SASK:n solidaarisuuspäivät 28.-29.10.2000
Tampereen yliopistolla
Auli Korhonen, Teva

Vastuullisen tuotannon tuntomerkit -seminaari

Tarkastelussa kauppa, investoinnit ja yritysetiikka.
Mitkä voisivat olla ay-liikkeen kriteerit sosiaalisesti vastuulliselle tuotannolle?

Tevassa on puhuttu ns. sosiaaliklausuulista jo parikymmentä vuotta.
Keskustelun siemen saatiin kv-järjestömme ITGLWF:n yhteyksien kautta.
Kauppasopimuksiin haluttiin saada tietyt työntekijöiden vähimmäisehdot, jotta työn teettäminen missä tahansa maailman kolkalla olisi samalla lähtöviivalla.

Pohjoismaisella tasolla asia on konkretisoitunut viime vuosina useiksi yhteisiksi seminaareiksi, joissa asiaa on pohdittu milloin oman väen kesken milloin yhdessä muiden kansalaisjärjestöjen kanssa.

Euroopan tasolla, ns. sosiaalisen vuoropuhelun seurauksena  teva-alan eurooppalaiset työmarkkinajärjestöt solmivat kesällä 1997 kenties ensimmäisinä Euroopassa toimintaohjeen, jonka mukaan ne sitoutuvat noudattamaan alan eettisiä toimintaohjeita (codes of conduct). Toimintaohjeisiin sisältyivät ILO:n yleissopimukset, jotka koskevat pakkotyön kieltämistä, järjestäytymis- ja sopimisvapautta, lapsityön kieltoa ja syrjintäsuojaa.
Saman vuoden joulukuussa, siis 1997 sama teksti kirjattiin tietääkseni myös ensimmäisenä tekstiili- ja vaatetusalan työehtosopimukseen täällä Suomessa.

Ehkä laajemmin keskustelu Suomessakin alkoi lisääntyä viime vuonna WTO:n kokouksen yhteydessä, mistä täällä paikalla Peter J. Boldt valottanee.

Viime keväänä, toukokuussa järjestimme yhdessä Liikealan ammattiliiton ja eurooppalaisen eettistä tuotantoa ja kulutusta edistävän järjestön IEPCE:n kanssa Helsingissä seminaarin, johon kutsuimme nelikantaisesti edustajia työnanjapuolelta, ammattiliitoista, kansalaisjärjestöistä ja valtiovallan taholta.

Saimme vastakaikua ja työ on jatkunut. Reilun kaupan yhdistys otti valmistellakseen kannanoton, jonka kaikki ammatiliiset keskusjärjestöt, Amnesty, Suomen Kuluttajaliitto, SASK, Kirkko. Liikeliitto ja Teva allekirjoitivat. Vetoomuksessa esitettiin eettisen fooruminen perustamista.

Nyt olemme tässä miettimässä, miten tästä eteenpäin

Kun kesä alkaa olla kauneimmillaan, on meillä tevalaisilla tapana kokoontua pohtimaan tulevaisuuttamme, aikaisemmin neljän vuoden välein ja nykyisin joka viides vuosi. Perinne kesäkuun alussa kokoontumisesta on varsin vanha, sillä niin tekivät jo edeltäjämme vuosisadan alussa ja niin tekivät ne kolmen liiton edustajat kolmekymmentä vuotta sitten, jotka perustivat nykyisen Tevan.
Suomen Vaatetustyöläisten liitto, Tekstiilityöväen liitto ja Kutoma- ja neuletyöväen liitto kokosivat silloin voimansa säikeistä yhteen.
Muutamia silloin päätöksiä tehneistä on täällä paikallakin.

Valoisa kesä luo tilaa valoisille ajatuksille ja niitä, hyvät toverit toivon syntyvän tämän kokouksen aikana liittomme tulevaisuudesta. Toivomme varmaan kaikki sydämestämme, että pitkä pimeä talvi olisi takana, niin pitkään ja ankarasti työttömyys on tätä alaa koetellut.

Kokouksemme tunnus Osaavat jäsenet – Uudistava liitto, viestittää siitä, että me tevalaiset olemme ammattitaitoista väkeä, jolla on taitoa, voimaa ja halua tarttua uuden vuosituhannen haasteisiin. Liittomme on valmis tarttumaan tehtäviin, joita emme edes vielä osaa tarkkaan kuvitella. Olemme valmiit visioimaan tulevaa, tarttumaan rohkeasti eteen tuleviin haasteisiin, tekemään työtä, onnistumaan, voittamaan vastoinkäymiset ja oppimaan epäonnistumisista. Olemme valmiit murtamaan perinteiset tavat toimia, olemme valmiit katsomaan maailmaa ja itseämme uusien silmälasien läpi, sillä meissä jokaisessa on vahvuuksia, joita emme arkisessa kiireen tuoksinassa joko ehdi tai uskalla käyttää. Meidän vahvuuksistamme syntyy liiton vahvuus.

Näin haluan teitä, hyvät liittokokousedustajat, haastaa toimintaan. Nämä päivät, keskustelut ja täällä tehtävät päätökset voivat olla uuden alku, ensimmäinen polku tulevaan. Niin vahva ja rikas menneisyys meillä ja tällä liitolla on takanaan, että siltä pohjalta on hyvä ponnistaa. Edellytykset onnistumiselle ovat hyvät.

Se että on syytä miettiä uusia toimintatapoja ja uusia strategioita, ei suinkaan tee tyhjäksi sitä miten ennen on toimittu. Jokainen aika ja sukupolvi joutuu vain aina miettimään omat strategiansa ja keinonsa selviytyä ja saavuttaa tuloksia. Elämä ei valitettavasti kulje sellaista rataa, että voisimme valita tien, jolla tehdään ja toimitaan niin kuin aina ennenkin on toimittu. Se on helpointa, mutta samalla se on varmin tie tulla yllätetyksi.

Olemme suunnitelleet järjestöllisen toimintamme uudistamista. Koko SAK-laisen liikkeen syksyllä alkava yhteinen Liikkeessä-kampanja saa meillä tevalaiset muodot, joilla pyrimme lisäämään aktiivisuusvalmiuttamme jokaisessa ammattiosastossa. Tähtäämme siihen, että jäsenistömme on entistä rohkeampi ja valmiimpi vaatimaan oikeuksiaan ja valvomaan etujaan.

Meidän on löydettävä tasapaino vakauden ja muutoksen, vanhojen ja uusien toimintatapojen välille, sillä tietynlainen elämän ennustettavuus on kuitenkin niin koko yhteiskunnan kuin yksittäisen liitonkin menestyksen ja toimivuuden tae. Turvallisuus, jatkuvuus ja suhteellinen riskittömyys ovat ehtoja sellaiselle luottamukselle, että voimme uskoa työtä, leipää ja elämää olevan vielä ensi viikolla, ensi kuussa ja ensi vuonna. Näiden peruspilareiden pohjalle liiton uskottavuus ja hyväksyttävyys perustuu  ja niiden pohjalta niin liiton jäsenet kuin hallinto ja liiton työntekijät viime kädessä elämäänsä ja toimintaansa rakentavat.

Hyvät toverit!

Toivoisin, että meillä nykyajan ihmisillä olisi sellaisia utopioita  kuin oli edeltäjillämme vuosisadan vaihteessa, kun he vaativat 8-tuntista työpäivää ja lapsityön kieltämistä. Joskus ei voi kuin ihmetellä sitä rohkeutta ja kaukonäköisyyttä, joka heillä on toiminnassaan ollut.

Kun täällä Tampereella ollaan, kosken ja tehtaiden vanhassa kaupungissa, voisi palauttaa mieliin vaikkapa Kalevi Kalemaan tarinan Kallesta, joka 20-vuotissyntymäpäivänään kulkee Tammerkosken sillalla ja miettii omaa elämäänsä:

”Tampere ja minä:
meille sattui jotain merkittävää tänään,
lokakuun ensimmäisenä 1879.

Kaupunki täytti sata vuotta.
Juuri tänä aamuna, kello yhdeksän
minä täytin kaksikymmentä vuotta.

Juuri tänä aamuna kello yhdeksän
minä sain  lopputilin Finlaysonilta.

