Pakolaiskysymys ei pyyhkiydy pois vastaanottokeskuksen lakkauttamisella

Työministeriön päätös Tampereen vastaanottokeskuksen lakkauttamisesta ei sinänsä ollut uutinen, kun tietää, miten huonokuntoisessa rakennuksessa Tampere on vuosikaudet pakolaisia majoittanut, mutta se ihmetyttää, miten hiljaa ja toteavasti näin merkittävä päätös on Tampereella vastaanotettu. Kaipaisinkin asian oikeita vastuuihmisiä kertomaan ajatuksiaan siitä, miten tähän tilanteeseen on jouduttu.

Kun kaupunki pyrkii kansainvälistymään ja lisäämään työperäistä maahanmuuttoa, ovat vastaanottokeskuksen menettäminen ja sen kerrannanaisvaikutukset suuremmet kuin äkkiseltään tulee ajatelleeksi.

Itsekin maahanmuuttajatyötä tekevänä ihmettelen, miksi työministeriön ja Tampereen kaupungin välillä ei ole ajoissa päästy sopimukseen siitä, että vastaanottokeskuksen toiminta olisi turvattu ja turvapaikan hakijoille olisi tarjottu inhimillisemmät asuinolot. Lähes asumiskelvottoman talon tarjoaminen ei ole humaania sivistysvaltion pakolaispolitiikkaa. Ei voi välttyä ajatukselta, että piittaamattomuudessa on ollut ripaus piilorasismia.

Työntekijät ovat näissä oloissa varmaan tehneet parhaansa, sitä en epäile.

Turvapaikan hakijoiden kannalta voi olla tyytyväinen siitä että heidän asumiosolonsa parenevat, mutta Tampereen kannalta asialla on isompi merkitys. On kokolailla noloa, että työministeriö perusteluissaan Tampereen vastaanottokeskuksen lakkauttamisesta moittii nimenomaan huonoja asunto-oloja, siis kiinteistön kuntoa. Maassamme toimii toistakymmentä vastaanottokeskusta, joten kaikki pienetkin paikkakunnat ovat pystyneet osoittamaan paremmat tilat toiminnalle.

Tampereen kaupungin kansainvälistymisstrategian kannalta on takaisku menettää vastaanottokeskus. Meillä on täällä todella pitkäaikaista ja laadukasta osaamista muun muassa aikuiskoulutuskeskuksessa maahanmuuttajien kouluttamisessa, on osaamista peruskouluissa lasten kouluttamisessa, on tulkkikeskus palveluineen. Myös työllistymismahdollisuudet ovat Tampereella paremmat kuin pienillä paikkakunnilla. Jotkut yritykset ovat tätäkin kautta saaneet pysyviä työntekijöitä. Vähäinen merkitys ei ole silläkään, miten vastaanottokeskuksen asukkaat ovat totuttaneet meitä tamperelaisia monikulttuurisuuteen, kun olemme tavanneet heitä arkisissa ympäristöissämme kaupungilla.

Turvapaikan hakijat eivät ole yhtenäinen ryhmä. He tulevat monesta maasta ja osalla heistä on korkea koulutus kotimaastaan.

On selvää, että turvapaikkaa maastamme hakevat, hädänalaiset, suomen kieltä vielä taitamattomat ihmiset eivät saa ääntään kuuluviin. Se joka on lähtenyt omasta maastaan henkensä kaupalla, tyytyy vähäiseenkin turvaan. Vastuu on meillä, millaiset puitteet turvalle tarjoamme.

Vaikka pakolaisten määrä Suomessa on tänä vuonna laskenut, se ei varmasti ole pysyvä olotila. Yhteisen vastuun maailmassa, myös meidän tamperelaisten on kannettava vastuumme jatkossakin.

Julkaistu Aamulehden mielipidepalstalla

Jätä vastaus