SAK-Pirkanmaa 2/2008

Ensimmäiset JHL:n kouluttamat maahanmuuttajatukihenkilöt valmistuivat kaksi vuotta sitten. Raseborg-opistossa voi opiskella, vaikkapa miten kohdata maahanmuuttaja päivähoitotyön asiakkaana tai työtoverina. Edellisessä Metallin liittokokouksessa hyväksyttiin maahanmuuttajapoliittinen ohjelma Muukalaisia vai meikäläisiä. Murikassa on järjestetty useita kursseja, joiden aiheena on ollut työelämätietoa maahanmuuttajille. Metallin aktiivijäsen Sambeau Sam-Koskitanner valittiin tänä vuonna vuoden pakolaisnaiseksi, liittonsa esittämänä.

Rakennusliitton maahanmuuttajajäsenten määrä on lisääntynyt nopeasti. Tunne oikeutesi -tiedotuskampanja Länsi-satamassa ja Rakennusliiton ulkomaalaistoiminnan kehittämisprojekti maahanmuuttajakysymyksiin erikoistuneen toimitsijapalvelun lisäksi, ovat  esimerkkejä siitä, miten rakennusalalle tulevia  ulkomaalaisia työntekijöitä  perehdytetään suomalaiseen ay-liikkeeseen.

Postia lähetetään ja lajitellaan yli 30 kielen sorinassa. PAUlla on  toimintaa ja kokemusta kulttuurien kohtaamisesta. Palvelualojen työehtoja voi lukea usealla kielellä. Maahanmuuttajia kouluttavien oppilaitosten ja PAMin yhteistyö on vuosien mittaista.

SAK- päiville Poriin

SAK:n  edellisessä edustajakokouksessa oli viisi maahanmuuttajataustaista kokousedustajaa omien liittojensa valtuuttamina. SAK:n edustajat ovat olleet valmistelemassa niin hallituksen maahanmuuttopoliittista ohjelmaa, ihmiskauppatyöryhmässä ja lukemattomissa muissa työryhmissä, joissa pohditaan vaikkapa työlupia ja kotouttamista. Olemme pyrkineet vaikuttamaan harmaan talouden torjuntaan vaatimalla tilaajavastuuta. Uudenmaan työsuojelupiiriin on saatu tarpeellisia, ei tosin riittäviä, resursseja tilaajavastuuta ja ulkopuolisen työvoiman käyttöä valvomaan, ay-liikkeen vaatimuksesta.

Tallinnan infopiste on toimintansa aikana tavoittanut yli 8000 kävijää, jotka ovat halunneet ottaa selvää suomalaisesta työelämästä ennen tänne töihin tuloaan.

SAK  järjesti edustajakokouksensa päätöksen mukaisesti ensimmäisen maahanmuuttajafoorumin viime keväänä. Toinen järjestetään SAK-päivien yhteydessä Porissa  20.-21. syyskuuta.

SAK:n ja liittojen yhteinen monikulttuurisuustyöryhmä on jo viiden vuoden ajan koettanut miettiä, miten maahanmuuttajien asemaa Suomen työmarkkinoilla ja ammattiyhdistysliikkeessä voitaisiin parantaa.

Nämä muutamat esimerkit kertovat siitä, mitä liitot viime aikoina ovat tehneet maahanmuuttajajäsenten kohtaamiseksi ja integroimiseksi ay-liikkeen aktiivisiksi jäseniksi.
Kaikkea tätä voi toki pitää riittämättömänä ja vähäisenä ja totta onkin, että SAK:laisella liikkeellä on paljon tehtävää maahanmuuttaja-asioissa, kuten Anna Kontula kriittisesti kirjoitti edellisessä SAK Pirkanmaa -lehdessä. Katselisin asiaa kuitenkin myönteisestä näkökulmasta ja vertaisin tilanteeseen vaikkapa viisi vuotta sitten, jolloin maahanmuuttajia vielä  monesti pidettiin uhkana, ei voimavarana.

Työttömyys syrjii

Meillä on nyt viisi kertaa enemmän ulkomaalaisia kuin 1990-luvun alussa. Suomalainen yhteiskunta on elänyt voimakkaan muutoksen. Laman ja suurtyöttömyyden oloista on tultu tilanteeseen, jossa pitkäaikais- ja rakennetyöttömyyden rinnalla yhä useammin puhutaan työvoimapulasta. Ratkaisuksi on alettu hakea työperäistä maahanmuuttoa, joka vaatii paljon avaamista ja pohdintaa. Tosiasia on, että maahanmuuttajien on edelleen vaikea saada työtä, vaikka tutkinto tai koulutus olisi hankittu Suomessa. Maahanmuuttajien työttömyys on edelleen yli 20 %, kun se kantaväestön kohdalla on saatu laskemaan  6-7 prosenttiin. Tätä taustaa vasten on vaikea ymmärtää, miksi  tänne pitäisi rekrytoida suurin joukoin uusia maahanmuuttajaryhmiä ja aloittaa esimerkiksi suomen kielen koulutus aivan alusta, kun työnantajien asenteet estävät täällä jo asuvien ja kieltä ja kulttuuria ymmärtävien työllistymisen.

Ulkomaalaisten työntekijöiden huonosta kohtelusta työelämässä on paljon tietoa. He tekevät usein ylipitkiä työpäiviä ja alemmalla palkalla kuin sopimuksiin on kirjattu. Puutteellista suomen kielen taitoa ja turvatonta asemaa käytetään häikäilemättä hyväksi. Esimerkiksi PAMissa lähes 600 selvitettävänä olevasta erimielisyysasiasta 20 % koskee maahanmuuttajia, vaikka heidän osuutensa liiton jäsenistä on 1.5 %. Tämä kertoo siitä että maahanmuuttajien työehdot eivät ole kunnossa.

Työtä on edelleen tehtävä kaikkien tasaveroisen kohtelun eteen. Ei ole kenenkään etu, että työkavereitamme syrjitään ja kohdellaan huonosti. Kaikenlaiselle eriarvoiselle kohtelulle on asetettava nollatoleranssi.

Ay-toimintaa ei esittelemättä tunneta

Voimme itse kukin tehdä paljon maahanmuuttajien kotoutumiseksi. Prosessi on kaksisuuntainen. Emme voi odottaa, että muut tutustuvat meidän tapaamme tehdä asioita, meidänkin on katsottava avoimin mielin muihin kulttuureihin. On oltava valmis toimimaan asian parantamiseksi jokaisella työpaikalla, ammattiosastossa, paikallisjärjestössä ja ammattiliitossa. Kummi- tai ystävätoiminta voisi olla hyvä toimintamuoto myös ay-liikkeessä. Meidän on muistettava esitellä liiton jäsenyyttä ja luottamusmiestoimintaa. Kaikkialla ay-liike ei ole sallittua ja voi siten herättää aiheettomia pelkoja ja ennakkoluuloja, ellemme selvitä asioita.

