heijastuu luonnollisesti hänen ohjaustyöhönsä ja vähentää nuorten vääriä ammatinvalintoja ja välivuosia.

Manner-Suomen ESR-ohjelman varoja on siis käytettävä tehostetusti täydentämään kansallisin varoin rahoitettuja toimenpiteitä vaikeutuneen talous- ja työllisyystilanteen aiheuttaminen työttömyysongelmien helpottamiseksi.

Koulutuksella on keskeinen merkitys työllisyyskriisin ratkaisussa. Työntekijöiden osaamista laajentamalla voidaan helpottaa ihmisten uudelleen työllistymistä kriisin jälkeen. Koulutusta pitäisi järjestää lomautusten ja irtisanomisten vaihtoehtona ja se pitää suunnitella työpaikoilla yhdessä työntekijä- ja työnantajapuolen kanssa. Nyt on sopiva aika järjestää täydennyskoulutusta ja päivittää osaamista, jotta talouskriisin jälkeen ollaan valmiit vastaamaan osaamisen haasteisiin.

Toimintalinjassa yksi on painopistettä muutettava henkilöstön osaamisen ja työkyvyn ylläpidon suuntaan ja niin että lomautetut ja irtisanotut ovat mukana. Uusien yritysten synnyttäminen ja yrittäjyysaktiivisuuden parantaminen ei nyt ole ykksösprioriteetti.

Edellä kuvaamani nuorten syrjäytymistä ehkäisevät toimet, kuten muutkin heikossa työmarkkina-asemassa oleviin kohdistuvat toimet, kuuluvat toimintalinja 2:een ja siksi tämä tl tarvitsee vahvistusta. Ikääntyneet työntekijät ovat myös yksi sryjäytymisvaarassa oleva ryhmä, joka tarvitsee erityistoimia.

Toimintalinjan 3 aikuiskoulutus ja elinikäinen oppiminen on nostettava vahvemmin esiin, samoin kuin koulutuksen työelämävastaavuuden ja koulutuksesta työelämään siirtymisen parantaminen. Koulutusta on suunniteltava yhteistyössä työmarkkinaosapuolten kanssa ja paikallisesti työntekij-työnantajaosapuolia kuunnellen. Vanhojen tutkintojen täydentäminen ja kokonaan ilman ammatillista tutkintoa vailla olevien kouluttamiseen on nyt panostettava.

Työmarkkinaosapuolten informointia ESR:n mahdollisuuksista on lisättävä täsmätiedotuksella

Maahanmuuttajafoorumi SAK-päivillä Porissa 20.-21.9.2008

Avauspuheessaan Auli Korhonen korosti samanlaista kohtelua työmarkkinoilla. – Emme hyväksy keinottelua työsuhteen ehdoilla. Työpaikkojen etnisen tasa-arvon edistämiseksi tarvitaan vielä työtä, mutta ennen kaikkea sitä tarvitaan työhönotossa.

– Uhkaavasta työvoimapulasta puhuvat työnantajat, mutta samaan aikaan maassa jo kauan asuneet,  ei-syntyperäiset suomalaiset, kokevat syrjintää työhön otossa. Heidän on vaikea työllistyä, vaikka taskussa olisi tutkinto sekä vanhasta kotimaasta että Suomesta. Heille tarjotaan  monesti koulutusta vastaamatonta,  pienipalkkaista pätkätyötä. Meille uhkaa syntyä kahden kerroksen työmarkkinat, ellemme päättäväisesti ryhdy toimimaan yhdenvertaisen kohtelun edistämiseksi.

– Viime vuonna Suomeen muutti ennätysmäärä ulkomaalaisia. Meidän on muistettava, että emme puhu työvoimasta. ”Työvoiman” tuottaa aina ihminen, jolla on perhe ja koko elämä mukanaan.

SAK:ta sanotaan maan suurimmaksi maahanmuuttajien järjestöksi, sillä sen jäsenliittoihin on järjestäytynyt jo yli 11 000 maahanmuuttajataustaista ihmistä. Eniten heitä on JHL:ssä, Metalliliitossa, Pamissa, SELlissä, PAU:ssa ja Kemiassa. Suhteellisesti eniten kuitenkin Muusikkojen liitossa.

