Tevan ja Kemian yhteisvaltuustot Hyvinkäällä

Tevan ja Kemian yhteisvaltuustot Hyvinkäällä

Hyvät toverit!

Olemme historiallisessa kokouksessa, niin kuin vanhat toverit sanoivat: kootkaamme hajanaiset joukkomme yhteen. Olemme tekemässä merkittäviä järjestöpoliittisia päätöksiä, joista me kaikki osalliset saamme arvion jälkipolvilta, miten kauaskantoisia näkijöitä olemme osanneet olla.

Minulla on tässä kunnia puhua pohjoismaiden ainoan itsenäisen Teva-liiton puheenjohtajana. Muissa maissa kehitys on jo aiemmin kulkenut suurempiin liittokokonaisuuksiin.

Vaikka menneitä ei varmaan kauan kannata muistella, juuri nämä pohjoismaiset mallit toimivat varmaan innoittajina jo silloin, kun edellisiä liittofuusioita on tehty. Ruotsissa Industrifacket muodostui useasta liitosta, Norjassa Fellesförbundet, yhteisliitto samoin ja viimeisimpänä, jos ajatellaan teva-liittoja,  Tanskassa vaatetusliitto yhdistyi SIDIin, joka kokoaa usean alan työntekijöitä aina rakentajista postinkuljettajiin. Itävallassa ja Saksassa teva-liitto on saanut yhteistyökumppanin metallista.

Teva oli aloitteellinen Pirkko Oksan johdolla vuonna 1998, jolloin koetimme hakea yhteistyökumppaneita muista teollisuusliitosta, mutta emme saaneet silloin vastakaikua. Kun aloitin tässä tehtävässä syyskuun alussa 1999, kävin ennen liittokokousta vielä läpi kierroksen teollisuusliitoissa ja totesin saman kuin edeltäjäni ja meidän hallinto oli saanut todeta jo aiemmin: aika ei ollut kypsä pitemmälle menevälle yhteistyölle. Kesällä 2000 meillä oli sitten liittokokous, jolloin Teva osastojen aloitteiden pohjalta jätti kuitenkin oven avoimeksi jatkossakin suuremmille liittokokonaisuuksille. Heti kohta sen jälkeen Vallittu juuri joulun alla 2000 teki aloitteen, johon sitten Tevan hallinto vastasi myöntävästi ja nyt ollaan tässä tänään.

Molempien liittojen valtuustot kuulivat selvitysmies Mauri Lundenin raportointia viime keväänä. Siitä työtä päätettiin jatkaa ja hallitusten yhteiskokouksessa asetettiin yhteiset työryhmät syyskuussa, joiden raportteja täällä näinä kahtena päivänä käsittelemme ja joiden pohjalta päätöksiä teemme.
Niiden yhteenvedossa johtoryhmä toteaa, että yhteistyöllä saavuttaisimme nykyiseen toimintaan nähden selviä etuja ja säästöjä. Suurempi henkilöstömäärä voisi erikoistua juuri sellaisiin tehtäviin, joita liittojen tänä päivänä pitää pystyä hoitamaan.

Molempien liittojen ja työttömyyskassojen talous on hyvässä kunnossa. Olemme hyvissä varoissamme kumpikin ja siinä mielessä tasapuolisia neuvottelukumppaneita. Kumpikaan ei tule pöytään velkaisena tai tyhjin käsin. Vaikkakaan raha ei saa olla toimintamme keskeisin motiivi, antaa se tietysti jonkinlaista pontta puheidemme taustalle.
Jos kehitys menee hyvään suuntaan jatkossakin, voi meillä yhdistynein voimin olla mahdollisuus tarjota jäsenillemme nykyistä parempia palveluja ja isompana yksikkönä kenties nykyistä edullisemmin.

Tuhlailuun meillä ei jatkossakaan ole varaa – ja nyt sanon tämän säästämään tottuneen liiton edustajana, en talouspäälliköiden tilauksesta. Ja sen tosiasian edessä olemme jatkossakin, että sopimuspöydässä meillä on samat, omien työnantajaliittojemme edustajat. Samat puheet palkanmaksukyvystä tulevat päättäjien arvioitaviksi tulevissakin neuvottelupöydissä. Rahasta lakkovalmius Tevassa ei ole tähänkään asti ollut kiinni, sillä niin pitkää työtaistelua tämä ala ei kestäisi kuin mihin me olisimme taloudellisesti olleet valmiit. Toivottavasti uuden liiton koko ja mahdollinen työtaistelu-uhka myös muilta aloilta toimii jatkossa sellaisena pelotteena ja pontimena, joka saa matalapalkka-alojen ansiokehityksen käännettyä paremmaksi.