Sekä SAK:n että useimpien liittojen omilta sivuilta saa nykyisin jo tarpeellista tietoa useilla kielillä. Eri projekteissa on tuotettu materiaalia maahanmuuttajia ajatellen, esimerkkinä vaikkapa turkulaisten hanke puolankielisen materiaalin tuottamiseksi laivanrakentajille. Liittojen edustajat ovat vaikuttaneet kumppaneina, ideoijina ja ohjausryhmissä lukuisien maahanmuuttajaprojektien sisältöihin.

Itse vedin kolmivuotista perehdyttämällä monimuotoiseen työyhteisöön, Petmo-hanketta, joka  tuotti työyhteisöjen ja ammattiosastojen käyttöön kirjan Erilaisuus sallittu. Se on käsikirja työhön perehdyttämisestä ja erilaisten kulttuurien kohtaamisesta. Tuotimme myös selkokielisen itseopiskeltavan verkkoaineiston Työelämätietoa maahanmuuttajille, joka löytyy osoitteesta  www.tyoelamanverkko-opisto.fi/petmo

Article publsihed in the Italian Liberazione, June 2007

Very soon after the parliament election in March where the bourgeois parties won and a bourgeois government was built, it became clear that the famous finnish tri-partite negotiations system had been left out of interest. Making large collective agreements to all branches so that there has been a solidarity element for low-wage earners as well as large social-policy reforms seems now to be history.

The collective agreements are going to expire in the early autumn. Some of the industry unions have already begun their branch-level negotiations, but the large number of wage-earners are going to have to wait until late autumn before they have any solutions of their future salaries. The female-dominate branches – mostly on public and service sectors may be in difficulties. As the women’s euro still is 80 cents the pressure to higher women’s´ wages more than on male-dominate sectors is high. Especially discussion has been lively concerning nurses wages.

In Finland there are three trade union central organisations, from which SAK with its´ one million members is the biggest. It organizes mostly the blue-collar workers. The nurses belong to the white-collar workers STTK. Of course there are many profession groups allied in SAK who earn less than nurses, so there may come a lively discussion if only the nurses should have the right to get more than other groups.  Every fourth Finnish salary-earner is working with temporary contracts. Most of them are women in all professions, even academics. Now a days women are higher educated than men but they have difficulties to get permanent jobs.

Earlier the textile and garment workers were the most famous low wage earners but now nobody is talking about their situation. Maybe the reason is that they are so few left. Their work is now made in even lower wage countries as China and other Far-Eastern countries.
They were the first industrial workers group who lost their workplaces but now the same fenomen is concerning even the electric sector. The Nokia suppliers in Finland are moving their work to China as well.

Finnish population is ageing and there is a fear of great lack of nurses and other healthcare professionals. The great baby-boomers who were born on the years just after the World War II are soon going to retire. As in many other European countries the birth-rate now is very low so there is a quite realistic fear that it is difficult to get hands enough (workers) to branches where the work is hard and which are low paid.

Until the early 90´s Finland has been a unimous country with very little immigrants.
From the 5 million population only 2 present have immigrant back ground. Most of them have come as refugees or for family reasons. Now the previous Finnish government wanted the change the situation and the present government has the same aim: to increase work-based immigration.

Finland is on its´ way to multicultural society. But active work has to be done to change the peoples´  attitudes positive to immigrants. The normal country-man is not yet used to people coming from different cultures. Still today it is very difficult for foreigners to get permanent jobs in Finland. The biggest new-comers are people from the former Russia and Estonia. They have it easier to employ themselves but big difficulties have people coming f.g. from Iraq, Iran, Afganistan and Somalia. Very often these people have immigrant back ground.

So although Finnish women were the first in the world to get the right to wote and even in the first parliament election 101 years ago 19 women were elected in the parliament compared with todays 84 out of 200 and although finnish society is said to be a predecessor in equality  questions, a lot of work is still to be done to get womens position in the labour market better.

Auli Korhonen
The writer works in the central organisation of Finnish trade unions, SAK, as coordinator-planner and is a member of ESF-committee

Kunnollinen työhön, työtovereihin ja työkulttuuriin perehdyttäminen on avain hyvän työsuhteen synnylle. Tämä koskee kaikkia uusia työntekijöitä, mutta erityisen tärkeää hyvä perehdyttäminen on maahanmuuttajatyöntekijälle, joka tulee eri kielialueelta ja eri kulttuurista.

Perehdyttämällä monimuotoiseen työyhteisöön, Petmo-hanke on kahden ja puolen vuoden ajan kehittänyt pääkaupunkiseudulla työyhteisöjen perehdyttämisjärjestelmiä. SAK:n hallinnoimassa ESR-hankkeessa on ollut mukana seitsemän SAK:laista ammattiliittoa ja TU ja Tehy STTK:sta. Lisäksi EK ja koulutusorganisaatioista JTO, Kiljavan opisto ja TSL ovat olleet aktiivisia toimijoita.

Hanketta on toteutettu 17 työyhteisössä Helsingin, Espoon ja Vantaan alueella.

Mukana on ollut julkisia ja yksityisiä palvelualan työpaikkoja, logistiikka-alaa ja teollisuutta.

– Hankkeen aikana koulutetut monimuotoisuusosaajat ovat työyhteisöissään oikeastaan muutosagentteja, jotka tuovat uusia tuulia ja uusia käytäntöjä. Heidän tehtävänsä on hyvin haasteellinen, sanoo Petmo-hankkeen koordinaattori-suunnittelija Auli Korhonen.

Perehdyttäminen kuuluu eri työyhteisöissä eri ihmisille. – Ei voi oikeastaan sanoa, että olisi kahta samanlaista työyhteisöä. Niitä yhdistää vain se että perehdyttämiseen tarvittaisiin enemmän aikaa ja tukea. Kunnollinen perehdyttäminen ja monimuotoisen työyhteisön rakentaminen ei onnistu ilman johdon sitoutumista ja tukea, korostaa Korhonen.

Petmo-hankkeessa perehdyttämistä on kehitetty siitä näkökulmasta, miten maahanmuuttajat pääsevät sisään työyhteisöön. -Yhtä tärkeää on perehdyttää koko työyhteisöä vastaanottamaan tulijat. On mietittävä työpaikkakohtaisesti, mikä menetelmä sopii parhaiten. Hyviä sosiaalistamispaikkoja ovat vaikkapa kahvitauot ja ammattiosaston kokoukset, mutta ne ovat epävirallisia sosiaalistajia. Kunnon perehdytys tarvitsee luonnollisesti vastuuhenkilön ja ohjelman.