Puheenvuoro Moninaisuuspäivän konferenssissa Säätytalolla 16.5.2007.
http://www.seis.fi/suomi/moninaisuuspaiva

Kunnollinen työhön, työtovereihin ja työkulttuuriin perehdyttäminen on avain hyvän työsuhteen synnylle. Tämä koskee kaikkia uusia työntekijöitä, mutta erityisen tärkeää hyvä perehdyttäminen on maahanmuuttajatyöntekijälle, joka tulee eri kielialueelta ja eri kulttuurista.

Perehdyttämällä monimuotoiseen työyhteisöön, Petmo-hanke on kahden ja puolen vuoden ajan kehittänyt pääkaupunkiseudulla työyhteisöjen perehdyttämisjärjestelmiä. SAK:n hallinnoimassa ESR-hankkeessa on ollut mukana seitsemän SAK:laista ammattiliittoa ja TU ja Tehy STTK:sta. Lisäksi EK ja koulutusorganisaatioista JTO, Kiljavan opisto ja TSL ovat olleet aktiivisia toimijoita.

Hanketta on toteutettu 17 työyhteisössä Helsingin, Espoon ja Vantaan alueella.

Mukana on ollut julkisia ja yksityisiä palvelualan työpaikkoja, logistiikka-alaa ja teollisuutta.

– Hankkeen aikana koulutetut monimuotoisuusosaajat ovat työyhteisöissään oikeastaan muutosagentteja, jotka tuovat uusia tuulia ja uusia käytäntöjä. Heidän tehtävänsä on hyvin haasteellinen, sanoo Petmo-hankkeen koordinaattori-suunnittelija Auli Korhonen.

Perehdyttäminen kuuluu eri työyhteisöissä eri ihmisille. – Ei voi oikeastaan sanoa, että olisi kahta samanlaista työyhteisöä. Niitä yhdistää vain se että perehdyttämiseen tarvittaisiin enemmän aikaa ja tukea. Kunnollinen perehdyttäminen ja monimuotoisen työyhteisön rakentaminen ei onnistu ilman johdon sitoutumista ja tukea, korostaa Korhonen.

Petmo-hankkeessa perehdyttämistä on kehitetty siitä näkökulmasta, miten maahanmuuttajat pääsevät sisään työyhteisöön. -Yhtä tärkeää on perehdyttää koko työyhteisöä vastaanottamaan tulijat. On mietittävä työpaikkakohtaisesti, mikä menetelmä sopii parhaiten. Hyviä sosiaalistamispaikkoja ovat vaikkapa kahvitauot ja ammattiosaston kokoukset, mutta ne ovat epävirallisia sosiaalistajia. Kunnon perehdytys tarvitsee luonnollisesti vastuuhenkilön ja ohjelman.

Petmossa mukana olevissa työyhteisöissä on kehitetty käytössä olleita perehdytysjärjestelmiä ja mietitty uusia keinoja vuorovaikutuksen parantamiseksi ja asenteiden muuttamiseksi. Petmo-hanke julkisti päätösseminaarissaan työpaikkojen monimuotoisuusperehdyttäjille tarkoitetun käsikirjan Erilaisuus sallittu, jossa on selkokielinen osuus maahanmuuttajille työelämän pelisäännöistä. Kirjan on toimittanut Päivi Vartiainen-Ora Petmon koulutushankkeen pohjalta

Vappupuhe Pietarsaaressa

– Työmarkkinoilla on voimassa kattava ja pitkäaikainen tuloratkaisu. Historiallisen pitkällä sopimuksella on tuettu työllisyyttä talouskehityksen vakauden ja ennustettavuuden kautta. Parhaillaan neuvotellaan sopimukseen liittyvästä tasa-arvoerästä. On syytä tähdätä vakavasti siihen, että tämä kesäkuussa tilipussissa näkyvä palkanlisä todella kohdennetaan sen alkuperäisen tarkoituksen mukaan, jolloin sillä oikaistaan alan suhteellista matalapalkkaisuutta ja siitä hyötyvät erityisesti naiset, joiden palkka ei ole sopusoinnussa työn vaativuuteen ja koulutukseen nähden, sanoi SAK:n suunnittelija Auli Korhonen Pietarsaaressa.

– Maan hallitus on kiitettävästi lähtenyt toteuttamaan niitä asioita, joita se hallitusohjelmaa kirjoitettaessa lupasi edistää. Työpaikkojen luomisen lisäksi näitä asioita ovat tasa-arvo edistämiseen ja työn ja perhe-elämän yhteensovittamiseen liittyvät asiat, samoin kuin arvonlisäveron alentaminen tietyiltä palvelualoilta.