Hyvä työmies minä olen, uskollinen,
niin kuin meidän tapamme on.
Ei minua vähennetty, tuotanto kasvaa,
tehtaat huutavat lisää työvoimaa.
Minut poistettiin, heitettiin portista ulos
niin kuin perunan kuori tai
käyttökelvottomaksi kulunut rukkanen.
Minä en jaksa enää tehdä työtä.

Sitä odottaa elämää lapsuuden ja nuoruuden
ja sitten se onkin jo ohi.
Lääkäri ei uskonut, väitti että minä
olen jo vähintään kuusikymmentä täyttänyt.
Mutta minä olen kaksikymmentä
ja loppuunkäytetty.
Sairastan kuulemma kroonista vatsatautia
ja heikkohermoisuutta.
Sitä tavallista, sanoi lääkäri.

Yhdeksänvuotiaana minä tulin tehtaaseen.
Minua pidettiin liian nuorena ja heiveröisenä,
mutta tehdas ei pyöri ilman työvoimaa.

Ei kangaspakasta näe, kuka sen on tehnyt.

Sitä samaa yksitoista vuotta:
puuvillakehruuta,
villakehruuta,
kankurina useita vuosia.
Työ tekijäänsä neuvoo,
minä olin liian nuori ja heiveröinen.

Me juhlimme tänään.
Ampuvat raketteja tuolla kosken alajuoksulla.
Räntäseinän läpi on vaikea nähdä,
miten kaupunki kääntyy toiselle sadalle
ja minä tässä sillalla:
kaksikymmentä vuotta odotin elämää.
Se kulki ohi.”

Lapsityö oli todella totta suomalaisissa tekstiilitehtaissa vielä sata vuotta sitten. Siitä on pitkä aika, jos ajattelee yhden ihmisen elämää, mutta kuitenkin lyhyt aika, kun ajatellaan koko suomalaisen yhteiskunnan kehitystä.

Kun ajattelemme tämän päivän lapsityöntekijöitä, joita tällä alalla maailmassa on miljoonittain, heidän elämässään ei juuri nyt ole toivoa. Heidän elämänsä näyttää todennäköisesti 20-vuotiaana samalta kuin Kallen elämä viime vuosisadan lopun Tampereella. Mutta me haluamme ay-liikkeessä uskoa, että  kymmenen ja kahdenkymmenen vuoden kuluttua tilanteen on oltava toinen ja siihen me koko kansainvälisessä ay-liikkeessä ja täällä Suomessa haluamme omalta osaltamme vaikuttaa.

Olemme siirtyneet globaaliin talouteen ja globaalien työmarkkinoiden aikakaudelle. Ainakin tevalaiset tietävät, mitä merkitsee kun suomalaisten pienipalkkainen työ on liian kallista ja se siirretään suurempien voittojen toivossa sinne, missä ay-liike on heikompi tai sitä ei ole ollenkaan, missä työsuojelumääräyksistä ei piitata, ei ole työaikalainsäädäntöä, ei ole estettä käyttää lapsi- tai orjatyövoimaa. Me tiedämme globaalin talouden mahdin myös toista kautta niissä alamme isoissa monikansallisissa yrityksissä, joissa työntekijät ovat yrittäneet puolustaa oikeuttaan tiedonsaantiin ja vaatineet muun muassa eurooppalaisen yritysneuvoston perustamista.

Tällaiseen kehitykseen ammattiyhdistysliikkeen pitää vastata tiivistämällä kansainvälistä toimintaansa. Meidän on entistä enemmän pidettävä yhteyttä yli kansallisten rajojen. Meidän on vertailtava sopimuksiamme, työaikojamme, palkankorotuksiamme, kaikkia työehtoihimme liittyviä asioita, sillä niin tekee työnantajapuoli ja se on vielä meitä monta askelta edellä.

Liittomme on yhdessä muiden maiden liittojen kanssa vaatinut kansainvälisen järjestömme ITGLWF:n kautta ns. sosiaaliklausuulia kauppasopimuksiin jo yli kahden vuosikymmenen ajan. Asia on edelleen ajankohtainen Maailman kauppajärjestön  WTO:n asialistalla. Sinne se on noussut nimenomaan ay-liikkeen toiminnan ansiosta.

Olen iloinen siitä, että keskustelu eettisestä tuotannosta  on viriämässä myös Suomessa. Ensimmäiset yritykset ovat julkistaneet tahtonsa saavuttaa sellaiset laatustandardit, jotka kestävät myös tuotanto-olojen tarkastelun ketjun kaikissa vaiheissa.

Olen iloinen myös siitä, että ensimmäisinä järjestöinä ETUF:TCL ja Euratex, eurooppalaiset työmarkkinajärjestömme, allekirjoittivat jo vuonna 1997 sopimuksen alan eettisistä toimintaohjeista. Sama sopimus on liitetty myös osaksi meidän työehtosopimustamme.

Tavoitteena on, että eettisesti hyväksyttävissä oloissa tehdyt tuotteet voidaan tunnistaa, jotta kuluttajat voivat kaupassa ostopäätöstä tehdessään tehdä valintansa tietoisesti.

Pidämme tärkeänä myös sitä että lapsityöntekijöitä ei pidä jättää heitteille ja noin vain irtisanoa, vaan yritysten on kannettava vastuunsa lapsityöntekijöistään niin, että he pääsevät kouluun ja kunnollisen elämän alkuun. Ja lasten työttömät vanhemmat pääsevät työhön kiinni.

Teva on omalla panoksellaan mukana Suomen Ammattiliittojen Solidaarisuuskeskus SASKin kyläkouluhankkeessa Pakistanissa  ja osallistuu ITGLWF:n kampanjaan ay-koulutuksen käynnistämiseksi siellä. Myötätunto ja solidaarisuus, halu auttaa heitä oli ensimmäinen motiivimme.

Toiseksi motiiviksi siihen rinnalle on noussut alan säilyttäminen Suomessa. Ihmisoikeuksien noudattaminen edistäisi tasavertaista kansainvälistä kilpailua kaupassa. Orjatyöllä teetettyjen tuotteiden kanssa suomalaiset vaatteet ja tekstiilit eivät pysty kilpailemaan. Kyse on meidän työpaikoistamme pitkällä tähtäyksellä.

Tiedämme, että kilpailutilanne näyttäisi aivan toisenlaiselta, jos kaikkialla noudatettaisiin tiettyjä vähimmäisehtoja palkkojen ja työsuojelun suhteen eikä  käytettäisi lapsityövoimaa.

Näissä kysymyksissä kehittyneet maat ja kehitysmaat ovat olleet ja ovat yhä eri lähtöviivalla. Mutta eurooppalaisten ei ole mitään syytä osoitella, että ongelmat olisivat muualla. Monissa Euroopan maissa käytetään lapsityövoimaa yhtä lailla.

Hyvät vieraat, kokousedustajat

Keskustelu uudesta työehtosopimuskierroksesta on alkanut jälleen jo keväällä, samoihin aikoihin, kun viimeiset liitot kirjoittelivat nimiään tämän talven sopimuksiin. Olemme Tevassa olleet aina sitä mieltä, että keskitetty ratkaisu on paras malli matalapalkkaisen alan kannalta. Siihen on ollut mahdollista kytkeä sellaisia veroratkaisuja ja laadullisia osia, joiden saavuttaminen ei yksittäiseltä liitolta yksin onnistu.

Keskitetyt ratkaisut ovat omiaan tukemaan solidaarista tulonjaon mallia ja vaimentamaan tuloerojen kasvua, joka aina on edessä liittokohtaisella kierroksella. Kunhan tilastot tämän talven tuloksista valmistuvat, joudumme varmaan havaitsemaan, että alamme palkat eivät pysyneet kehityksessä mukana, vaikka saman prosenttikehyksen saavutimme kuin muutkin. Palkkahaitari kasvaa aina, kun prosenttiperusteisia korotuksia lasketaan pienistä lähtöpalkoista. Mutta me tavoittelemme edelleen tasa-arvoa ja oikeudenmukaista palkkaa, jossa otetaan huomioon alan vaativuus ja työntekijöiltä edellytettävät erityisominaisuudet.

