Nainen ja tekstiilityö

25. Pumpulienkelin kulttuuritapahtuma Forssassa
Seminaari Nainen ja roolit


On arvokasta, että tekstiilityöntekijät ovat saaneet omaa nimeään kantavan kulttuuritapahtuman kymmenien kulttuuritapahtumien joukossa.
Sen he kyllä ovat ansainneet. Kiitos tapahtuman luojille ja kiitos sen ylläpitäjille. Teille, jotka olette ymmärtäneet arvostaa naisten työtä, teollisuudessa tehtyä raskasta työtä.

Tapahtuman kaunista nimeä pähkäiltiin joskus takavuosina ja silloin sain kahdenlaisia selityksiä. Sen kerrottiin tarkoittavan sitä, että tekstiilin naiset tunsi kaupungilla siitä, että he pukeutuivat hyvin, kauniisiin kretonkihameisiin, kun kerran osasivat itse kangasta kutoa.
Toisen selityksen mukaan naiset tunsi myös siitä tekstiilityöntekijöiksi, että heidän vaatteisiinsa oli tehtaassa tarttunut puuvillahahtuvia.
En tiedä, kuinka monen vuoden ajan täällä on valittu pikku pumpulienkeli, mutta minulle se toi mielleyhtymän siihen, että meillä on ollut tekstiilitehtaissa lapsityöntekijöitä niin kuin nyt tänä päivänä on kehitysmaissa.

Reilut sata vuotta sitten myös meillä Suomessa oli lapsia tehdastyössä.
1860-luvulla Forssan puuvillakehräämössä työskenteli 200 lasta, joiden työpäivä oli yhtä pitkä kuin aikuisilla. Enimmäkseen 10-vuotiaat tekivät 13,5 -tuntisia työpäiviä. Joka toinen viikko heillä oli 8,5 tunnin yövuoro.
Sama tilanne oli Tampereen tehtaissa.
Lapset eivät käyneet koulua, vaan heidän oli osallistuttava perheen elannon hankkimiseen aikuisten rinnalla. Ja vielä koulujärjestelmän alettua lapset saattoivat ensin olla työssä aamupäivän ja mennä iltapäiväksi kouluun tai päinvastoin.

Sanokaapa hyvät kuulijat – vaikka te saatatte olla vähän erityinen yleisö – mitä teille tulee mieleen otsikosta Nainen ja tekstiilityö, joka minulle on annettu aiheeksi. Onko ensimmäiseksi mieleen tuleva kuva arvostava: taitavaa, tarpeellista, kaunista, mihin mies ei pysty, eikä jokainen nainenkaan. Käsityö, käsillä tekemisen taito vaatii tekstiilityössä erityistä osaamista.

Vai syntyykö sinulle mielikuva raskaasta työstä, raadannasta, pienestä palkasta, huonoista työoloista ? Vai liittyykö mielikuvaan työttömyyttä, työn siirtymistä pois Suomesta, jonnekin kehitysmaihin, missä työstä maksetaan vähemmän kuin täällä meillä.
Onpa mielikuvasi mikä tahansa, kaikissa niissä on osa totuutta.

Yksi täsmennys on vielä syytä tehdä. Me alan ihmiset olemme yleensä hyvin tarkkoja siinä, että erottelemme mielellään erikseen, mikä on tekstiilityötä eli kehräämistä, kutomista, langan ja kankaan valmistamista. Vaatetustyötä taas on se, kun valmiista kankaasta ommellaan vaatteita. Nyt puhun molemmista sektoreista sekaisin tämän otsikon alla.

Kun mietin tätä aihetta, oivalsin, että tekstiilin naisethan ovat ”syyllisiä” moneen asiaan. Esimerkiksi sellaiset kaupungit kuin tämä Forssa ja liittoni kotipaikka Tampere ovat suorastaan syntyneet tekstiilitehtaan ympärille. Ensin oli vain metsää ja vapaana virtaavia koskia, asukkaat hajallaan siellä täällä, kunnes masuunin tai myllyn ympärille alettiin rakentaa muuta toimintaa. Koko yhdyskunnat ovat rakentuneet tekstiilin ympärille. Se osaaminen, jonka naiset olivat kotona ollessaan kehittäneet oli niin erinomaista, että sitä alettiin siirtää suurempiin puitteisiin, tehdasvalmistukseen.