– Ne ovat asioita, joilla parannetaan matalapalkkaisten alojen palkanmaksukykyä ja työllisyyttä – asioita, joita naisvaltaisten liittojen edustajat ovat kauan vaatineet. Uudistukset ovat toistaiseksi varovaisia eivätkä sinänsä vastanneet odotuksia, mutta niissä on hyvä alku tasata perhevapaista aiheutuvia kustannuksia molempien vanhempien työnantajien kesken.

Yt-laki ulotettava koskemaan myös pieniä yrityksiä

– Suomalaista työelämää ravistelleet irtisanomiset ovat totista arkipäivää myös täällä Pietarsaaressa. Yritysdemokratian alun kauniit eettiset periaatteet myötämääräämisestä on tyystin unohdettu. Yt-laista on tehty pelkkä irtisanomislaki. Sitä on pikaisesti uudistettava niin, että siitä muodostuu väline aidolle ja jatkuvalle yhteistoiminnalle yritysten johdon ja henkilöstön välillä, ja se on ulotettava koskemaan henkilömäärältään myös nykyistä pienempiä yrityksiä.

– Yhä vielä suomalaiset yritykset pääsevät liian helposti työntekijöistään eroon. Hyvin menestyvät, voittoa tekevät yritykset sanovat irti väkeä ja siirtävät tuotantoa maihin, joissa työntekijöiden oikeuksista ei tarvitse välittää. Monessa muussa Euroopan maassa työntekijöillä on pitemmät irtisanomisajat ja yrityksillä on velvollisuuksia sijoittaa ja uudelleenkouluttaa työttömäksi jääviä työntekijöitään.

– Yritysmaailman kansainvälistyessä, ei voi olla oikein, että Suomessa yritykset pääsevät halvimmalla ja helpoimmalla. Siksi ammattiyhdistysliike on ajanut muutosturvaa, jonka ansiosta työnantajalla on velvollisuus antaa palkallista vapaata työnhakua varten tuotannollisista tai taloudellisista syistä irtisanottavalle työntekijälle. Vaikka muutosturva sellaisenaan ei autakaan massairtisanomisissa, on hyvä, että myös valtiovalta nyt sitoutuu lisäpanostuksiin. Tällaista olisi kaivattu jo aika päiviä sitten, jolloin maasta pois siirtyvä tekstiili- ja vaatetusteollisuus jätti jälkeensä tuhatmäärin työttömiä ja moni paikkakunta menetti ainoan teollisen työpaikkansa.

Bästa kamrater!

Det är mej en stor ära att få delta i er Första maj fest här i Jakobstad, som är en historisk arbetar- och löntagarstad.

Industrialiseringen här startade med grundandet av Stockholmens ångsåg på 1860-talet. Sedan grundade Wilhelm Schauman år 1896 en ångsåg vid Jakobstads hamn. Detta ledde stegvis till att Schauman blev regionens största arbetsgivare. Under senare delen av 1800-talet grundades också ett stort antal små och medelstora fabriker i staden. En del av dessa överlevde århundradet och en del av dem existerar ännu idag.

Schaumans pappersbruk och Strengbergs tobaksfabrik, till exempel, var unika i Finland. Många minns ännu Jakobstads gitarrfabrik Munkers. Jakobstad har fortfarande en stark ställning i livsmedelsproduktion. Även beklädnas- och textilindustrin har varit en betydande arbetsgivare i regionen, liksom båtbyggerierna.

Diskussionen om företagsdemokrati och de anställdas medinflytande i

arbetslivet har delvis sina rötter i Jakobstad. Prosten Runar Backman grundade i slutet av 1960- talet en socialetisk delegation med representanter för arbetsgivare och fackliga företrädare. Detta ledde indirekt till att Schaumans industri i Jakobstad började experimentera med företagsdemokratiska modeller. Man kan nog säga att Jakobstad var en föregångare på många områden på 1960- och 1970-talet.

Författaren Anna Bondestam hör till Finlands stora arbetarförfattare genom tiderna. Hon gav med sina verk arbetarna i Jakobstad en plats i historien. Hennes romaner: Vägen till staden, Stadens bröd och Klyftan berättar om småfolkets liv i sin hemstad Jakobstad. Anna Bondestam borde få betydligt mera utrymme i mitt tal än jag nu kan ge henne.