Hyvänä menneen talven ratkaisussa pidän sitä, että liittomme neuvottelukunta oli siitä yksimielinen ja että saatoimme edes pieneltä osaltamme ottaa huomioon yhden erityisryhmämme, vuorotyöntekijät, vaikka ainahan  korotukset tietysti isompia saisivat olla. Sama yksimielisyys, joka meillä vallitsi sopimuksista neuvoteltaessa on ollut kuvaavaa liiton työskentelylle kautta viimeisten vuosien. Siitä lausun parhaimmat kiitokseni kaikille hallinnon päätöksentekijöille ja liiton henkilökunnalle. On oivallettu, mikä voima pienessä ja tarmokkaassa organisaatiossa on silloin, kun puhalletaan yhteen hiileen.

Vaikka äsken kovasti puolustin keskitettyä ratkaisua, ei Teva ole siihen koskaan suinpäin ja ehdoitta valmis. Sopimuksen sisältö on ratkaiseva.
Jo tässä kokouksen vaiheessa uskallan veikata, että keskustelemme ja mahdollisesti otamme kantaakin työvoimavaltaisen alan työllistämisen ehtojen helpottamisen puolesta. Haluamme pieni- ja keskituloisia palkansaajia tukevan veroratkaisun. Haluamme myös, että vihdoin otettaisiin huomioon ne palkan sivukulut, jotka työvoimavaltaisilla aloilla ovat aivan toiset kuin pääomavaltaisilla. Niin kauan kuin verotetaan ihmisten työllistämisestä eikä pääomavaltaisista koneinvestoinneista tai liikevaihdosta, työvoimavaltaiset alat pysyvät matalapalkkaisina. Edes pientä ymmärrystä tämän ongelman merkityksestä toivoisimme. Emme halua olla yrittäjiemme äänitorvi, emmekä suinkaan halua olla purkamassa hyvinvointipalveluita, jotka ovat naisten tasa-arvoisen työssäkäynnin edellytys, mutta näin me tämän asian olemme jo kauan nähneet.

Miksi muun muassa perheen perustamisesta johtuvat kustannukset tulevat aina vain naisvaltaisten alojen harteille, vaikka jokaisella lapsella on sekä isä että äiti?  Vain äidin työnantaja maksaa vanhempainlomasta johtuvia kustannuksia ja vastaa sijaisen kouluttamisesta ja siitä aiheutuneista kuluista. Olisiko kenties jokin rahastomalli puskurirahastojen tapaan ratkaisu tähän ongelmaan? Pakollinen isien lomakuukausi on eri asia ja sillä ei tule koko kysymys kuitatuksi. Tämä asia on tärkeä meille tevalaisille, mutta se koskee yhtä lailla kaikkia naisvaltaisia aloja, terveydenhoitoalaa, opetustointa, liikealaa.
Se on merkitykseltään niin tärkeä, että sen ratkaisemisen pitäisi olla tupon kynnyskysymys.

Samoin sekä luottamusmiehen että työsuojeluvaltuutetun toimintaedellytyksiä pitää parantaa ja heidän jaksamisestaan huolehtia. Oma, yhä kasvava ongelmansa koko ay-liikkeelle on se että työntekijä on yhä useammin yksin, ilman näiden tukihenkilöiden turvaverkkoa. Alueellinen luottamusmiesjärjestelmä toisi ay-liikkeen palvelut myös pienissä yrityksissä työskentelevien ulottuville.

Alallamme on lukuisa määrä pieniä ja vielä pienempiä työpaikkoja. Siksi meidän vaatimuksemme työsopimuslain uudistamiselle on selvä: Työehtosopimusten yleissitovuuden täsmentäminen ja säilyttäminen on välttämätöntä jäsentemme työehtojen kannalta. Jos työntekijöillä ei ole jokaista sitovan sopimuksen turvaa, on paikallinen sopiminen entistä enemmän työnantajan sanelua, joka alittaa yleisen tason.

Talous on kasvanut suotuisasti, työttömyys on saatu kääntymään laskuun ja joillakin aloilla puhutaan jopa työvoimapulasta. Kaikessa nousuhuumassa ja talouden kiitolaukassa on kuitenkin hyvä muistaa, että  kaikilla ei vieläkään mene hyvin. Myös meidän alallamme tilanne on toki parantunut pahimmista työttömyysvuosista, jolloin työttömyysasteemme lähenteli 40:ää prosenttia, mutta edelleen tämä ala pitää kärkipaikkaa 20 prosentin tuntumassa olevalla työttömyydellä.

Pitkäaikaistyöttömyys on selvästi alueellinen ongelma, joka vaatii erityisiä toimenpiteitä tullakseen kuntoon. Enemmän pitäisi järjestää sen tyyppisiä hankkeita kuin oli Omat polut -taitavat naiset ESR-projekti, jossa työttömänä olleille naisille haettiin uusia mahdollisuuksia työllistyä tai hakeutua koulutukseen. Kaikki mukana olleet saivat rohkeutta ja elämänuskoaan takaisin ja uusi ura on auennut monelle.

Pitkäaikaistyöttömyyteen liittyvät ikäsyrjintä ja pätkätyöt, mikä erityisesti näyttää pätevän naisten kohdalla. Työnantajat eivät vieläkään tajua mikä voimavara heillä olisi pitkän ammattiuran tehneessä työntekijässä, joka monesti viidenkympin kieppeissä  on elämänsä parhaassa työvireessä. Ei muodolliseen koulutukseen pitäisi tuijottaa tässä yhteiskunnassa, jossa sen ikäisillä ihmisillä ei yksinkertaisesti ollut mahdollisuutta kouluttautua joka puolella Suomea. Ja miksi nyt halutaan unohtaa se, että silloin kun työmarkkinat huusivat työväkeä: työnantajat lupasivat, että täällä kyllä koulutetaan, kunhan tuotannon pyörät saadaan pyörimään. Tämä seikka on täysin unohdettu niin jo työttömäksi jääneiden kuin vielä työssäolevien täydennyskoulutuksen osalta.

Työssä olevien jaksamisesta on paljon puhuttu, mutta tekoja pitäisi olla paljon enemmän. Liian usein tuntuu, että työntekijä on työnantajille vain pelimerkki ja kustannustekijä, ei tasavertainen ihminen, jonka mielipiteitä oman työnsä sisällöstä ja kehittämisestä kuunneltaisiin ja kunnioitettaisiin. Tämän tyyppisiä asenneongelmia ei hoideta järjestykseen kuntosali- tai uimahallilipuin. Siihen pitäisi puuttua ennen kuin on liian myöhäistä. Nuoret ihmiset arvostavat aivan toisen tyyppistä työympäristöä ja työilmapiiriä ja sen ovat kehityskykyisimmät yritykset onneksi ymmärtäneet.

Viime vuosikymmenellä isot työpaikat jäivät lähes kokonaan historiaan meidän alallamme. Tilalle tuli satoja pieniä toimipaikkoja. Ammattien rajat muuttuivat pienten työpaikkojen mukana. Niissä on enää vaikea määritellä erikseen toimihenkilöä, suunnittelijaa, kutojaa tai pakkaajaa. Kaikki tekevät kaikkea -ajattelu on tullut jäädäkseen. Työorganisaatio on muuttunut ryhmätyön suuntaan joko tietoisena solutyöskentelynä tai asiakaspaineen sanelemana. Tevalaisten ammattitaito on laajentunut.

Tämän päivän työntekijät ovat hyvin koulutettuja.
Alalle tulevat uudet ihmiset ovat ammattikoulutuksen saaneita.

Työorganisaation muutokset ja vastuun lisääntyminen edellyttävät  syvälle rakenteeseen meneviä muutoksia  myös palkkauksessa niin, että työntekijät saavat tuottavuuden kasvua vastaavan osansa. Työn vaativuuden arviointiin perustuva palkkausjärjestelmä, jonka onnistuimme saamaan työehtosopimukseemme ilman työtaistelua, tarjoaa eväät näiden seikkojen huomioon ottamiseen. Se on vain saatava toimimaan joka puolella.. Edellytämme sopimuksen noudattamista myös tältä osin ja työnantajaliitolta aktiivista ohjausta yrityksiin päin.

Meillä on täällä kokouksessa käsiteltävänä sääntömuutosten yhteydessä myös liiton nimen muuttaminen. Vanhasta hyvästä nimestä luopuminen on tunneasia, mutta meidän pitää tarkkaan harkita, onko nimi sellainen positiivinen viesti tuleville omaa liittoaan hakeville, että se voi koota kaikki tekstiili- ja vaatetusalalla työskentelevät saman katon alle. Sääntömme ovat tämän mahdollistaneet jo nyt.