Petmossa mukana olevissa työyhteisöissä on kehitetty käytössä olleita perehdytysjärjestelmiä ja mietitty uusia keinoja vuorovaikutuksen parantamiseksi ja asenteiden muuttamiseksi. Petmo-hanke julkisti päätösseminaarissaan työpaikkojen monimuotoisuusperehdyttäjille tarkoitetun käsikirjan Erilaisuus sallittu, jossa on selkokielinen osuus maahanmuuttajille työelämän pelisäännöistä. Kirjan on toimittanut Päivi Vartiainen-Ora Petmon koulutushankkeen pohjalta

Hallitusohjelman mukaisesti maaherra Rauno Saaren johtama virkamiestyöryhmä on saanut valmiiksi maahanmuuttopoliittisen ohjelman. Se luovutettiin työministeri Tarja Filatoville kesäkuun puolivälissä. Lomien mentyä ohjelma tullee lausuntokierrokselle eri tahoille. Myös eduskunnassa asiasta on odotettavissa vilkas keskustelu.

Maahanmuuttostrategian uudistaminen on käynyt tarpeelliseksi. Vuonna 1997 valmistunut ensimmäinen maahanmuuttopoliittinen ohjelma keskittyi pakolaiskysymyksiin. Tällä kertaa työvoiman maahanmuutto on pääosassa, mikä ei tietysti saa merkitä sitä, että humanitäärinen vastuumme ansaitsisi vähemmän huomiota.

Meillä työperäisen maahanmuuton osuus on ollut toistaiseksi vain 5-10 prosenttia koko maahanmuutosta, mutta tilanne on muuttumassa.

Perhesyiden ja pakolaisuuden rinnalle on nousemassa työn vuoksi muuttaminen. Kaikkiaan Suomessa asui viime vuoden lopussa noin 108 000 ulkomaalaista. Ulkomailla syntyneitä oli 166 000.

Perinteisesti meiltä on lähdetty työn hakuun muualle. Ulkosuomalaisten määrä on tällä hetkellä lähes 1,3 miljoonaa henkeä.

Koko Euroopassa väestö vanhenee nopeammin kuin muualla maailmassa. YK:n arvion mukaan Euroopan väestöstä yli 60-vuotiaiden osuus nousee vuoteen 2020 mennessä nykyisestä 23 prosentista 33 prosenttiin. Suomessa ikärakenteen muutos tapahtuu useita muita maita aikaisemmin. Jo viime vuonna Suomesta poistui työmarkkinoilta ikääntymisen vuoksi enemmän työvoimaa kuin uutta oli tulossa.

Tämän päivän pitkäaikais- ja rakennetyöttömyyden Suomessa voi monen mielestä tuntua haihattelulta, että meitä uhkaisi työvoimapula. Kukaan ei varmuudella pysty sanomaan tulevaisuudesta, mutta tosiasiat väestön ikärakenteesta puhuvat puolestaan. Tämä on siis yksi syy, joka on saanut koko Euroopan miettimään, miten työvoima riittää tulevina vuosikymmeninä. Kaikkea työtä ei globalisaation nimissä voida siirtää Euroopan ulkopuolelle. Mutta senkään varaan ei voida laskea, että joku muu on kiinnostunut tulemaan vaikkapa hoitamaan meitä, kun vanhenemme.

Saaren työryhmä on valmistellut kaikkiaan 35 politiikkalinjausta toimenpiteineen. Valtaosin ne ovat kannatettavia ja kehittämisen arvoisia. Maahanmuuttopoliittisen ohjelman toimeenpanossa riittää tehtävää kaikille. On tärkeää aloittaa keskustelut maahanmuuttopolitiikan peruslinjoista myös työmarkkinajärjestöissä ja soveltaa hyväksi havaittua suomalaista työmarkkinamallia tähänkin kysymykseen. Maahanmuuttoasioita joudutaan miettimään laajemminkin kuin vain lähialuekysymyksinä.

Omalta osaltaan SAK on valmis työhön työperäisen maahanmuuton toimintamallien kehittämiseksi. SAK teki kevätvaltuustossaan aloitteen EK:n suuntaaan keskustelun aloittamiseksi maahanmuuttaja-asioista. Työperusteista maahanmuuttopolitiikkaa koskevalla yhteisymmärryksellä olisi positiivinen vaikutus asenneilmastoon. Jo nyt työelämässä on meneillään monia suvaitsevaisuutta ja yhdenvertaisuutta edistäviä kehittämishankkeita. Myös johtamisen kehittäminen erilaisuutta tukevaksi helpottaa aidosti monikulttuuristen työyhteisöjen syntyä.

SAK:n jäsenliittoihin on järjestäytynyt jo yli 11 000 maahanmuuttajaa. He ovat kasvava voimavara paitsi suomalaisessa yhteiskunnassa, myös ammattiyhdistysliikkeessä. SAK jäsenliittoineen lienee tällä hetkellä myös suurin maahanmuuttajia edustava järjestö ja siksi se velvoittaa toimimaan myös heidän edunvalvojanaan.

Hallituksen maahanmuuttopoliittinen ohjelma on pitkälti visio 2010 -luvulle, ei kaikin osin vielä tähän päivään soveltuva. Meillä on paljon pitkäaikaistyöttömyyttä ja muun muassa maahanmuuttajien työttömyys on suurta. Kiireellisin kysymys Suomen maahanmuuttopolitiikassa on jo maassa asuvien maahanmuuttajataustaisten ihmisten työllisyyden parantaminen, sillä työ on paras kotouttaja. Maahanmuuttajista 28 % on työttömänä, mutta vaihtelu on suurta eri etnisen taustan mukaan. Parhaiten ovat työllistyneet virolaiset

Paljon riittää tehtävää myös asenneilmaston suhteen. Hyvä lähtökohta ohjelmassa on, että maahanmuutto täydentää suomalaisten ja jo maassa olevaa maahanmuuttajataustaista työvoimaa, ei korvaa tai syrjäytä sitä eikä vaikeuta työttöminä olevien työllistymistä. Perheenjäsenten mahdollisuus työntekoon on kannatettavaa.

Pyrkimys työvoiman hallittuun maahanmuuttoon tarpeen mukaan on viisasta. Tulijoiden pitää voida kokea olevansa tervetulleita. Luonnollisesti heidän työsuhteissaan on noudatettava suomalaisen yhteiskunnan pelisääntöjä ja hyväksyttäviä työehtoja.

Toimivien työmarkkinoiden on oltava tasaveroiset ja sillä tavalla avoimet, että haluamme lisätä kulttuurien välistä vaihtoa. Meidän on syytä tunnustaa esimerkiksi, että muuallakin annetaan pätevää koulutusta, jonka muuntamiseksi Suomen oloihin vaaditaan järjestelyjä. Maahanmuuttopoliittisessa ohjelmassa onkin otettu huomioon, että tutkintojen muuntokoulutusta tarvitaan. Muidenkin kuin korkeakoulututkintojen tunnustamismenettelyjen kehittäminen on kannatettavaa.

Työperäisesti maahan tulevien kotouttamisessa ohjelma voisi olla rohkeampi . Esityksessä se on jätetty vapaaehtoisen opastuksen varaan. Muissa Pohjoismaissa on esimerkiksi maahanmuuttajien kielikoulutukseen panostettu huomattavasti. Suomalaisenkin työelämän kokemukset viittaavat siihen, että juuri suomen kielen taito on työnantajien mielestä avain työllistymiseen.