Jakobstad har, som hela Österbotten, varit en stor utvandringsregion. Tidigare utvandrade fattig folk till Nord-Amerika och några generationer senare till Sverige. Arbetarrörelsen och den fackliga rörelsen har inte fått lika stark ställning i andra österbottniska kommuner som här. Detta har betytt, att Jakobstad blivit till den ledande arbetarstaden i regionen – den stad som fostrat många ledande gestalter inom rörelsen.

De senaste månaderna har arbetsgivarna i kör klagat över bristen på arbetskraft. Samtidigt har traditionellt starka exportföretag i ökat tempo sparkat ut arbetstagare i kylan.

Antalet uppsägningar och samarbetsförhandlingar gällande stora personalgrupper ökade i Finland senaste år, fastän antalet sysselsatta samtidigt ökade. I de finländska företagen var cirka 47 000 personer föremål för samarbetsförhandlingar – de flesta i Finland. Motsvarande siffra för år 2004 var 17 700, så allt fler löntagare svävar i ovisshet om arbetsplatsens fortbestånd. Utvecklingen går detta år i samma spår i allt högre takt. Redan nu har 27 000 drabbats av samarbetsförhandlingar fastän bara ett kvartal har gått av året.

Dessa tråkiga siffror präglar vardagen också här i Jakobstad. Företagsdemokratins vackra etiska principer om medinflytande har helt glömts bort. Samarbetslagen har gjorts till en uppsägningslag. Den måste snabbt skrivas om så, att den blir ett redskap för äkta samarbete mellan företagsledning och personal. Och den bör utsträckas att gälla även företag med mindre personal än nu är fallet.

Vi ser nu konkret att kapitalet saknar fosterland. Vi lever i en tid då demokratin är en bristvara. Sociala reformer och demokrati, som på nationellt plan under årtionden åstadkommits med hårt arbete av flera generationer, försöker en liten grupp ägare och deras direktörslakejer nu eliminera.

Vi ser också hur direktörerna belönar varandra och mellan sig delar de inbesparingar som uppstår då arbetsstyrkan skärs ner. Vi ser exempel på snikenhet och hänsynslöshet som vi ännu för tio till femton år sedan inte trodde var möjliga. Hade vi inte tidigare lyckats skapa ett relativ täckande system för välfärd, socialskydd och skydd mot arbetslöshet, hade vårt samhälle inte klarat av nittiotalets ekonomiska kris så väl som det klarade den. Samma gäller för dagens massuppsägningar, utläggning av arbete och osäkerhet som snuttarbetet förorsakar.

Investeringarna i forskning och innovationer främjar uppkomsten av nya goda arbetsplatser, samtidigt som de höjer nivån på arbetslivet i Europa. Men det investeras inte tillräckligt i Finland och kompetenshöjandet får inte tillräcklig uppmärksamhet. Europas konkurrenskraft måste vara baserad på högt kunnande och hög produktivitet; inte på låga löner, överlånga arbetsdagar eller beskattning som snedvrider marknaden.

Begreppen produktivitet och välmåga i arbetet går hand i hand. Hållbar produktivitet kan uppnås endast om arbetstagarna mår bra. Meningsfullt arbete och goda påverkningsmöjligheter leder till bättre arbetsmotivation och ökad produktivitet. Ur den synvinkeln ger oss FFC:s organisationsutredning inte orsak att vara nöjda. Arbetarna upplever att deras inflytande minskat och att ledningens attityder blivit hårdare på arbetsplatserna. I linjedragningarna inför FFC:s kongress i sommar har kraven på bättre kontroll över det egna arbetet samt ett mänskligare och bättre arbetsliv därför givits en central roll.

Bästa kamrater!

Första maj är arbetarrörelsens internationella festdag. Idag lyfter vi fram vårt ansvar som nation och politisk aktör i världen. Vi kräver – både på hemmaplan och på internationella arenor – att produktionen skall vara etiskt hållbar. Jag hoppas att alla medborgare tar sitt ansvar och börjar fråga efter produkternas ursprung och under vilka förhållanden de producerats.

Vi förutsätter också att Finlands företrädare i världshandelsorganisationen WTO driver på en inskrivning av ILO:s principer för kollektiva rättigheter i handelsavtalen, samt att utnyttjandet av barnarbetskraft förbjuds. Företagen bör se till att barnarbetarna inte lämnas vind för våg utan att de i stället ges möjlighet till utbildning.

