Urheiluvälinetuotannon etiikka

SAK, Teva ja PAM

Seminaarimme kutsussa on raflaava kysymys Tarvitseeko urheilun miljoonabisnes lapsityövoimalla teetettyjä urheilutarvikkeita. Varmaan me kaikki täällä olevat voimme vastata, että ei todellakaan tarvitse. Tai ei sen pitäisi tarvita. Urheiluasujen ja urheiluvälineiden teettäminen maissa, joissa ei kunnioiteta työntekijöiden perusoikeuksia, on epäreilua kilpailua kansainvälisillä kauppamarkkinoilla.

Epäeettisen tuotannon valtaisa lisääntyminen vaikuttaa meidän työllisyyteemme. Yritykset siirtävät tuotantoa alueille, joissa voitot syntyvät ihmisoikeuksien polkemisen kustannuksella. Erityisesti ns. vapaatuotantoalueilla työntekijöiden ihmisoikeuksien riisto on osa hinnanmuodostusta.

Me suomalaiset tekstiili-, vaatetus-, kenkä- ja nahkatyöntekijät emme ole yksin työpaikkojen menetyksen kanssa, vaan sama ilmiö on ollut erittäin raju kaikissa Euroopan maissa. Viimeisten viiden vuoden aikana EU:n alueelta on menetetty n. 350 000 työpaikkaa. Arvio tulevasta vuosittaisesta menetyksestä on noin 80-90 000 työpaikkaa.

Vieraamme Des Farrell tulee valottamaan omassa esityksessään tarkemmin tätä puolta.

Työntekijöiden oikeuksista piittaamatonta tuotantoa on aina ollut, mutta talouden globalisaatio on pahentanut tilannetta. Yritysten omistajat etsivät aina vain suurempia voittoja. Mutta toisaalta tietotekniikan globalisaation ansiosta me tiedämme näistä asioita enemmän. Globalisaatio on siis sekä lisännyt ongelmaa että tehnyt sen näkyväksi.

Ammattiyhdistysliike on verkostojensa ansiosta voinut vuosia toimia epäkohtien poistamiseksi. Erityisesti tekstiili-, vaatetus- ja nahka-alan kansainvälinen liitto on ajanut työntekijöiden perusoikeuksia kansainvälisten kauppasopimusten osaksi ja nyt viimeksi vaikuttanut WTO:hon, jotta ILO:n määrittelemät työntekijöiden perusoikeudet voitaisiin ottaa osaksi kansainvälistä kaupankäyntiä. Me Tekstiili- ja vaatetustyöväen liitossa olemme osaltamme vieneet asiaa eteenpäin SAK:n ja ministereitten kautta. Aktiivisena kumppaninamme eettisyysasioissa on ollut PAM. Olimme yhdessä PAMin ja European Initiative for Ethical Production and Consumtion (IEPCE) -järjestön kanssa järjestämässä ensimmäistä laajapohjaista keskustelufoorumia Suomeen keväällä 2000. Myös toinen alustajistamme Jouko Kuisma oli jo silloin mukana.

Tämän jälkeen keskustelu tuotannon eettisistä kysymyksistä Suomessa on tullut säännölliseksi ja laajentunut. On muun muassa koottu eri osapuolista koostuva Eettinen foorumi, joka on käynyt keskustelua pari kertaa vuodessa, mutta toistaiseksi vain sisäpiirissä, julkisuuden ulottumattomissa. Edistyksellisimmät yritykset ovat alkaneet julkaista omia eettisen toiminnan ohjeitaan (codes of conduct), vaikkakin olemme muuhun maailmaan nähden jälkijunassa tässä asiassa.

Vaikka me liittoina olemme tiedostaneet ongelman laajuuden ja kielteiset seuraukset, on meidän myönnettävä, että suurta yleisöä emme vielä ole saaneet täysin hereille. Kolmas vieraamme Mats Svensson Ruotsista kertoo, miten ruotsalainen ay-liike on onnistunut herättämään kuluttajat ja miten yhteistyö muiden kansalaisjärjestöjen kanssa on onnistunut.

Ilokseni olen huomannut, että kuluttajien halu tehdä eettisesti kestäviä valintoja on kuitenkin pikkuhiljaa lisääntynyt myös Suomessa. Viimeisimmän tutkimuksen mukaan 70 prosenttia suomalaisista kuluttajista kertoo eettisyyden vaikuttavan ostopäätöksiinsä. Valinnan vaikeus syntyy siitä, että yritykset antavat liian vähän tietoa omasta eettisyydestään ja toisaalta vaikeutena on tietojen luotettavuus. Yritysten toimintatapoja on pystyttävä myös läpinäkyvästi valvomaan.

Kyseleminen ja vaatiminen ovat kuluttajan tehokkaimmat vaikuttamisen välineet. Jos tuotteen alkuperää koskeviin kysymyksiinsä ei saa tyhjentävää vastausta, kannattaa ostos jättää tekemättä. Ja me kaikki voimme tukea kehitysmaita taloudellisesti – joko valtion tasolla tai yksityisellä tasolla – jotta esimerkiksi lapset saadaan kouluun töissä raatamisen sijasta. Myös lapsityövoiman käytöstä luopuvien  yritysten on tunnettava vastuunsa niin, että lapsia tuetaan koulunkäynnissä. Heitteille heitä ei saa jättää.

On ilahduttavaa, että Suomen koululaiset tänä vuonna keräävät taksvärkkivaroja Bangladeshin lapsityöläisten auttamiseksi. Kansainvälinen tekstiili- ja vaatetusalan järjestömme pitää parin viikon kuluttua kokouksensa Bangladeshissa, jolloin minullakin on mahdollisuus omakohtaisesti nähdä, missä oloissa muun muassa Pohjoismaihin tuottavat yritykset tuotantoaan harjoittavat.

Arvostan kovasti niitä suomalaisia yrityksiä, jotka ovat allekirjoittaneet tuontikaupan yhteiset eettiset periaatteet, jotka noudattavat ILO:n sopimuksia ja YK:n ihmisoikeuksien julistusta. Allekirjoittajaluetteloon toivoisi lisää nimiä esimerkiksi juuri urheiluvälinekaupan edustajista. Urheiluasujen ja -välineiden kaupassa, erityisesti vapaa-ajan liikunnan puolella on kyse suurista rahamääristä. Vapaakauppa-alueella lenkkikenkää tai ulkoiluasua 10-12 tuntia tekevä työntekijä saa palkkaa jolla hädin tuskin elää, mutta tuote maksaa täällä lähes hänen vuosipalkkansa. Kuka korjaa hedelmät?

Meillä on paljon työsarkaa siinä, että saamme kansainväliset urheiluasujen ja -välineiden valmistajat noudattamaan ILO:n sopimuksia. Voisimmeko aloittaa neuvottelut kansainvälisten lajiliittojen kanssa samaan malliin kuin jo jalkapalloista FIFAn kanssa? Mielestäni olisi tärkeää saada nuorten esikuvina olevat urheilutähdet käyttämään sellaisten valmistajien asuja ja välineitä, jotka on tuotettu eettisesti hyväksyttävissä oloissa.

Esimerkki vaikuttaa ja logolla on väliä.

Jätä vastaus