Olen optimisti luonteeltani ja näen meidän tulevaisuutemme modernina ja uutta teknologiaa edustavana, kehittyvänä alana. Kävin tämän viikon maanantaina Mikkelissä ja vierailin siellä usealla meidän alan työpaikalla. Sanoin paikallisille ihmisille, että Mikkelin tilanne on tämän alan valopilkku. Siellä on 80-luvun lopun  ja 90-luvun synkistä työttömyysluvuista käännetty uusi kirkkaampi lehti historian kirjaan. Uusia työntekijöitä on palkattu kymmenittäin. Tuotekehitykseen on sijoitettu. Yhteistyötä korkeakoulujen ja muiden oppilaitosten kanssa tehdään. Näkymät ovat sellaiset, että työtä kannattaa teettää nimenomaan Suomessa.

Työntekijät ovat olleet ahtaalla muutosten myllerryksessä, mutta he myös ovat olleet luovia ja joustaneet vaikeimpina hetkinä, kun näköpiirissä kuitenkin on ollut pysyvä työpaikka tulevaisuudessa.

Toivon todella tämän Mikkelin mallin leviävän muuallekin. Meillä on erinomainen koulutusjärjestelmä ja paljon nuoria kiinnostuneita joka vuosi alalle tulemassa. On laaja vaatetuksen peruskoulutus, ammattikorkeakoulu, korkeakoulu, käsi- ja taideteollista koulutusta hyvin paljon, ja nyt saadaan tekstiilin peruskoulutuskin uudelleen alkamaan. Tässä on sellainen yhteiskunnan tarjoama kädenojennus alan teollisuudelle, että ei voi sanoa muuta kuin: tarttukaa siihen, ideariihet pystyyn ja ruikutus seis. Kun yritys löytää oman sektorinsa, jolle erikoistua, voi suomalainenkin teva-yritys olla maailman paras.

Kun työvoimaennusteen mukaan vuoteen 2010 mennessä
teva-ala on yksi niistä aloista, joissa työntekijöiden ikärakenteen perusteella avautuu eniten uusia työpaikkoja nuorille, voin todella sanoa, että olemme avaamassa Uudistavan liiton liittokokousta.

Arvoisa liittokokousväki!
Julistan Tekstiili- ja vaatetustyöväen liiton 7. varsinaisen liittokokouksen  sekä Tekstiili- ja vaatetustyöväen työttömyyskassan 9. varsinaisen edustajiston kokouksen  avatuksi.

Hyvät kokousedustajat!

Meillä on ollut ilo ja kunnia saada  kokoustamme seuraamaan arvostettuja kutsuvieraita sekä kotimaasta että ulkomailta.
Keskusjärjestöämme SAK:ta edustaa puheenjohtaja Lauri Ihalainen ja aluejohtaja Teuvo Pernu, tervetuloa.

Tampereen kaupungin edustajana kokouksessamme on apulaiskaupunginjohtaja Vesa Kauppinen, tervetuloa.

Ja täältä Tampereelta liittomme kotikaupungista on myös Sähköliiton puheenjohtaja Lauri Lyly, tervetuloa.
Paikalla ovat myös tilintarkajamme Arto Kuusiola ja Kai Salmivuori.

Lisäksi läsnä on yhteistyökumppaneitamme, liiton entisiä työntekijöitä ja muita ystäviä. Toivotan teidät kaikki sydämellisesti tervetulleiksi!

Ulkomaisia vieraita minulla on ilo esitellä seuraavasti: Ruotsin Industrifacketin ja NIF:n puheenjohtaja Leif Ohlsson, välkommen.
Ruotsista on myös vieraanamme Industrifacketin tes-vastaava Kurt Walther. NIF:n vaatetuksen ammattialaryhmän puheenjohtaja Anne Grethe Pedersen on Tanskasta Sidistä, samoin kuin Vinni Nørgaard.
Norjasta olemme saaneet vieraiksemme Fellesforbundetista Torfinn Stokken ja Rolf Stormyrin, välkomna.
ja Virosta Eesti Kergetööstustöötajate Ametiühingute Liitu esimees Laivi Rõõmus, teretulemast.

Olette kaikki vieraat sydämellisesti tervetulleita. Toivon, että viihdytte kanssamme.
Toivotan sydämellisesti tervetulleiksi myös kaikki liittokokousedustajat, liiton ja työttömyyskassan henkilökunnan sekä kaikki muut paikalla olevat!

On ilo nähdä, että eettinen tuotanto ja kulutus kiinnostavat näin monia. Meitä on täällä paikalla ammattiliittojen, työnantajajärjestöjen ja yritysten, kansalaisjärjestöjen ja valtiovallan edustajia. Siis varsin edustava joukko eri tahoilta.

It´s a great  pleasure to see all of you here in our seminar and specially I would like to welcome you Patrick and Yvan to Finland and to our conference.

I´m sure that we will have a very exciting and useful day in front of us. I take the opportunity to thank IEPCE for giving us the possibility to organize this round table conference.

Olemme pohtimassa kipeää ja vastaisuudessa vielä korostuvaa ongelmaa. Se mitä tapahtuu katseen ulottumattomissa ei nykymaailmassa enää jää piiloon. Siitä voimme kiittää tietotekniikkaa. Tietoisuus  muun muassa ihmisoikeuksien loukkauksista on lisääntynyt nopeiden yhteyksien ja tiedonvälityksen ansiosta.

Vaikka itsekeskeisyys onkin ollut viime aikojen muoti-ilmiö, ovat kansalaiset, yritykset ja ammattiyhdistysliike heränneet vaatimaan asiallisia tuotanto-olosuhteita, reilua kauppaa ja puhtaita vaatteita, ihmisoikeuksien toteuttamista myös tuotannossa kaikkialla maailmassa.

Me tekstiili- ja vaatetusalan pohjoismaisissa ammattiliitoissa aloitimme parikymmentä vuotta sitten puhumalla sosiaaliklausuulista ja lapsityövoiman käytön kieltämisestä. Jo silloin vaadimme sosiaaliklausuulia eli työolojen vähimmäisehdot takaavaa määräystä kauppasopimuksiin. Asia on edelleen Maailman kauppajärjestön asialistalla. Sinne se on noussut nimenomaan ay-liikkeen toiminnan ansiosta.

Teva-alan ammattiliittojen kansainvälinen järjestö International Textile Garment and Leather Workers` Federation ITGLWF on pitkään työskennellyt aktiivisesti sen puolesta, että teollisuusmaiden ihmisten tietoisuus ihmisoikeuksien loukkauksista, mm. lapsityövoiman käytön yleisyydestä lisääntyisi. Vuosikausia asia on ollut esillä jokaisessa järjestön kokouksessa.

ITGLWF tekee yhteistyötä esimerkiksi kaupan ja teknisen alan toimihenkilöiden kansainvälisen järjestön kanssa. Yhteistyössä ne ovat toimineet ammattiliittojen jäsenten, yritysten ja kuluttajien tietoisuuden lisäämiseksi ongelmasta.

Järjestöt vaativat, että hallitukset edistävät ja aktiivisesti tukevat työntekijöiden perusoikeuksien toteuttamiseen tähtääviä toimia sellaisissa hallitusten välisissä järjestöissä ja elimissä kuin esimerkiksi Maailman kauppajärjestö WTO, ILO ja Euroopan unioni. Tavoitteena on, että eettisesti hyväksyttävissä oloissa tehdyt tuotteet voidaan tunnistaa, jotta kuluttajat voivat tehdä valintansa tietoisesti.

Järjestöt vaativat myös, että kehitysapuprojektit toteutetaan siten, että voidaan lieventää köyhyyttä, edistää aikuisten työllisyyttä, taata lasten koulunkäyntimahdollisuudet ja vaikuttaa muulla tavalla siihen, että lapsityövoiman käyttö asteittain loppuu.

Olen iloinen siitä, että keskustelu eettisestä tuotannosta  on viriämässä myös Suomessa. Ensimmäiset yritykset ovat julkistaneet tahtonsa saavuttaa sellaiset laatustandardit, jotka kestävät myös tuotanto-olojen tarkastelun ketjun kaikissa vaiheissa. Uskon, että tämän seminaarin jälkeen tällainen toiminta yhä vain vilkastuu ja voimme yhdessä pohtien päätyä sellaisiin toimintatapoihin, jotka parhaiten sopivat meidän oloihimme.