Det sker förändringar. Men inte utan aktiv verksamhet. Vår uppgift är att stöda våra kamrater i uländerna – barn så väl som vuxna. Barn- och slavarbetet upphör inte av sig självt. Det krävs insatser av facket över hela världen.

I Finland fick vi allmän och lika rösträtt för hundra år sedan. Nu kan vi vara stolta över att vi har en president med arbetarbakgrund. Om ett knappt år, i mars 2007, väljer vi 200 riksdagsledamöter som skall bestämma om Finlands och finländarnas gemensamma angelägenheter.

Sveriges framlidna statsminister Olof Palme ansåg att politisk fattigdom utgör ett av de största hoten mot den demokratiska arbetarrörelsens framgångsmöjligheter. Med detta avsåg han dem som inte inser att rösträtten är en möjlighet att påverka sitt eget liv och samhällets värderingar. Om en tredjedel av väljarna låter bli att rösta inser vi att valarbetet och politisk aktivitet i mänskors vardag ständigt bör utföras.

Vapriikki, Tampere – kommenttipuheenvuoro

Työ on paras kotouttaja. Jo maassa asuvien maahanmuuttajien työllisyysaste on saatava nousemaan. Pätkätöistä ja tukitöistä tulisi päästä pysyviin työsuhteisiin. Maahanmuuttajia ei pidä käyttää työvoimareservinä.

Maahanmuuttajiin pitää soveltaa samoja palkka- ja työehtoja kuin kantasuomalaisiin. Suomi ei kilpaile palkka-alella eikä työntekijöiden oikeuksien loukkaamisella. Vapaa järjestäytymisoikeus ja vahva järjestäytyminen takaavat työntekijöiden turvan ja oikeuksien toteutumisen.

Ulkomaalaisten työntekijöiden laittomaan kohteluun työmarkkinoilla pitää puuttua. Mahdollisuuksiin teettää pimeää työtä ja yleensä harmaan talouden vetovoimaan tulee puuttua myös yhteistyössä työmarkkinajärjestöjen kanssa.

Palveluyrityksiin pitää soveltaa tilaajavastuusta niin, että lainsäädännön ja velvoitteiden kiertäminen niiden kautta ei ole mahdollista.

Meillä on vaara, että syntyy pitkäaikaistyöttömien maahanmuuttajien ryhmä, joka on vaarassa syrjäytyä. Heidän integroimisekseen työmarkkinoille on varattava erityistoimia. Tutkintojen muuntokoulutusta on lisättävä ja ammatillisten näyttötutkintojen valmentavaa koulutusta lisättävä.

Suomessa opiskelevien ulkomaalaisten opintoihin tulisi sisällyttää suomen kielen opintoja, koska he ovat jo maahan tulleina potentiaalisia maahan jääviä uusia työntekijöitä.

Joissakin maissa käytössä olevat työntekijöiden pisteytysjärjestelmät eivät sovellu Suomeen. On eettisesti arveluttavaa käydä poimimassa kehitysmaista heidän parhaiten koulutettua väkeään. Työvoimapoliittinen tarveharkinta ja työlupakäytäntö on säilytettävä.

Kotouttamisessa myös työnantaja voi ottaa oman vastuunsa työhön perehdyttämisessä, ammattikielen opettamisessa ja perheen jäsenten kotouttamisessa. Myös korkeasti koulutetut työntekijät tarvitsevat suomen kielen taitoa. Yrityskummijärjestelmää pitää kehittää ja hyviä käytäntöjä levittää myös muihin yrityksiin.

Koko suomalaisessa yhteiskunnassa tarvitaan vielä asennekasvatusta niin, etttä maahanmuuttajat voivat oikeasti tuntea olevansa tasavertaisia kansalaisia.

Meillä on maahanmuuttajia vielä vähän.

Nyt on juuri sopiva hetki miettiä ja katsoa kokemuksia muista maista, muun muassa Ruotsista ja Saksasta, jotta välttyisimme samankaltaisilta ongelmilta, joita toisen polven maahanmuuttajat ovat siellä kohdanneet.