Rekrytointivastuu uuden työvoiman palkkaamisessa on työnantajilla. Heidän, ei pelkästään veronmaksajien tulee myös osallistua perehdyttämis- ja kielikoulutuksen kustannuksiin.

Täällä opiskelevat ulkomaalaiset ovat yksi potentiaalinen voimavaramme. Siksi on kannatettavaa, että suomen ja ruotsin kielen opetusta esitetään kaikkien Suomessa opiskelevien ulkomaalaisten opinto-ohjelmiin.

Sen sijaan hieman kriittisesti suhtaudun siihen, että Suomi lähtisi hankkimaan työvoimaa joistakin tietyistä kohdemaista. Työperäisen maahanmuuton tarve tulee todeta alueellisesti ja alakohtaisesti. Kolmikantainen neuvottelumalli on siinäkin toimiva ja kannatettava. Hyvää on, että esityksessä ei tarjoilla green cardeja tai muitakaan pisteytysjärjestelmiä EU:n ulkopuolisten maiden kansalaisten arvottamiseksi työmarkkinoillemme niin kuin joissakin maissa on tehty.

Yhdenvertaisuuslaki velvoittaa nyt julkisyhteisöjä laatimaan yhdenvertaissuunnitelmat. Tämä tulee ulottaa myös yksityissektorille, kuten ohjelmassa esitetään, mutta neuvottelua vaatii, miten määrittelemme suuryityksen.

Suomi tulee myös jatkossa olemaan maastamuuttomaa. Suomen etujen mukaista on ehkäistä sellainen maastamuutto, joka johtuu muun muassa siitä, että pysyviä työtehtäviä hoidetaan kunnissa ja valtiolla pätkätyösuhteilla.

Maahanmuuttajat ovat rikkaus ja voimavara suomalaisessa yhteiskunnassa. He tuovat tullessaan taitoja – muun muassa uusia kieliä ja kulttuuriosaamista, jota kansainvälistyvässä yritysmaailmassa tarvitaan. Suomalaiseen yhteiskuntaan monikulttuuristuminen tuo innovatiivisuutta ja mahdollisuuksia.

Auli Korhonen

koordinaattori-suunnittelija

Perehdyttämällä monimuotoiseen työyhteisöön hankkeessa, jota SAK hallinnoi

Vappupuhe Pietarsaaressa

– Työmarkkinoilla on voimassa kattava ja pitkäaikainen tuloratkaisu. Historiallisen pitkällä sopimuksella on tuettu työllisyyttä talouskehityksen vakauden ja ennustettavuuden kautta. Parhaillaan neuvotellaan sopimukseen liittyvästä tasa-arvoerästä. On syytä tähdätä vakavasti siihen, että tämä kesäkuussa tilipussissa näkyvä palkanlisä todella kohdennetaan sen alkuperäisen tarkoituksen mukaan, jolloin sillä oikaistaan alan suhteellista matalapalkkaisuutta ja siitä hyötyvät erityisesti naiset, joiden palkka ei ole sopusoinnussa työn vaativuuteen ja koulutukseen nähden, sanoi SAK:n suunnittelija Auli Korhonen Pietarsaaressa.

– Maan hallitus on kiitettävästi lähtenyt toteuttamaan niitä asioita, joita se hallitusohjelmaa kirjoitettaessa lupasi edistää. Työpaikkojen luomisen lisäksi näitä asioita ovat tasa-arvo edistämiseen ja työn ja perhe-elämän yhteensovittamiseen liittyvät asiat, samoin kuin arvonlisäveron alentaminen tietyiltä palvelualoilta.

– Ne ovat asioita, joilla parannetaan matalapalkkaisten alojen palkanmaksukykyä ja työllisyyttä – asioita, joita naisvaltaisten liittojen edustajat ovat kauan vaatineet. Uudistukset ovat toistaiseksi varovaisia eivätkä sinänsä vastanneet odotuksia, mutta niissä on hyvä alku tasata perhevapaista aiheutuvia kustannuksia molempien vanhempien työnantajien kesken.

Yt-laki ulotettava koskemaan myös pieniä yrityksiä

– Suomalaista työelämää ravistelleet irtisanomiset ovat totista arkipäivää myös täällä Pietarsaaressa. Yritysdemokratian alun kauniit eettiset periaatteet myötämääräämisestä on tyystin unohdettu. Yt-laista on tehty pelkkä irtisanomislaki. Sitä on pikaisesti uudistettava niin, että siitä muodostuu väline aidolle ja jatkuvalle yhteistoiminnalle yritysten johdon ja henkilöstön välillä, ja se on ulotettava koskemaan henkilömäärältään myös nykyistä pienempiä yrityksiä.

– Yhä vielä suomalaiset yritykset pääsevät liian helposti työntekijöistään eroon. Hyvin menestyvät, voittoa tekevät yritykset sanovat irti väkeä ja siirtävät tuotantoa maihin, joissa työntekijöiden oikeuksista ei tarvitse välittää. Monessa muussa Euroopan maassa työntekijöillä on pitemmät irtisanomisajat ja yrityksillä on velvollisuuksia sijoittaa ja uudelleenkouluttaa työttömäksi jääviä työntekijöitään.

– Yritysmaailman kansainvälistyessä, ei voi olla oikein, että Suomessa yritykset pääsevät halvimmalla ja helpoimmalla. Siksi ammattiyhdistysliike on ajanut muutosturvaa, jonka ansiosta työnantajalla on velvollisuus antaa palkallista vapaata työnhakua varten tuotannollisista tai taloudellisista syistä irtisanottavalle työntekijälle. Vaikka muutosturva sellaisenaan ei autakaan massairtisanomisissa, on hyvä, että myös valtiovalta nyt sitoutuu lisäpanostuksiin. Tällaista olisi kaivattu jo aika päiviä sitten, jolloin maasta pois siirtyvä tekstiili- ja vaatetusteollisuus jätti jälkeensä tuhatmäärin työttömiä ja moni paikkakunta menetti ainoan teollisen työpaikkansa.

Aamulehti

On ollut ilahduttavaa ja mielenkiintoista seurata, että lopultakin on alettu käydä laajaa  keskustelua lasten hankkimisesta aiheutuvien kulujen tasaamisesta nais- ja miesvaltaisten alojen kesken. Ministeri Sinikka Mönkäre on nostanut asian esiin ja muun muassa Aamulehti on kysellyt asiaa kansanedustajilta.

Käytimme kukin aikanamme useita puheenvuoroja aiheesta toimiessamme  Tesktiili- ja vaatetustyöväen liiton puheenjohtajina. Liittomme valtuusto vaati asiaan muutosta useissa kannanotoissaan. Lähestyimme viranomaisia, toimme asian tupopöytään, mutta emme juurikaan saaneet ymmärrystä ja vastakaikua.