Ehkä voimme iloisina nostaa esiin myös sen seikan, että ensimmäisinä järjestöinä ETUF:TCL ja Euratex, eurooppalaiset työmarkkinajärjestömme, allekirjoittivat jo vuonna 1997 sopimuksen alan eettisistä toimintaohjeista. Sama sopimus on liitetty myös osaksi alamme työehtosopimusta.
Samoin kaupan alalla alan järjestöt ovat Euroopan tasolla ilmaisseet tahtonsa  näiden asioiden edistämiseen.

Tärkeää olisi, että kuluttaja kaupassa ostoksia tehdessään voisi tietää esimerkiksi jostakin merkistä, missä oloissa tuote on valmistettu. Tärkeää on myös, että merkki on ns. virallinen merkki, jotta sitä voi pitää luotettavana. Tarkoitan sitä, että kaikki osapuolet tietävät, mitkä kriteerit merkin saamiseksi tuotteeseen on pitänyt täyttää.

Yhtenä konkreettisena esimerkkinä on Rugmark-leima matoissa, jotka ovat asianmukaisesti aikuisten tekemiä.. Tällä kampanjalla on jo ollut tuloksia.

Toinen esimerkki onnistuneesta toiminnasta on Nepal, jossa lähes kaikki mattotehtaat ovat vapauttaneet lapset työstä, koska kansainvälinen painostus oli niin kova. Maan hallituksen myötävaikutuksella lapset pantiin kouluun, ja juuri koulutus on yhteiskunnallisen ja taloudellisen kehittymisen edellytys köyhissä maissa.

Teva on mukana ITGLWF:n kampanjassa omalla panoksellaan Pakistanissa SASKin kautta. Myötätunto ja solidaarisuus, halu auttaa heitä oli ensimmäinen motiivimme.

Toiseksi motiiviksi siihen rinnalle on noussut alan säilyttäminen Suomessa. Ihmisoikeuksien noudattaminen edistäisi tasavertaista kansainvälistä kilpailua kaupassa. Orjatyöllä teetettyjen tuotteiden kanssa suomalaiset vaatteet ja tekstiilit eivät pysty kilpailemaan. Kyse on meidän työpaikoistamme pitkällä tähtäyksellä.

Tiedämme, että kilpailutilanne näyttäisi aivan toisenlaiselta, jos kaikkialla noudatettaisiin tiettyjä vähimmäisehtoja palkkojen ja työsuojelun suhteen eikä  käytettäisi lapsityövoimaa.

Näissä kysymyksissä kehittyneet maat ja kehitysmaat ovat olleet ja ovat yhä eri lähtöviivalla. Mutta eurooppalaisten ja meidän suomalaisten ei ole mitään syytä osoitella, että ongelmat olisivat muualla. Monissa Euroopan maissa käytetään lapsityövoimaa yhtä lailla.

Vielä sata vuotta sitten meilläkin oli lapsityöntekijöitä.
Kehitys on mahdollista kaikkialla. Siihen meidän on syytä uskoa.
Mutta ilman aktiivista toimintaa mitään ei tapahdu.

Vapaatuotantovyöykkeiden hikipajoissa työskentely, orjatyö ja lapsityö eivät lopu itsestään. Se vaatii yhteisiä toimia kaikkialla maailmassa.

Jospa aloittaisimme laajan yhteistyön tässä seminaarissa IEPCE:n johdolla.

Toivotan lämpimästi tervetulleiksi kaikki seminaarin osanottajat ja erityisesti tämän päivän alustajamme, joita onkin runsaasti. He valottavat teemaa eri puolilta. Ja nyt ensimmäiseksi……..
And the first person to address this conference is Patrick Itschert, general secretary of ETUF:TCL.

Vappuna Joutsassa 1.5.2000

Auli Korhonen
Tekstiili-ja vaatetustyöväen liiton puheenjohtaja

Hyvät toverit!

Kiitos kutsusta. Olen erityisen iloinen, että saan tämän ensimmäisen vappupuheeni liittopuheenjohtajana pitää täällä Joutsassa, josta olen kotoisin.

Joutsan Työväenyhdistys oli ensimmäinen puolueyhdistykseni. Käytän tässä tilaisuutta hyväkseni onnitellakseni ja kiittääkseni  teitä, jotka olette olleet myötävaikuttamassa lukuisin talkootunnein siihen, että tämä työväentalo on kunnostettu ja voimme viettää juhlia näin upeissa tiloissa.

Se oli vuonna 1972 yhtenä sunnuntaiaamuna, jolloin yhdistyksen johtokunta piti täällä kokoustaan, kun kävin Laitisen Hemmolle tekemässä hakemukseni puolueen jäsenyydestä. Meillä oli silloin koulussa aktiivinen nuorten joukko, SNK:n osastossa toistakymmentä tyttöä, jotka olimme kiinnostuneita yhteiskunnallisista asioista.

Tänä keväisenä päivänä, työväen kansainvälisenä juhlapäivänä, voimme erityisellä ilolla viettää ansaitsemaamme vapaapäivää. Olemme tehneet ansiokkaan vaalityön ja saaneet tähän maahan jo kolmannen peräkkäisen sosialidemokraattisen presidentin ja mikä erityisen merkittävää, ensimmäisen naisen, Tarja Halosen Suomen presidentiksi. Kiitos teille kaikille vaalityötä tehneille. Te uskoitte asiaanne, vaikka olosuhteet eivät aina olleet menestykselle otolliset. Meidän arveltiin jäävän häviäjän puolelle. Toisin kuitenkin kävi. Tulos oli komea ja tästä voimme ponnekkaasti jatkaa syksyn kunnallisvaalityössä.

Toukokuun ensimmäistä päivää, vapunpäivää, on vietetty työväen juhlapäivänä jo yli sadan vuoden ajan. Vapunpäivän viettämisestä työväen kansainvälisenä mielenosoituspäivänä tehtiin päätös II internationaalin perustavassa kokouksessa Pariisissa 1889. Ensimmäiset vapputilaisuudet pidettiin seuraavana vuonna eli 110 vuotta sitten.

Silloin keskeinen asia oli työajan lyhentäminen. Tavoitteeksi asetettiin 8-tuntisen työpäivän saavuttaminen. Vaikka kehitys on vuosisadassa edennyt huimin harppauksin, työaika on aina vain ajankohtainen puheenaihe. Pätkätöiden, lyhyiden 3-4 tunnin mittaisten työjaksojen yleistyessä 8-tuntinen työpäivä on muun muassa kaupan alalla tavoite, mutta toisesta suunnasta kuin sata vuotta sitten. Pitkään jatkuneen työttömyyden vuoksi kaikilla ei ole mahdollisuutta edes pätkätyöhön, 8-tuntisesta päivästä puhumattakaan. Kaikista uusista työsuhteista jo 70-80 % prosenttia on monena vuonna ollut joko määrä- tai osa-aikaisia.

Hallituksen onnistuneesta politiikasta ja suuresta talouskasvusta huolimatta meillä on edelleen suuri työttömyysongelma ratkaisematta. Kymmenen prosentin tuntumassa oleva työttömyysaste merkitsee edelleen satoja tuhansia työttömiä ja työttömyyden vaikutuksista kärsiviä perheenjäseniä.

Joillakin aloilla ja joillakin alueilla tilanne on edelleen huono, kuten tekstiili- ja vaatetusalalla, jossa työttömyysaste on edelleen 20 %. Samoin suuresta ja pitkäaikaisesta työttömyydestä ihmiset kärsivät erityisesti Itä- ja Pohjois-Suomessa eikä tilanne täällä Joutsassakaan ole vielä maan keskiarvolukemissa.

Edelleen tarvitaan aktiivisia toimia uusien työpaikkojen luomiseksi muuallekin kuin pääkaupunkiseudulle ja muillekin aloille kuin tietotekniikkaan.

Pitkäaikaistyöttömyydestä huolimatta joillakin aloilla on jo pulaa työvoimasta ja
toisaalta, osa työikäisestä väestöstä nääntyy liiallisen työtaakan alle.
Yritykset eivät palkkaa uusia työntekijöitä poislähteneiden tilalle. Jäljelle jääneiden on selvittävä yhä kasvavasta työmäärästä. Uupuminen uhkaa koko yhteiskuntaamme, niin työssäkäyviä kuin työttömiä.