Teollisuuden synty
Tekstiilityö on monesti ollut naisten ensimmäinen kodin ulkopuolinen työ.
Naiset olivat kutomatehtaiden tehtaalaisarmeijan ydin. Naisten tehdastyö oli luonnollinen seuraus siitä, että kehruu ja kudonta olivat jo kotiteollisuuden aikana kuuluneet heidän töihinsä. Naisten työskentelyä alan tehtaissa puolsi myös se seikka, ettei tehdasteollisuus vaatinut pelkästään miehistä lihasvoimaa. Sen lisäksi tehtaissa oli työvaiheita, joista naisten arveltiin selviytyvän miehiä paremmin. Tehdasteollisuudelle tarjoutui myös mahdollisuus käyttää aiemmin reservissä ollutta työvoimaa.

No miksi naiset sitten olisivat ”syyllisiä” johonkin?
Sama kehitys on tapahtunut monessa maassa. Teollistumisen alkusysäys, yhteiskunnan kehittyminen, myös hyvinvoinnin lisääntyminen, on lähtenyt liikkeelle siitä, että naiset ovat tulleet työelämään, heidän osaamistaan ja työpanostaan on tarvittu kodin ulkopuolella.

Naiset ja lapset yhdessä ovat liittyneet teollistumisen alkuaikoihin. Molempien työpanos on ollut halpaa, näppäryyttä vaativat työtehtävät ovat sopineet sekä naisille että lapsille.
Työ on ollut näennäisen kevyttä, mutta kuinka kevyttä se oikeastaan oli, on Elsa Tolmunen kuvannut juhlarunossaan, jonka hän teki Tevalle vuonna 1986:

Tekstiilityö antoi leivän tuhansille, parhaimmillaan kymmenille tuhansille suomalaisille naisille. Milloin tarvittiin kangasta sotamiehille, milloin Neuvostoliiton vientiin vaatteita öljylaskujen maksamiseen, milloin tehtiin ompelutyötä halpana työvoimana ruotsalaisyrityksille. Aina naisia on tarvittu rakentamaan tämän yhteiskunnan hyvinvointia. Elsa Tolmunen on kuvannut vuosikymmeniä 1800-luvun lopulta eteenpäin:

Palkat
Kun 1800-luvun lopulla nainen ansaitsi tekstiilitehtaassa 2/3 miehen palkasta ja lapsi 1/3, on tänäkin päivänä naisen euro edelleen 75-80 senttiä. Mihin olemme siis päässeet tasa-arvon tiellä?

Ja silti työ täällä on liian kallista. Jos Suomessa maksettavaa palkkaa kuvataan luvulla 100, voi Virossa maksettavaa palkkaa kuvata luvulla 30, Venäjällä 10, Kaukoidässä ja Kiinassa kenties luvuilla 4-5.

Maailmassa on 250 miljoona lapsityöntekijää, joista huomattava osa on tekstiili-, vaate -tai kenkätyöntekijöitä.
Globalisaation haitat. Riisto. Tuotanto siirretään sinne missä se on halvinta. Kilpaillaan ihmisten vähäosaisuudella. Köyhät, lukutaidottomat eivät pysty puolustamaan oikeuksiaan monikansallisia jättiyrityksiä vastaan. Naiset kärsivät ensimmäisinä täällä työttömyyttä, siellä pienet palkat. Naiset joutuvat kantamaan taakan, jota ei pidetä minään. Vasta sitten alkaa asioilla olla julkisuusarvoa, kun vaikkapa metallin tai paperin työt siirtyvät muualle, kun jonain päivänä havahdutaan siihen, että valtaosa investoinneista tehdäänkin jo muualle kuin Suomeen.

Koulutus, osaaminen, suunnittelu
Kulttuuri

Jätä vastaus