Vaikka valtaosalla lapsista ja nuorista oppiminen sujuu hyvin, on kuitenkin käynyt niin, että tasa-arvoiseksi luultu koulumme syrjäyttää osan lapsista. Monessa perheessä on pohdittu ja surtu sitä, miksi Jani ei menesty eikä koulu kiinnosta, vaikka Hennalla kaikki sujuu hyvin. Voi olla tietysti toisinkin päin: poika menestyy, mutta tytöillä on vaikeuksia. Kaikki olemme erilaisia oppijoita, myös lapsina.

Huoli on suuri myös nuorista. Miksi niin moni keskeyttää ammatilliset opintonsa eikä saa tutkintoa suoritettua loppuun? Seuraa pettymyksiä, turhautumista, luppoaikaa, pahimmassa tapauksessa polku syrjäytymiseen avautuu.

Yksi selitys voi olla, ettei nuori ole peruskoulun aikana saavuttanut riittäviä valmiuksia opiskella itsenäisesti. Peruskoulun päättyessä oppilailla voi olla jopa kahden vuoden erot perustaidoissa: lukemisessa, kirjoittamisessa ja matematiikassa. Mahdolliset oppimisvaikeudet olisi nykytietämyksen ansiosta mahdollista tunnistaa jo päiväkodeissa ja neuvoloissa.

Ylpeydenaihettamme peruskoulua on kaikesta Pisa-menestyksestä huolimatta uskallettava arvioida sisältä päin. Koulujen eriarvoistumiskehitys on saatava pysähtymään. Opetusryhmät ovat liian suuria ja koulujen väliset erot ovat kasvamassa.

Rahaa pitäisi myös ohjata alueille, joilla on keskimääräistä alhaisempi koulutustaso, paljon työttömyyttä tai maahanmuuttajia.

Liikuntaa, taito- ja taideaineita tarvitaan lisää. Tiedon tankkaamisen ohella koulussa pitää päästä harjaannuttamaan luovuutta, käden taitoja ja liikunnan kautta purkamaan energiaa ja kokemaan fyysisen harjoittelun riemua. Harrastaminen koulupäivän yhteydessä olisi hyvä idea ja tasa-arvoinen. Silloin ei harrastaminen olisi vanhempien kukkaron paksuudesta kiinni ja aikaa jäisi perheiden yhteiselle olemiselle, kun illat eivät kuluisi lapsia harrastuksiin kuskatessa.

Tässä yhteydessä on ehkä sopivaa muistella aikaa ennen peruskoulua. Silloin oli niitä, jotka tuplasivat luokan jos toisenkin. Onneksi en itse kuulunut tähän ryhmään. Vanhemmillani ei olisi ollut varaa maksaa luokalle jäämisen kustannuksia. He olivat tosi tiukoilla taloudellisesti, kun jokainen kirja, vihko, kouluateria, jopa koepaperikin piti maksaa itse, koulumatkoista puhumattakaan.

Mutta tunnen monta hyvin työelämässä menestynyttä, jonka koulutie on ollut takkuinen. Nykyisin kaikkien pitäisi edetä vuosi ja luokka -tahtia. Perustaidot jäävät aika puutteellisiksi, jos armosta siirryt vuosi vuodelta vaativammalle luokalle. Näin ongelmat vain siirtyvät eteenpäin, jos tukiopetusta ei anneta ajallaan tai oppimisen esteisiin ei tartuta.

Jos ammattitaito jää saavuttamatta, eivät työllistymismahdollisuudet näytä kovin lupaavilta. Työmarkkinoilta on vuoden 1990 jälkeen kadonnut yli 450 000 sellaista työpaikkaa, jossa ennen pärjäsi pelkän kansa- tai peruskoulun varassa. Peruskoulun käyneiden työllisyysaste on vain 60 %, kun se jo keskiasteen koulutuksen käyneillä on 80 % ja korkeakoulutetuilla 90 %. Koulutus kannattaa. Siksi sen laadusta pitää kantaa huolta.

Nuorten yhteiskuntatakuu, johon sisältyy myös koulutustakuu, on erinomainen asia. Nuoria pitää auttaa työelämän ja opintojen pariin. Samalla on huolehdittava siitä, että heillä on oppilaitoksessa riittävät opinto-ohjaus- ja kuraattoripalvelut. SAK on vuosia tukenut opinto-ohjaajien tavoitetta, että yhdellä opolla ei saisi olla yli kahtasataa ohjattavaa.

Myös perusopetuksessa ohjauspalvelut ja kouluterveydenhoito on saatettava kuntoon. Lapset ansaitsevat kunnon aterian. Välipaloistakin on lähes joka puolella luovuttu säästöihin vedoten. Tällaiset säästöt kohdistuvat kipeimmin työttömien ja pienituloisten perheisiin.

Toivottavasti homekoulujen remontit eivät vie kaikkia kuntien koulutusrahoja. Luokkiin tarvitaan riittävästi koulunkäyntiavustajia ohjaamaan ja tukemaan opetustyötä. Iltapäiviksi lapsille pitää järjestää maksutonta harrastustoimintaa, ettei yhdenkään lapsen tarvitse yksinään tai netin seurassa viettää aikaansa.

Näistäkin asioista päätetään kunnallisvaaleissa. Lapset ja nuoret ovat ansainneet parhaan mahdollisen opetuksen, niin kuin peruskoulun alkuperäinen idea on ollut. Pidetään koulusta huolta, ei kaadeta oppia ojaan.

Tämä artikkeli on julkaistu tiistaina 11. huhtikuuta 2017 kello 23.45 ja sen aiheena on Kirjoitukset. Voit seurata tämän artikkelin vastauksia RSS 2.0 -virran avulla. Voit kirjoittaa vastauksen, tai lähettää seurantailmoituksen omalta sivustoltasi.