Tämä kulunut talvi on ollut paitsi onnistumisen ja yhteenkuuluvuuden aikaa, -silloin vaalien voittotunnelmissa helmikuussa – toisaalta myös itsekkyyden ja erillään toimimisen aikaa. Optiovoittoja kahmivat yritysjohtajat saavat  osaltaan syyttää itseään siitä, että mahdollisuus kolmanteen peräkkäiseen tulopoliittiseen ratkaisuun kariutui. Tosin myös eri alojen sisällä oli syntynyt paineita, joiden purkamista on nähty tämän kevään liittokohtaisissa palkkaneuvotteluissa ja lakkoliikkeissä.

Keskitetty ratkaisu on aina paras vaihtoehto, tarkasteleepa asiaa joko kansantalouden kokonaisuuden tai ennen kaikkea pienipalkkaisten ja  naisvaltaisten alojen kannalta. Se hyvä kehitys, joka kahdessa edellisessä tupossa saatiin aikaan nais- ja matalapalkkaerillä, oli tällä kertaa poissa mahdollisuuksien joukosta. Ilmeistä on, että palkkaerot naisten ja miesten välillä kasvoivat tänä vuonna. Tilastoista voimme sen myöhemmin tarkistaa.

Erikoista tällä kierroksella oli myös se, että osa liitoista sidotutti tulevien vuosien ansionsa muiden ansiokehityksen tasoon. Ensin livettiin yhteisrintamasta ja sitten kuitenkin ollaan valmiit ratsastamaan toisten saavutuksilla ikään kuin nämä alat olisivat olleet ainoat alat, joilla maksetaan tekijöiden mielestä liian pieniä palkkoja.

Ei siis liene yllätys, että olen keskitetyn ratkaisun kannalla, vaikka alakohtaisia erityisongelmia on jokaisella alalla. Olen pannut myönteisesti merkille   muutamien sosialidemokraattisten ministereiden kannanotot pienituloisten verojen alentamisen mahdollisuudesta. Se olisi juuri sellaista toivottua politiikkaa, jolla tällaista tuloratkaisuilla syntynyttä tuloerojen kasvua voitaisiin tasoittaa.

Toinen seikka, jota me tekstiili- ja vaatetusalalla olemme tosin ilman suurempaa vastakaikua jo vuosikausia tolkuttaneet, on sosiaaliturvamaksujen, ns. palkan sivukulujen, epätasainen jakautuminen. Olemme mielestämme oikeutetusti yrittäneet todistaa, että työpaikkoja syntyisi lisää työvoimavaltaisille aloille, jos  palkan sivukulut perittäisiin henkilöluvun sijasta yritysten liikevaihdosta. Näin korkeaa teknologiaa käyttävät pääomavaltaiset yritykset maksaisivat myös oikeudenmukaisen osuutensa yhteisestä kakusta. Monesti jakauma pääoma- ja työvoimavaltaisiin aloihin tarkoittaa samaa kuin mies- ja naisvaltaiset alat, samassa järjestyksessä.

Suomessa teollisuuden palkkakustannusten osuus oli vielä 60- ja 70-luvulla noin 30-40 prosenttia tuotteen tehdashinnasta. Nykyisin se on enää kymmenen prosentin tuntumassa, joillakin aloilla jopa vain pari prosenttia. Tällaisesta ilman ihmistyövoimaa toimivasta tuotannosta valtiolle ei jää mitään jaettavaa, koska valtio saa pääosin jaettavansa ihmistyöhön perustuvista tuloveroista ja sosiaalimaksuista. Samanaikaisesti tuottavuus on noussut; vähemmällä työntekijämäärällä tuotetaan aina vain enemmän.

Jo yhteiskunnan toimivuuden ja sosiaaliturvamme tason säilyttämiseksi olisi välttämätöntä tehdä nopeasti korjauksia tällaisen verotulojen epätasaisen kertymän oikaisemiseksi. Ns. Tobinin vero olisi mielestäni hyvä malli, jolla päästäisiin kiinni pääomien liikkumiseen maasta toiseen. Veromallihan tarkoittaisi sitä, että valuutan vaihdoissa siitä perittäisiin pieni vero, mikä rajoittaisi lyhytaikaisia keinotteluluonteisia pääoman siirtoja.

Säilyykö hyvinvointiyhteiskuntamme?

Väestö vanhenee ja eläkkeelle siirrytään aivan liian aikaisin. Nuoria ei tule työmarkkinoille tarpeeksi korvaamaan lisääntyvää eläkeläisten määrää. Hyvinvointiyhteiskunnalle ei löydy maksajia. Eläkkeellesiirtymisikä on saatava nousemaan.

Tällaista puhetta on näkynyt julkisuudessa viime aikoina jo lähes kyllästymiseen asti.
Totta on, että pohjoismainen hyvinvointiyhteiskuntamme kattavine sosiaalivakuutusetuuksineen ja kaikille yhtäläisine palveluineen edellyttää korkeaa työhönosallistumisastetta.  Edessä oleva voimakas ikärakenteen muutos on myös tosiasia, kuten sekin, että keskimääräinen eläkkeellesiirtymisikä on alle 60 vuotta ja työstäpoistumisikä vielä alhaisempi.

Totta on myös se, etteivät suomalaiset siirry eläkkeelle aikaisemmin kuin eurooppalaiset keskimäärin. Mutta jotta voisimme ylläpitää sen hyvinvointiyhteiskunnan rakenteen, joka meillä on, työssäkäyntiasteemme pitäisi olla muiden pohjoismaiden tasoa. Ja siitä olemme selvästi jäljessä. Suomalaiset sekä tulevat työmarkkinoille myöhemmin että lähtevät sieltä aikaisemmin. Enää ei riitä sekään, että voimme sanoa tekevämme suuremmassa määrin kokoaikatyötä kuin naapurimme.

Viime vuosina onkin koetettu hakea keinoja nostaa työhönosallistumisastetta. Eri ministeriöt niin yhdessä kuin erikseen ovat pohtineet mahdollisuuksia, työmarkkinaosapuolet ilman hallitusta ja yhdessä hallituksen kanssa ovat tarkastelleet eri vaihtoehtoja. On käynnistetty projekteja ja on mittava ikä-ohjelma.

Mielestäni ollaan hakoteillä, kun nähdään suurimpana ongelmana se, että ikääntyvillä pitkäaikaistyöttömillä on mahdollisuus työttömyyseläkkeeseen. Työelämä on läpikäynyt suuren rakennemuutoksen viidentoista vuoden aikana. Työttömäksi on jäänyt väkeä, jolla on takanaan pitkä työura, ammattitaitoa, mutta tämän päivän näkökulmasta väärässä ammatissa. Pitkäaikaistyöttömistä noin puolet on yli 50-vuotiaita,  ja niin sanotusti ’putkessa’ on noin 30 000 pitkäaikaistyötöntä.

Nyt työministeriö on osoittanut 70 mmk tänä vuonna työttömäksi jäävien yli 55-vuotiaiden työllistämiseen. On laadittu huolellinen ohjelma heidän auttamisekseen takaisin työhön tai koulutukseen ainakin väliaikaisesti. On esitetty, että vanhemmalle väelle pitäisi järjestää kuntouttavaa työllistämistä.
Pyrkimyksenä on parantaa työttömän valmiuksia saada ja ottaa vastaan työtä. Lisäksi kuntouttavan työllistämisen keinoin haluttaisiin auttaa työtöntä saamaan oma elämä paremmin hallintaansa.

Aktivointisuunnitelma tehtäisiin henkilölle, joka on saanut kolmen vuoden aikana työmarkkinatukea 500 päivältä tai toimeentulotukea 13 kuukaudessa vähintään 12 kuukautena. Suunnitelma olisi tehtävä myös silloin, kun henkilö on saanut työttömyysrahakauden täytyttyä työmarkkinatukea 180 päivän ajan.

Tässä ei olisi mitään arvostelemista, jos meillä vain olisi riittävästi avoimia työpaikkoja ja työnantajia, jotka oikeasti haluavat työllistää myös ikääntyneempää väkeä. Mutta ikäsyrjintä ja työttömien ammattitaidon mukaisten työpaikkojen puutehan se tässä todellinen ongelma on ollut.