Kyselimme esimerkiksi, miksi perheen perustamisesta aiheutuvat kustannukset tulevat aina vain naisvaltaisten alojen harteille, vaikka jokaisella lapsella on sekä isä että äiti? Vain äidin työnantaja maksaa vanhempainlomasta johtuvia kustannuksia ja vastaa sijaisen kouluttamisesta ja siitä aiheutuneista kuluista.

Ratkaisuksi esitimme muun muassa rahastomallia puskurirahastojen tapaan.

Asia on ollut tärkeä tevalaisille, mutta se koskee yhtä lailla kaikkia naisvaltaisia aloja, terveydenhoitoalaa, opetustointa, palvelualaa. Merkitykseltään se on niin tärkeä, että se voisi  olla tupon kynnyskysymys.

Tupon kynnyskysymykseksi asia ei ole noussut, mutta juuri nyt, kun uudet tulosopimukset on neuvoteltu, on sopiva aika ilman tulosopimuspaineita miettiä tätä todella tärkeää aihetta.

Väitämme, että ainakin tekstiili- ja vaatetusalan palkkojen alhaisuus on osittain johtunut perheen perustamisesta aiheutuvista kuluista. Työnantajat muistivat aina tuoda ne palkkaneuvotteluissa esiin kustannusrasitteena. Teva-alan työntekijöistä lähes 90 prosenttia oli naisia. Uskomme myös, että ainakin joissakin tapauksissa olisi mietitty pitempään ennen kuin  teva-tuotantoa siirretään pois Suomesta, jos perhekustannusten tasaus olisi voitu toteuttaa.

Me Tevan edustajat halusimme käydä keskustelua ns. palkan sivukuluista, jotka työvoimavaltaisilla aloilla ovat aivan toiset kuin pääomavaltaisilla, useimmiten miesvaltaisilla aloilla.

Emme pyrkineet olemaan alan yrittäjien äänitorvena, emmekä purkamassa hyvinvointipalveluja, jotka ovat naisten tasa-arvoisen työssäkäynnin edellytys, mutta meidän mielestämme työvoimavaltaiset alat pysyvät matalapalkkaisina niin kauan kuin verotuksen painopiste on ihmisten työllistämisessä eikä pääomavaltaisissa kone- ja laiteinvestoinneissa. Kansantaloutemme pyörittämisessä tarvitaan niin työvoimavaltaisten kuin pääomavaltaisten alojen panosta.

Nyt perhekustannusten oikeudenmukaisemmasta jakamisesta on todella alettu keskustella myös eduskunnassa. Toivottavasti foorumi on oikea.  Lainsäädännöllä tuskin helposti  voidaan puuttua muuhun kuin sosiaaliturvan rahoitusrakenteeseen. Jos tätä tietä käytetään, pidämme puskurirahaston tapaista rahastoa parhaana mahdollisena, johon rahat kerättäisiin niin nais- kuin miesvaltaisilta aloilta tasapuolisesti.

Parannuksiakin on toki aikaansaatu. Esimerkiksi yrittäjille on järjestetty mahdollisuus hakea  korvausta äitiyslomalaisten vuosilomapalkkoihin. Miksi tätä oikeutta ja rahaa ei käytetä täysimääräisesti, ei ole ainakaan työntekijöiden vika. Työnantajien pitäisi tehostaa omaa tiedotustaan niin, että etuun oikeutetut sitä hakisivat.

Jos naisvaltaisten alojen työnantajien perhekustannuksia helpotetaan, se ei tietenkään saa olla vastikkeetonta tukea, vaan sen pitää näkyä naisten palkkakehityksessä.

Tekstiili- ja vaatetustyöväen liiton entiset puheenjohtajat
Tuulikki Kannisto 1986-1991, Pirkko Oksa 1991-1999 ja  Auli Korhonen 1999-2003

Vapriikki, Tampere – kommenttipuheenvuoro

Työ on paras kotouttaja. Jo maassa asuvien maahanmuuttajien työllisyysaste on saatava nousemaan. Pätkätöistä ja tukitöistä tulisi päästä pysyviin työsuhteisiin. Maahanmuuttajia ei pidä käyttää työvoimareservinä.

Maahanmuuttajiin pitää soveltaa samoja palkka- ja työehtoja kuin kantasuomalaisiin. Suomi ei kilpaile palkka-alella eikä työntekijöiden oikeuksien loukkaamisella. Vapaa järjestäytymisoikeus ja vahva järjestäytyminen takaavat työntekijöiden turvan ja oikeuksien toteutumisen.

Ulkomaalaisten työntekijöiden laittomaan kohteluun työmarkkinoilla pitää puuttua. Mahdollisuuksiin teettää pimeää työtä ja yleensä harmaan talouden vetovoimaan tulee puuttua myös yhteistyössä työmarkkinajärjestöjen kanssa.

Palveluyrityksiin pitää soveltaa tilaajavastuusta niin, että lainsäädännön ja velvoitteiden kiertäminen niiden kautta ei ole mahdollista.

Meillä on vaara, että syntyy pitkäaikaistyöttömien maahanmuuttajien ryhmä, joka on vaarassa syrjäytyä. Heidän integroimisekseen työmarkkinoille on varattava erityistoimia. Tutkintojen muuntokoulutusta on lisättävä ja ammatillisten näyttötutkintojen valmentavaa koulutusta lisättävä.

Suomessa opiskelevien ulkomaalaisten opintoihin tulisi sisällyttää suomen kielen opintoja, koska he ovat jo maahan tulleina potentiaalisia maahan jääviä uusia työntekijöitä.

Joissakin maissa käytössä olevat työntekijöiden pisteytysjärjestelmät eivät sovellu Suomeen. On eettisesti arveluttavaa käydä poimimassa kehitysmaista heidän parhaiten koulutettua väkeään. Työvoimapoliittinen tarveharkinta ja työlupakäytäntö on säilytettävä.

Kotouttamisessa myös työnantaja voi ottaa oman vastuunsa työhön perehdyttämisessä, ammattikielen opettamisessa ja perheen jäsenten kotouttamisessa. Myös korkeasti koulutetut työntekijät tarvitsevat suomen kielen taitoa. Yrityskummijärjestelmää pitää kehittää ja hyviä käytäntöjä levittää myös muihin yrityksiin.

Koko suomalaisessa yhteiskunnassa tarvitaan vielä asennekasvatusta niin, etttä maahanmuuttajat voivat oikeasti tuntea olevansa tasavertaisia kansalaisia.

Meillä on maahanmuuttajia vielä vähän.

Nyt on juuri sopiva hetki miettiä ja katsoa kokemuksia muista maista, muun muassa Ruotsista ja Saksasta, jotta välttyisimme samankaltaisilta ongelmilta, joita toisen polven maahanmuuttajat ovat siellä kohdanneet.

