Ay-liikkeen kansainväliset haasteet
Kirkkopäivät, Helsinki
Hyvä työ meillä ja muualla 24.5. klo 13-15
Projektipäällikkö Auli Korhonen, SAK
Tuotannon eettisen toiminnan edistämiseen tarvitaan hyvä työlainsäädäntö, hyvä ammattiyhdistysliike ja sosiaalisesti vastuuntuntoisia yrityksiä.
Tarvitaan tietysti myös hallituksia, jotka ovat sosiaalisesti vastuuntuntoisia ja valvovat, että ratifioidut lait toteutuvat.
Myös yksittäisen kuluttajan rooli tuotteen alkuperän kysyjänä on tärkeä.
Ammattiyhdistysliike on aina ollut kansainvälinen liike.
Yritysten kansainvälistyessä yhteydet työntekijöiden välillä eri puolilla maailmaa ovat yhä tärkeämpiä.
Ay-liikkeen omat järjestöt toimivat merkittävinä ay- ja ihmisoikeuksien puolesta puhujina.
Työntekijät toimivat edustajiensa kautta monilla foorumeilla kansainvälissä asioissa. Omien järjestöjen lisäksi tärkein foorumi on kansainvälinen työjärjestö ILO, joka on luonut merkittävää työelämän normistoa. Ongelma on, että kaikissa maissa lakeja ei pystytä tai tahdota valvoa niin, että ne myös toteutuisivat.
ILO:n keskeisimmät työelämää säätelevät normit ovat perusihmisoikeuksia. Ne ovat oikeus järjestäytyä, oikeus neuvotella kollektiivisesti, pakkotyön kielto, lapsityön poistaminen, sen pahimpien muotojen kieltäminen ja vähimmäistyöikä sekä kaikenlaisen syrjinnän kieltäminen. Nämä perusoikeudet voidaan turvata riippumatta siitä millä kehityksen tasolla maa on. Niitä kunnioittamalla voidaan varmistaa, että työntekijät saavat oikeudenmukaisen osansa taloudellisesta kasvusta.
Näitä perusoikeuksia ay-liike on jo pitkään vaatinut kauppasopimusten osaksi vetoamalla WTO:hon.
Työntekijöiden oikeuksista piittaamatonta tuotantoa on aina ollut, mutta talouden globalisaatio on pahentanut tilannetta. Yritysten omistajat hakevat aina vain suurempia voittoja ja siirtävät tuotantoa alueille, joissa voitot syntyvät ihmisoikeuksia loukkaamalla. Erityisesti ns. vapaatuotantovyöhykkeillä työntekijöiden ihmisoikeuksien riisto on osa hinnanmuodostusta. Tällaisia vapaatuotantovyöhykkeitä on ainakin 80 maassa, kaikissa maanosissa.
Pahinta ihmisoikeuksien loukkausta on lasten hyväksikäyttö.
Maailmassa on 250 miljoonaa lapsityöläistä vailla tulevaisuutta.
He jäävät lukutaidottomiksi, koska työ vie heidän mahdollisuutensa käydä koulua. He joutuvat raatamaan tekstiili- ja vaatetustehtaissa, tiilenteossa, maataloudessa, lelujen, kenkien, jalkapallojen, ilotulitteiden, elektroniikan valmistuksessa. Me täällä Suomessakin käytämme näitä tuotteita, mutta kuinka usein ajattelemme elämää tuotteen alkulähteiltä meidän kuluttajien valintoihin saakka.
Jopa 6-7- vuotiaat lapset tekevät 12-tuntisia työpäiviä 7 päivänä viikossa. Monesti lapset tekevät kaikkein likaisimmat ja vaarallisimmat työt, jotka murentavat heidän terveytensä ennen aikuisikää. Ahnas voitontavoittelu saa yritykset palkkaamaan lapsia ja jättämään heidän vanhempansa työttömiksi.
Monikansalliset yritykset ovat alkaneet julkistaa omia eettisiä toimintaohjeitaan. Se on hyvä asia, jos ulkopuolisen arvioinnin avulla voidaan taata, että yritys pitää sen minkä lupaa aina alihankintaketjun alkuun saakka.
Yritysten markkinoinnin ja pr-toiminnan välineiksi eettisiä ohjeita ei pidä alistaa.
Kuluttajat kaipaisivat varmasti tietoa myös suomalaisten yritysten toiminnasta maailmalla. Toistaiseksi suomalaiset yritykset eivät ole nähneet tarpeelliseksi eettisten ohjeittensa julkistamista.