Kirkkopäivät, Helsinki
Hyvä työ meillä ja muualla 24.5. klo 13-15
Projektipäällikkö Auli Korhonen, SAK

Tuotannon eettisen toiminnan edistämiseen tarvitaan hyvä työlainsäädäntö, hyvä ammattiyhdistysliike ja sosiaalisesti vastuuntuntoisia yrityksiä.

Tarvitaan tietysti myös hallituksia, jotka ovat sosiaalisesti vastuuntuntoisia ja valvovat, että ratifioidut lait toteutuvat.

Myös yksittäisen kuluttajan rooli tuotteen alkuperän kysyjänä on tärkeä.

Ammattiyhdistysliike on aina ollut kansainvälinen liike.

Yritysten kansainvälistyessä yhteydet työntekijöiden välillä eri puolilla maailmaa ovat yhä tärkeämpiä.

Ay-liikkeen omat järjestöt toimivat merkittävinä ay- ja ihmisoikeuksien puolesta puhujina.

Työntekijät toimivat edustajiensa kautta monilla foorumeilla kansainvälissä asioissa. Omien järjestöjen lisäksi tärkein foorumi on kansainvälinen työjärjestö ILO, joka on luonut merkittävää työelämän normistoa. Ongelma on, että kaikissa maissa lakeja ei pystytä tai tahdota valvoa niin, että ne myös toteutuisivat.

ILO:n keskeisimmät työelämää säätelevät normit ovat perusihmisoikeuksia. Ne ovat oikeus järjestäytyä, oikeus neuvotella kollektiivisesti, pakkotyön kielto, lapsityön poistaminen, sen pahimpien muotojen kieltäminen ja vähimmäistyöikä sekä kaikenlaisen syrjinnän kieltäminen. Nämä perusoikeudet voidaan turvata riippumatta siitä millä kehityksen tasolla maa on. Niitä kunnioittamalla voidaan varmistaa, että työntekijät saavat oikeudenmukaisen osansa taloudellisesta kasvusta.

Näitä perusoikeuksia ay-liike on jo pitkään vaatinut kauppasopimusten osaksi vetoamalla WTO:hon.

Työntekijöiden oikeuksista piittaamatonta tuotantoa on aina ollut, mutta talouden globalisaatio on pahentanut tilannetta. Yritysten omistajat hakevat aina vain suurempia voittoja ja siirtävät tuotantoa alueille, joissa voitot syntyvät ihmisoikeuksia loukkaamalla. Erityisesti ns. vapaatuotantovyöhykkeillä työntekijöiden ihmisoikeuksien riisto on osa hinnanmuodostusta. Tällaisia vapaatuotantovyöhykkeitä on ainakin 80 maassa, kaikissa maanosissa.

Pahinta ihmisoikeuksien loukkausta on lasten hyväksikäyttö.

Maailmassa on 250 miljoonaa lapsityöläistä vailla tulevaisuutta.

He jäävät lukutaidottomiksi, koska työ vie heidän mahdollisuutensa käydä koulua. He joutuvat raatamaan tekstiili- ja vaatetustehtaissa, tiilenteossa, maataloudessa, lelujen, kenkien, jalkapallojen, ilotulitteiden, elektroniikan valmistuksessa. Me täällä Suomessakin käytämme näitä tuotteita, mutta kuinka usein ajattelemme elämää tuotteen alkulähteiltä meidän kuluttajien valintoihin saakka.

Jopa 6-7- vuotiaat lapset tekevät 12-tuntisia työpäiviä 7 päivänä viikossa. Monesti lapset tekevät kaikkein likaisimmat ja vaarallisimmat työt, jotka murentavat heidän terveytensä ennen aikuisikää. Ahnas voitontavoittelu saa yritykset palkkaamaan lapsia ja jättämään heidän vanhempansa työttömiksi.

Monikansalliset yritykset ovat alkaneet julkistaa omia eettisiä toimintaohjeitaan. Se on hyvä asia, jos ulkopuolisen arvioinnin avulla voidaan taata, että yritys pitää sen minkä lupaa aina alihankintaketjun alkuun saakka.

Yritysten markkinoinnin ja pr-toiminnan välineiksi eettisiä ohjeita ei pidä alistaa.

Kuluttajat kaipaisivat varmasti tietoa myös suomalaisten yritysten toiminnasta maailmalla. Toistaiseksi suomalaiset yritykset eivät ole nähneet tarpeelliseksi eettisten ohjeittensa julkistamista.