Lapset ja nuoret saavat nykyisin Suomessa hyvän koulutuksen. Niin pitää ollakin.
Takavuosina tilanne oli toinen. Koulutusmahdollisuudet olivat rajalliset varsinkin syrjäseuduilla. Työelämä tarvitsi tekijöitä suoraan kansakoulun penkiltä.

Niinpä meillä on työelämässä noin puoli miljoonaa ihmistä vailla kansa- tai peruskoulun jälkeisiä opintoja. SAK:n aloitteesta parlamentaarinen aikuiskoulutustyöryhmä selvitti aikuisten osaamisen tarpeita vuosina 2001-2002.
Viime keväänä käynnistyi viisivuotinen aikuisten osaamisen kohottamisohjelma Noste. Ensimmäiset koulutukset ovat alkaneet tänä syksynä.

Nostetta voi hyvällä syyllä pitää merkittävimpänä satsauksena  suomalaiseen aikuiskoulutukseen. Koulutusmahdollisuutta tarjotaan pelkän perusasteen tutkinnon varassa oleville 30-54 -vuotiaille, joita meillä on työelämässä noin 330 000 henkeä.

Valtion budjetissa tälle vuodelle Noste-ohjelmaan on varattu 12 miljoonaa euroa.
Ensi vuoden budjettiesitys on 19,5 miljoonaa euroa. Ohjelman puitteissa on tarkoitus kouluttaa 10 000 työntekijää vuosittain. Ohjelma kestää vuoteen 2007.

Rahaa ei jaeta sen paremmin työntekijöille kuin työnantajillekaan suoraan, vaan se käytetään siihen, että Noste-ohjelman ehdot (ikä ja vähäinen pohjakoulutus) täyttävät henkilöt voivat osallistua koulutukseen maksutta. Noste-ohjelma on valtakunnallinen, mutta sitä toteutetaan alueittain. Läänit ovat tehneet päätöksen, mitkä paikalliset koulutushankkeet kuuluvat Noste-rahoituksen piiriin.

Paitsi valtion rahaa, myötämieltä hankkeelle ja henkilöstön kehittämiselle ovat moneen otteeseen ilmaisseet myös työnantajat. Paras tukipaperi tässä suhteessa on viime joulukuussa solmittu keskitetty tulopoliittinen ratkaisu, jossa työmarkkinajärjestöt ovat ilmaisseet yhteisen tahtonsa ammatillisen osaamisen ylläpitämisestä ja kehittämisestä.

” Maamme menestys kansainvälisessä kilpailussa perustuu korkeaan osaamiseen, teknologian hyödyntämiseen, kulttuurimme vaalimiseen sekä luovuuteen, ahkeruuteen ja yrittäjyyteen”, todetaan Teollisuuden ja työnantajien Aikuiskoulutuksen haasteet 2002 –asiakirjassa. Samassa asiakirjassa todetaan myös, että suomalaisen yhteiskunnan ja yritysten on luotettava entistä enemmän aikuisiin ja jo työssä oleviin. ” Heidän osaamistasonsa ylläpitämiseen ja kehittämiseen on kiinnitettävä entistä enemmän huomiota.”

Samoja linjauksia on mietitty myös SAK:ssa, kun Noste-ohjelman tarpeellisuutta on pohdittu:
Työelämän muutokset ovat niin nopeita, että jokaisen pitäisi voida päivittää ammattitaitoaan työuransa aikana. Hyvä osaaminen auttaa myös työssä jaksamisessa, mikä taas edesauttaa sitä, että emme joutuisi eläkkeelle ennen aikojaan.

Vaikka nyt jatkuvan suuren työttömyyden oloissa saattaa tuntua uskomattomalta, olemme pian työvoiman niukkuuden edessä, kun suuret ikäluokat alkavat jäädä sankoin joukoin eläkkeelle.

Tänä vuonna ensimmäisen kerran työhön tuleva ikäluokka on pienempi kuin työstä pois lähtevä. Sama kehitys jatkuu seuraavat vuodet melko pitkälle eteenpäin. 10 vuoden kuluessa joka kolmas nyt työssä olevista on jo siirtynyt pois työmarkkinoilta ja 15 vuoden kuluttua meistä nyt työelämässä pakertavista jatkaa enää puolet.

SAK pitää hanketta tärkeänä myös koulutuksellisen tasa-arvon kannalta. SAK:n järjestötutkimus kertoo, että vain vajaa kolmannes työntekijöistä pääsee vuosittain vähintään kuuden tunnin mittaiseen palkalliseen koulutukseen työajalla.
Koulutus kasaantuu  yrityksissä niille henkilöstöryhmille, jotka jo ennestään ovat paremmin koulutettuja.

Mitä voi opiskella

SAK painottaa ammattitutkintojen suorittamista. Nuorilla on tuoreet todistukset osaamisestaan. Aikuisilla, pitkään työelämässä olleilla sen sijaan on hyvä ammatillinen osaaminen, mutta todistus siitä puuttuu. Se taas olisi hyvä olla, jos haluaa vaikkapa vaihtaa työpaikkaa tai joutuu uuden työpaikan etsintään työttömyyden seurauksena.

Noste-ohjelmassa aikuisille tarjotaan mahdollisuutta ammattitaitonsa osoittamiseen näyttökokeilla. Tarjolla on kolmiportaisia perus-, ammatti- ja erikoisammattitutkintoja. Perustutkinto vastaa tasoltaan nuorten kolmivuotista ammatillista koulutusta. Kauan työelämässä olleet selviävät varmasti suoraan ammattitutkinnosta. Monialaiset osaajat voivat suorittaa erikoisammattitutkinnon. Kaikkiin tutkintoihin kuuluu myös teoriaosuus, minkä vuoksi on usein hyvä osallistua valmentavaan koulutukseen.

Melkein kaikissa ammateissa tarvitaan nykyisin tietotekniikkataitoja. Niitä voi opiskella Nosteen piirissä. Samoin kesken jääneet peruskoulu- tai lukio-opinnot voi suorittaa loppuun. Ammatilliset opinnot voivat vaatia esimerkiksi äidinkielen, matematiikan tai englannin kielen opiskelua. Liikkeelle voi lähteä pienestä alusta, yksittäisestä kurssista ja ottaa tuntumaa siihen, millaista opiskelu aikuisena on. Se on nimittäin paljon hauskempaa ja kiinnostavampaa kuin ehkä muinoin kouluaikoina. Elämänkokemus auttaa kummasti aikuisena opiskelussa.

Lähin aikuiskoulutuskeskus tai ammattioppilaitos on osoite, josta aikuiset voivat saada lisää tietoa opiskelumahdollisuuksistaan. Eri puolilla maata on Noste-hankkeita, joiden työntekijät auttavat henkilökohtaisten opintosuunnitelmien teossa.
Jos koulunkäynnistä on pitkä aika, voi olla hyvä lähteä liikkeelle opiskelemaan oppimisen –kurssista. Tai ammattiopinnot saattavat vaatia vähän suomen kielen, matematiikan tai vaikkapa englannin taitojen hiomista. Kaikki nämä opinnot ovat mahdollisia Nosteessa.
Ja opiskelijalle maksuttomia. Ainoastaan näyttötutkinnosta peritään 50,50 euron suuruinen tutkintomaksu.