Arvostelua voisi hillitä myös se, jos työhallinnolla olisi voimavaroja yhtä huolellisesti tehtyihin työllistämistoimiin myös nuorempien työttömäksi jäävien kohdalla. Nyt tarkoitan niitä yli 40-vuotiaita, jotka  tarvitsisivat koulutusta ja tukea päästäkseen takaisin työhön, ja joilla on vielä työikää edessä pitkästi. Väliinputoajaryhmiä on kaikissa ikäluokissa, mutta juuri tällaisistä yli 40-vuotiaista yli puolelle, joilla tuli 12 kuukauden työttömyys täyteen viime vuoden aikana, ei ole tehty edes lain edellyttämää työllistymissuunnitelmaa. Ilman apua  he ovat vaarassa pudota työmarkkinatuelle ja loputtomaan köyhyyteen.

Kuten ministeri Tarja Filatov on todennut ja kansanedustaja Ilkka Taipale käytännön toiminnallaan osoittanut, työttömänä olevien työkyvyttömien päästäminen eläkkeelle on ihmisoikeuskysymys. Työttömien terveysongelmiin pitäisi paneutua riittävän vakavasti. Ei työpaikan löytäminenkään yksin auta, vaan ensin ihmisten on saatava terveytensä kuntoon.

Ja aivan erityisesti on syytä panostaa siihen, että ihmiset pysyisivät pidempään työelämässä. Työelämän sisältö, työn rakenne, mahdollisuus työssä oppimiseen ja itsensä kehittämiseen ovat avainasemassa. On helpompi huolehtia vielä työssä olevan työkuntoisuudesta ja osaamisesta kuin jo työstä ulos joutuneen työkuntoisuuden palauttamisesta niin, että myös työnantaja siihen uskoo. Tällä en suinkaan tarkoita, etteikö ikääntyneenkin tulisi kelvata työhön. Mutta tässä niin kuin monessa muussakin asiassa on oma halu ja vapaaehtoinen hakeutuminen tuen piiriin avainasemassa.

Vielä ennen kesälomia meillä on mielenkiintoista seurattavaa eduskunnassa, kun työelämän perustuslaki, työsopimuslaki tulee eduskunnan käsittelyyn. Työsopimuslain uudistus on ehdottomasti tärkein työelämän uudistus pitkään aikaan. Erityisen tärkeää laissa on se, että työehtosopimusten yleissitovuus turvataan. Valtakunnalliset työehtosopimukset ovat suomalaisen työmarkkinajärjestelmän peruspilari, joka määrittelee työmarkkinoilla noudatettavat pelisäännöt. Valtakunnallisten työehtosopimusten tarkoituksena on taata kaikille saman alan työntekijöille samanlaiset vähimmäistyöehdot esimerkiksi palkka, lomaltapaluuraha, työajan lyhennysvapaa ja sairausajan palkka.

Valtakunnallisten työehtosopimusten avulla myös yritykset asetetaan samalle viivalle. Ne eivät voi hakea kilpailuetua polkemalla työntekijöiden palkkoja.. Työehtosopimusten yleissitovuuden kautta samoja työehtoja on noudatettava myös niiden yritysten, jotka eivät ole halunneet liittyä työnantajaliittoon.

Näitä seikkoja tuntuvat sekä työntekijät että yrittäjät Suomessa arvostavan. Sen kertoo tuore Suomen Gallupin tekemä haastattelututkimus.
Lakiesitys on myös tuomassa parannusta vuokratyöntekijöiden ja määräaikaisissa työsuhteissa työskentelevien asemaan. Ja se on todella tarpeen. Niin mielellään monessa pienessä yrityksessä haluttaisiin unohtaa lomarahat, pekkaspäivät, palkankorotukset, työterveyshuolto ja muut työntekijän perusoikeudet. Jos sopimustoiminta vietäisiin täysin työpaikoille, se ei olisi sopimista, vaan sanelua, jossa työntekijän asema on tottelevan koiran asema.

Hyvät kuulijat, haluaisin vedota teihin kaikkiin kuluttajina aiheesta joka itselleni ja edustamilleni tekstiili- ja vaatetustyöntekijöille on erittäin tärkeä, suorastaan elintärkeä kysymys, nimittäin kotimaisen tuotannon suosiminen. Me suomalaiset käytämme vähiten rahaa Euroopassa kulutusmenoistamme vaate- ja tekstiiliostoksiin. Olemme sisäistäneet sananlaskun: Rumathan vaatteilla koreilee. Tilanne on aina vain huonontunut, kun kännykät ja muu kodin elektroniikka on tullut jaolle samoista kulutusmarkoista, jotka eivät ole vastaavassa tahdissa kasvaneet.

Kun olemme valmiit maksamaan ja vaadimme korkeaa laatua rakennusmateriaaleilta, autoilta ja kodin elektroniikalta, miksi emme olisi valmiit maksamaan laadusta myös vaatteissa ja tekstiileissä, joiden valmistuksen suomalaiset ammattilaiset osaavat.

He ovat valmiit tätä laatutyötä  tekemään, kunhan heille vain annetaan siihen mahdollisuus. Haluan sanoa, että kuluttajalla on myös vaikuttajan mahdollisuus.

Vaatemenoissa turvaudutaan helposti halpaan tuontitavaraan eikä ajatella sen paremmin kotimaista työllisyyttä kuin sitäkään, missä oloissa tuote on voitu tehdä niin halvalla. Toivoisin, että kuluttajat Suomessakin heräisivät muiden maiden tapaan peräämään tuotteen alkuperää: onko sen valmistukseen käytetty lapsityövoimaa, onko työntekijöillä ollut oikeus järjestäytyä, ovatko työolosuhteet olleet asialliset, onko alkeellisimmastakaan työsuojelusta huolehdittu. Näistä asioista me yritämme yhdessä liiketyöntekijöiden kanssa käynnistää julkista keskustelua parin viikon kuluttua järjestettävässä seminaarissa.

Haluaisimme, että yritykset julkaisisivat eettiset toimintaohjeensa ja merkitsisivät tuotteensa niin, että kuluttaja voisi kaupassa ostoksia tehdessään luottaa siihen, että merkitty tuote on ns. puhdas tuote.

Hyvät toverit,
kun onnistuimme niin erinomaisesti presidentinvaalityössä, miksi emme onnistuisi myös kunnallisvaalityössä. Ne uudet ihmiset, jotka presidentinvaaleissa tulivat puolellemme, olisi saatava liikkeelle myös tässä lähivaikuttamishankkeessa. Meidän on joka puolella mietittävä omissa yhdistyksissämme niin täällä kuin vaikkapa Tampereella, onko nuorten ja uusien ihmisten helppo tulla mukaan toimintaamme. Keksimmekö uusia toimintatapoja ja pidämmekö kynnyksen matalana kokoussaleihimme ja työväentaloihimme myös uuden väen tulla mukaan. Uskon, että kaikilla meillä on halu vastata tähän kysymykseen myöntävästi. Sillä toisin kuin usein väitetään, myös nuoret ihmiset ovat tänäkin päivänä, ei vain silloin 70-luvulla ,kiinnostuneet yhteiskunnallisista asioista. Heidän toimintatapansa vain saattavat olla erilaisia kuin meidän aikoinaan ja se meidän on hyväksyttävä luonnollisena kehityksenä.

Oikein hyvää vappua kaikille ja toimintatarmoa tuleviin koetuksiin!

.

Jopa 4-5- vuotiaat lapset tekevät 12-tuntisia työpäiviä 7 päivänä viikossa. Maailmassa ainakin 250 miljoonaa lasta on vailla tulevaisuutta: he jäävät lukutaidottomiksi, koska työ vie heidän mahdollisuutensa käydä koulua.
Monesti lapset tekevät myös kaikkein likaisimmat ja vaarallisimmat työt, jotka murentavat heidän terveytensä ennen aikuisikää.

Tällaisessa maailmassa me elämme, jossa ahnas voitontavoittelu saa yritykset palkkaamaan lapsia ja jättämään heidän vanhempansa työttömiksi. On kyse ay-oikeuksista, mutta myös inhimillisistä ihmisoikeuksista, jokaisen ihmisen perusoikeuksista.

Työntekijöiden perusoikeuksien ns. sosiaaliklausuulin saaminen  maailman kauppasopimuksiin  on ollut ammattiyhdistysliikkeen vaatimuksena jo kauan. Edustamallani tekstiili- ja vaatetusalalla sen välttämättömyys on tullut esiin ehkä aikaisemmin kuin monella muulla alalla.