Työnantajan kanssa kannattaa aloittaa neuvottelut siitä, että opiskelun voi limittää työn yhteyteen. Tarkoitus ei ole lähteä pitkille opintovapaille, vaan käydä koulutuksessa päivä pari silloin tällöin ja suorittaa sitten näytöt työpaikalla.

SAK ja Noste-ohjelmassa mukana olevat ammattiliitot kouluttavat jäseniään pätevyysluoteiksi työpaikoille. Pätevyysluotsi voi olla ammattiosaston opintosihteeri, tutkintotoimikunnan jäsen tai muuten vain opiskelusta innostunut liiton jäsen, joka haluaa  kannustaa ja innostaa työtovereitaan opiskelemaan. Luonnollisesti tehtävä sopii myös luottamushenkilöille, mutta lisäksi tarvitaan muita opiskelun puolesta puhujia, jotta kaikki uskaltavat rohkeasti lähteä mukaan.

Jos siis joskus olet harmitellut sitä, että koulut jäivät aikanaan käymättä, tartu nyt tilaisuuteen uudelleen.

Seinäjoen Elintarviketyöläisten Ruoka-Aitta -lehti 17.10.2003

Yritysmaailma 4/2003

Keväällä käynnistynyt Noste-ohjelma on pitkään aikaan merkittävin satsaus aikuiskoulutukseen. Viisivuotisen ohjelman kohderyhmänä ovat 30-54–vuotiaat, työelämässä mukana olevat ihmiset, joilla ei ole perusasteen jälkeisiä opintoja.
Heitä on työelämässä noin 330 000 henkeä.

Valtion budjetissa tälle vuodelle Noste-ohjelmaan on varattu 12 miljoonaa euroa.
Ensi vuoden budjettiesitys on 19,5 miljoonaa euroa. Ohjelman puitteissa on tarkoitus kouluttaa 10 000 työntekijää vuosittain. Ohjelma kestää vuoteen 2007.

Rahaa ei jaeta sen paremmin työntekijöille kuin työnantajillekaan suoraan, vaan se käytetään siihen, että Noste-ohjelman ehdot (ikä ja vähäinen pohjakoulutus) täyttävät henkilöt voivat osallistua koulutukseen maksutta. Noste-ohjelma on valtakunnallinen, mutta sitä toteutetaan alueittain. Läänit ovat tehneet päätöksen, mitkä paikalliset koulutushankkeet kuuluvat Noste-rahoituksen piiriin.

Työtehtävät muuttuvat, vaatimukset kasvavat. Pitäisi osata aina vaan enemmän ja enemmän.  Pitkään työelämässä mukana olevilla pitäisi olla aika ajoin mahdollisuus päivittää ammattitaitoaan. Noste-ohjelma tarjoaa siihen oivan tilaisuuden. Yritykset voivat suunnitella ohjelman puitteissa henkilöstökoulutustaan maksutta. Erityisesti pienten yritysten kannattaa ottaa tarjous vastaan. Vaikkapa nykyisin kaikkien tarvitsemia atk-taitoja voivat työntekijät opiskella Noste-ohjelmassa maksutta. Työnantajien panos on se, että työajat järjestellään siten, että koulutukseen pääsy on mahdollista.

Hyvä osaaminen auttaa myös työssä jaksamisessa, mikä taas edesauttaa sitä, että emme joutuisi eläkkeelle ennen aikojaan. Nykyisestä työvoimasta kannattaa huolehtia, sillä jo tänä vuonna työmarkkinoille tuleva ikäluokka on pienempi kuin työmarkkinoilta lähtevä. Sama kehitys jatkuu seuraavina vuosina. 10 vuoden kuluessa joka kolmas nyt työssä oleva on jo siirtynyt pois työmarkkinoilta ja 15 vuoden kuluttua meistä nyt työelämässä pakertavista jatkaa enää puolet.

Paitsi valtion rahaa, myötämieltä hankkeelle ja henkilöstön kehittämiselle ovat moneen otteeseen ilmaisseet myös työnantajat. Paras tukipaperi tässä suhteessa on viime joulukuussa solmittu keskitetty tulopoliittinen ratkaisu, jossa työmarkkinajärjestöt ovat ilmaisseet yhteisen tahtonsa ammatillisen osaamisen ylläpitämisestä ja kehittämisestä.

Osaava pärjää

SAK  on hankkeessa mukana omalla Osaava pärjää –projektillaan. Sen puitteissa SAK on järjestänyt viime kevään ja loppukesän aikana noin 30 tiedotustilaisuutta eri puolilla maata, jossa Noste-ohjelman mahdollisuuksia on tehty tunnetuksi. SAK korostaa yhteistyön tärkeyttä niin oppilaitosten kuin työnantajien kanssa. Kyseessä on varsin työelämälähtöinen hanke ja siksi siltä on hyvä syy myös odottaa tuloksia, jotka palvelevat koko suomalaisen yhteiskunnan pärjäämistä tulevaisuudessa yhä kiristyvässä kansainvälisessä kilpailussa.

SAK  pitää hanketta tärkeänä myös koulutuksellisen tasa-arvon kannalta. SAK:n järjestötutkimus kertoo, että vain vajaa kolmannes työntekijöistä pääsee vuosittain vähintään kuuden tunnin mittaiseen palkalliseen koulutukseen työajalla.
Koulutus kasaantuu  yrityksissä niille henkilöstöryhmille, jotka jo ennestään ovat paremmin koulutettuja.

Mitä voi opiskella

SAK painottaa ammattitutkintojen suorittamista. Nuorilla on tuoreet todistukset osaamisestaan. Aikuisilla, pitkään työelämässä olleilla sen sijaan on hyvä ammatillinen osaaminen, mutta todistus siitä puuttuu.

Noste-ohjelmassa aikuisille tarjotaan mahdollisuutta ammattitaitonsa osoittamiseen näyttökokeilla. Tarjolla on kolmiportaisia perus-, ammatti- ja erikoisammattitutkintoja. Perustutkinto vastaa tasoltaan nuorten kolmivuotista ammatillista koulutusta. Kauan työelämässä olleet selviävät varmasti suoraan ammattitutkinnosta. Monialaiset osaajat voivat suorittaa erikoisammattitutkinnon. Käden taitajien ammateissa tämä lienee tutumpi mestaritutkinnon nimikkeen kautta. Kaikkiin tutkintoihin kuuluu myös teoriaosuus, minkä vuoksi on usein hyvä osallistua valmentavaan koulutukseen.

Jo edellä mainitut atk-taidot tai kesken jääneiden peruskoulu- tai lukio-opintojen loppuun saattaminen on ohjelmassa myös mahdollista. Voi olla, että ammattiopinnot vaatisivat ensin äidinkielen, englannin tai matematiikan opintoja. Niitä voi opiskella aikuislukiossa.

Liikkeelle voi lähteä myös oppimaan oppimisen –kurssista, jos koulun käynnistä on pitkä aika. Se kannattaa, sillä aikuisten nykyiset opiskelumuodot eivät juurikaan muistuta muinaista pulpetissa istumista, jossa opettaja puhuu ja oppilaat ovat hiljaa.

Lähin aikuiskoulutuskeskus tai ammattioppilaitos on osoite, josta aikuiset voivat saada lisää tietoa opiskelumahdollisuuksistaan. Sieltä saa apua myös henkilökohtaisen opintosuunnitelman teossa. Opintosuunnitelmien tekoon Noste-hankkeessa on varattu omat määrärahansa, joten tätä palvelua voivat pyytää joko yksittäiset opiskelijat tai kokonaiset työyhteisöt.

Ehkä parhaat kokemukset aikuisopiskelusta on saatu niistä työyhteisöistä, joissa on päätetty suorittaa tutkintoja tai opiskella isommalla joukolla. Silloin koko työyhteisö tukee ja kannustaa opiskelijaa. Yritys saa samalla kertaa useita tuoreet tiedot hankkineita osaajia.

Yrityksissä kannattaa käydä keskustelut henkilöstön ja yrityksen johdon kesken siitä, miten opiskelun voi limittää työn yhteyteen. Tarkoitus ei ole lähteä pitkille opintovapaille, vaan käydä koulutuksessa päivä pari silloin tällöin ja suorittaa sitten näytöt työpaikalla.

SAK on  ja Noste-ohjelmassa mukana olevat ammattiliitot kouluttavat jäseniään pätevyysluoteiksi työpaikoille. Pätevyysluotsi voi olla ammattiosaston opintosihteeri, tutkintotoimikunnan jäsen tai muuten vain opiskelusta innostunut liiton jäsen, joka haluaa  kannustaa ja innostaa työtovereitaan opiskelemaan. Luonnollisesti tehtävä sopii myös luottamushenkilöille, mutta lisäksi tarvitaan muita opiskelun puolesta puhujia, jotta kaikki uskaltavat rohkeasti lähteä mukaan.

Jos siis joskus olet harmitellut sitä, että koulut jäivät aikanaan käymättä, tartu nyt tilaisuuteen uudelleen.

Auli Korhonen
projektipäällikkö, SAK

Kirkkopäivät, Helsinki
Hyvä työ meillä ja muualla 24.5. klo 13-15
Projektipäällikkö Auli Korhonen, SAK

Tuotannon eettisen toiminnan edistämiseen tarvitaan hyvä työlainsäädäntö, hyvä ammattiyhdistysliike ja sosiaalisesti vastuuntuntoisia yrityksiä.

Tarvitaan tietysti myös hallituksia, jotka ovat sosiaalisesti vastuuntuntoisia ja valvovat, että ratifioidut lait toteutuvat.

Myös yksittäisen kuluttajan rooli tuotteen alkuperän kysyjänä on tärkeä.

Ammattiyhdistysliike on aina ollut kansainvälinen liike.

Yritysten kansainvälistyessä yhteydet työntekijöiden välillä eri puolilla maailmaa ovat yhä tärkeämpiä.

Ay-liikkeen omat järjestöt toimivat merkittävinä ay- ja ihmisoikeuksien puolesta puhujina.

Työntekijät toimivat edustajiensa kautta monilla foorumeilla kansainvälissä asioissa. Omien järjestöjen lisäksi tärkein foorumi on kansainvälinen työjärjestö ILO, joka on luonut merkittävää työelämän normistoa. Ongelma on, että kaikissa maissa lakeja ei pystytä tai tahdota valvoa niin, että ne myös toteutuisivat.

ILO:n keskeisimmät työelämää säätelevät normit ovat perusihmisoikeuksia. Ne ovat oikeus järjestäytyä, oikeus neuvotella kollektiivisesti, pakkotyön kielto, lapsityön poistaminen, sen pahimpien muotojen kieltäminen ja vähimmäistyöikä sekä kaikenlaisen syrjinnän kieltäminen. Nämä perusoikeudet voidaan turvata riippumatta siitä millä kehityksen tasolla maa on. Niitä kunnioittamalla voidaan varmistaa, että työntekijät saavat oikeudenmukaisen osansa taloudellisesta kasvusta.

Näitä perusoikeuksia ay-liike on jo pitkään vaatinut kauppasopimusten osaksi vetoamalla WTO:hon.

Työntekijöiden oikeuksista piittaamatonta tuotantoa on aina ollut, mutta talouden globalisaatio on pahentanut tilannetta. Yritysten omistajat hakevat aina vain suurempia voittoja ja siirtävät tuotantoa alueille, joissa voitot syntyvät ihmisoikeuksia loukkaamalla. Erityisesti ns. vapaatuotantovyöhykkeillä työntekijöiden ihmisoikeuksien riisto on osa hinnanmuodostusta. Tällaisia vapaatuotantovyöhykkeitä on ainakin 80 maassa, kaikissa maanosissa.

Pahinta ihmisoikeuksien loukkausta on lasten hyväksikäyttö.

Maailmassa on 250 miljoonaa lapsityöläistä vailla tulevaisuutta.

He jäävät lukutaidottomiksi, koska työ vie heidän mahdollisuutensa käydä koulua. He joutuvat raatamaan tekstiili- ja vaatetustehtaissa, tiilenteossa, maataloudessa, lelujen, kenkien, jalkapallojen, ilotulitteiden, elektroniikan valmistuksessa. Me täällä Suomessakin käytämme näitä tuotteita, mutta kuinka usein ajattelemme elämää tuotteen alkulähteiltä meidän kuluttajien valintoihin saakka.

Jopa 6-7- vuotiaat lapset tekevät 12-tuntisia työpäiviä 7 päivänä viikossa. Monesti lapset tekevät kaikkein likaisimmat ja vaarallisimmat työt, jotka murentavat heidän terveytensä ennen aikuisikää. Ahnas voitontavoittelu saa yritykset palkkaamaan lapsia ja jättämään heidän vanhempansa työttömiksi.

Monikansalliset yritykset ovat alkaneet julkistaa omia eettisiä toimintaohjeitaan. Se on hyvä asia, jos ulkopuolisen arvioinnin avulla voidaan taata, että yritys pitää sen minkä lupaa aina alihankintaketjun alkuun saakka.

Yritysten markkinoinnin ja pr-toiminnan välineiksi eettisiä ohjeita ei pidä alistaa.

Kuluttajat kaipaisivat varmasti tietoa myös suomalaisten yritysten toiminnasta maailmalla. Toistaiseksi suomalaiset yritykset eivät ole nähneet tarpeelliseksi eettisten ohjeittensa julkistamista.