Olemme nähneet, että työt ja pääoma siirretään aina sinne missä niiden tuotto on suurinta. Työntekijöiden oikeudet jäävät tällaisessa toiminnassa aina taka-alalle. Tiedämme, että kilpailutilanne näyttäisi aivan toisenlaiselta, jos kaikkialla noudatettaisiin tiettyjä vähimmäisehtoja palkkojen ja työsuojelun suhteen, ei käytettäisi lapsityövoimaa, ei poljettaisi työntekijöiden oikeuksia.

Näissä kysymyksissä kehittyneet maat ja kehitysmaat ovat olleet ja ovat yhä eri lähtöviivalla. Mutta eurooppalaisten ja meidän suomalaisten ei ole mitään syytä osoitella, että ongelmat olisivat muualla. Euroopan maissa käytetään lapsityövoimaa, loukataan ay-oikeuksia eikä järjestäytymisen perinteisessä mallimaassa Suomessakaan järjestätyminen ole enää välttämättä itsestään selvää.
Järjestäytymättömissä yrityksissä työnantajat ovat jopa tarjoutuneet maksamaan työntekijöidensä puolesta, että nämä valitsisivat ay-liikkeen vastaisen vaihtoehdon.
Yksi työntekijöiden perusoikeuksista, oikeus työhön, ei myöskään ole
toteutunut täällä Euroopassa. Vaikka meilläkin kehitys on kääntynyt parempaan suuntaan, on ala- ja aluekohtaisia eroja paljon. Vaarassa on, että
osa ihmisistä syrjäytyy pysyvästi. Tällainen vaara koskee erityisesti vähän koulutettuja iäkkäämpiä henkilöitä.

Maailman kauppajärjestön WTO:n Seattlessa tällä viikolla pitämä kokous on ollut myös ammattiyhdistysliikkeen mielenkiinnon kohteena. Kokouksesta on puhuttu erilaisissa tapaamisissa koko syksyn. Olemme tehneet työtä sen puolesta, että ILO:n perusoikeudet otettaisiin WTO:n kokouksen työlistalle.

Ammattiyhdistysliike on maailman suurimpia ellei suurin kansalaisliike.
Me täällä Suomessa tiedämme, miten paljon olemme saaneet aikaan. Vielä sata vuotta sitten tässäkin kaupungissa tehtaissa oli lapsityöntekijöitä.

Kehitys on mahdollista kaikkialla. Siihen meidän on syytä uskoa.
Mutta ilman aktiivista toimintaa mitään ei tapahdu. Meidän tehtävämme on tukea niin lapsi- kuin aikuistovereitamme kehitysmaissa, jotta heidän olosuhteensa paranisivat.

Me jokainen voimme kuluttajina vaikuttaa. Voimme vaatia selvitystä tuotteen alkuperästä. Suomalaiset yritykset ovat liian hitaasti ja laiskasti -toivottavasti eivät kuitenkaan tarkoitushakuisesti – kertoneet ja julkistaneet eettisiä toimintaohjeitaan. Me voimme ja meidän pitää niitä vaatia. Meillä on oikeus kuluttajina tietää, onko tuotteen tehnyt lapsi vai aikuinen, onko hän tuotetta valmistaessan joutunut vaarantamaan terveytensä, onko hänellä ollut oikeus liittyä liittoon ja onko hänelle maksettu edes minimitoimeentulon takaavaa palkkaa.

Vapaatuotantovyöykkeiden hikipajoissa työskenteley, orjatyö ja lapsityö eivät lopu itsestään. Se vaatii toimia ay-liikkeeltä kaikkialla maailmassa.

Tämä Citizenc Agenda kansalaisjärjestöfoorumi ja tämä seminaari on järjestetty kansalaismielipiteen esiin saamiseksi Helsingissä Suomen EU-puheenjohtajakauden päättävän huippukokouksen alla. Me seuraamme mielenkiinnolla EU:n perusoikeuskysymysten valmistelua. Ammattiyhdistysoikeudet, mukaan lukien järjestäytymisoikeus, työtaisteluoikeus ja  oikeus solmia työehtosopimuksia tarpeen tullen myös yli kansallisten rajojen ovat meidän mielestämme luonnollinen osa kansalaisten perusoikeuksia Työntekijöiden oikeuksien pitää kehittyä vähintään samassa tahdissa tiivistyvän taloudellisen yhdentymisen kanssa.

Ay-liike on eri puolilla Eurooppaa perustanut erilaisia  yhteistoimintaelimiä.Tiedän, että ainakin pohjoisten alueiden ay-neuvosto on pitänyt kokoustaan Tampereella tämän tapahtuman yhteydessä. Tällaisia rajat ylittäviä ay-neuvostoja on tietääkseni kaikkiaan 35 ja niiden merkitys tulee kasvamaan, kun Euroopan yhdentyminen jatkuu ja laajenee. Tätä kautta siihen saadaan sellaista syvyyttä ja sisältöä, joka on merkityksellistä työssä käyville ihmisille.

Vaikka eurooppalaisia työehtosopimuksia ei vielä lähivuosina päästäisi tekemään, on meidän valmistauduttava siihen kaikilla tasoilla. Tiedämme, että Keski-Euroopassa Hollannissa, Belgiassa,  Saksassa ja Luxemburgissa on jo koordinoitu sopimusasioita viime keväänä. Meidän omalla pohjoisella ulottuvuudellamme, joka valitettavasti ei Suomen puheenjohtajakudella edennyt siten kuin toivoimme, on oma aivan erityinen arvonsa, jonka puolesta vain me voimme puhua.

Toivon  vilkasta keskustelua seminaarillemme. Valtioiden väliset rajat merkitsevät tulevaisuudessa yhä vähemmän. Työt ja pääomat siirtyvät maasta toiseen. Niin voivat tehdä myös työntekijät. Ei ole merkityksetöntä, millä ehdoilla tämä tapahtuu.
Me toivomme reilua kauppaa vapaakaupan sijaan.

Oma tausta: SAK:n Eurooppa-valiokunta, ETUF:TCL ja NIF, vaateryhmä kv-liitto

Olen iloinen, että perustitte tämän pohjoisten alueiden ay-neuvoston. Tällaisia rajat ylittäviä ay-neuvostoja on tietääkseni kaikkiaan 35 ja niiden merkitys tulee kasvamaan, kun Euroopan yhdentyminen jatkuu ja laajenee. Tätä kautta siihen saadaan sellaista syvyyttä ja sisältöä, joka on merkityksellistä työssä käyville ihmisille.

Vaikka eurooppalaisia työehtosopimuksia ei vielä lähivuosina päästäisi tekemään, on meidän valmistauduttava siihen kaikilla tasoilla. Tiedämme, että Keski-Euroopassa Hollannissa, Belgiassa,  Saksassa ja Luxemburgissa on jo koordinoitu sopimusasioita viime keväänä. Meidän omalla pohjoisella ulottuvuudellamme, joka valitettavasti ei Suomen puheenjohtajakudella edennyt siten kuin toivoimme, on oma aivan erityinen arvonsa, jonka puolesta vain me voimme puhua.

Tiedän, että teillä on pitkä lista tärkeitä asioita tänään keskusteltavana rajat ylittävästä yhteistyöstä. Toivon menestystä työllenne ay-verkoston luomiseksi, sillä se on tärkeää, kun työvoima yhä enemmän liikkuu rajojen yli. Meillä on valvottavaa, että työntekijöiden työsuhteiden vähimmäisehdot täyttyvät niin, etteivät harmaa työvoima ja harmaat yritykset valtaa alaa.

WTO:n kokous on parhaillaan käynnissä Seatlessa. Koko ay-liike on meidän liitto erityisesti on kiinnostuneena seurannut paitsi itse kokouksen kulkua niin sen valmistelua jo pitkän aikaa. Meille työntekijöiden perusoikeudet, ILO:n perusoikeudet järjestäytymisvapaudesta, sopimusoikeudesta, lapsi- ja orjatyövoiman käytön kieltämisestä ovat erittäin tärkeitä.
Meillä ne ovat työehtosopimuksessa.
Tevassa työtä siirtynyt pois maasta, erityisesti Viroon.

Nyt kun EU:n laajentuminen jälleen on keskusteluissa, toivon, että teidän esimerkkinne mukaisesti voisimme pian perustaa vastaavan yhteistyöelimen myös Baltian maiden kanssa.