Muiden mallit

Yhteistyöneuvotteluissa olemme mielestäni edenneet suunnitelmallisesti ja kun vertaa muiden liittojen kokemuksiin, myös oikean suuntaisesti. Mitä paremmin varaamme aikaa sille, että tutustumme toisiimme, määrittelemme tavoitteemme ja tahtotilamme yhdessä sitä helpompaa meillä on uudessa yhteisessä liitossa.

Lähinnä ovat palvelualojen PAM:in ja toimihenkilöiden TU:n perustamiset ja niistä saadut kokemukset. Olemme kuulleet näiden liittojen edustajia ja varmaan on mahdollista jatkossakin ottaa oppia heiltä. Molemmista viesti on ollut, että mitä paremmin valmistelutyö on tehty sitä helpompaa yhteinen elämä on. Siitä huolimatta monta tuskaa on vielä sitten käytännön elämässä edessä.

Perusteet kehitykselle ja yhteistyötarpeelle ovat moninaiset. Yritysten malli fuusioitua on nähty haasteeksi myös ay-liikkeen puolella: tarvitaan voimaa ja vahvuutta, vaikka toisaalta yrityskentässä on tapahtunut myös päin vastaista kehitystä. Meidänkin molempien työpaikkarekisterit kertovat valtavan suuresta ja koko ajan kasvavasta pienyritysten määrästä. Kun jäsenistö on yhä enemmän hajallaan ilman luottamusmies- ja muuta perinteistä ay-verkostoa, se on haaste liitoille tavoittaa jäsenistö ympäri maata. Siinä tarvitaan juuri voimaa ja ideointia sekä jäsenistön tarkkaa kuuntelua, että löydämme parhaat mahdolliset tavat toimia ja palvella.

Meidän tulee näkyä työpaikoilla ja ammattiosastoissa ihmisten parissa, emme saa linnoittautua vain hallintokonttoriksi, vaikka sielläkin työtä riittää; onhan ay-liike liittoineen yksi tärkeä lobbaus- ja vaikuttajaelementti yhteiskunnassa. Meidän pitää osallistua aktiivisena toimijana niin Helsingissä kuin maakunnissakin. Jo EU:n jäsenyys on tämän kuuluisan subsidiariteetti- läheisyys -periaatteen mukaan tuonut paljon päätösvaltaa maakunnallisille toimijoille. Siinä meidän on otettava meille kuuluva paikka.

SAK:n jäsentutkimus osoitti, että jäsenet ovat irtaantumassa ay-vaikutteisista yksilövaikutteisiin vuorovaikutussuhteisiin. Tässä on toteutumassa se työnantajien toive, että asioista sovittaisiin yhä enemmän suoraan työpaikoilla. Liitot ja rakenteet ovat vain rasite niin yksittäiselle työntekijälle kuin työnantajalle. Näin todisteli tanskalainen työnantajajärjestön guru pohjoismaisten teollisuusfederaatioiden seminaarissa viime viikolla.

Työttömyys haastaa
Toimitsijoiden erikoistuminen
Kansainvälisyys

Tevalaiset ovat saaneet tottua siihen, että monet asiat -suhdannevaihtelut, rakennemuutos, globalisaatio –  tapahtuvat tällä alalla kaikkein ensimmäiseksi. Joudumme olemaan puskureina ja puhumaan muutoksen seurauksista  – monesti  aivan kuin tuuleen. Siltä se on tuntunut, kun olemme puhuneet jostakin uudesta ilmiöstä, joka ei vielä muita aloja ole koskettanut. Suuri työttömyys niin meillä kuin kaikissa läntisen Euroopan maissa on ollut yksi sellainen tekijä. Emme ole yksin täällä Suomessa vaan kaikki Euroopan
maat ovat menettäneet viimeisten kymmenen vuoden aikana tevanake-aloilta noin 800 000 työpaikkaa. Murros on ollut valtava. Toivon todella, että sama ilmiö ei toistu muilla aloilla ja että kehitys meidän aloillamme kääntyisi jo toiseen suuntaan.

Minulla oli tilaisuus kuunnella jokin aika sitten Kemian teollisuuden johtajaa Hannu Vornamoa, jonka alustus sai miettimään, miten suurten haasteiden edessä olemme uudessa liitossa. Miten löydämme oikeat strategiat ja työtavat ja miten kehitämme omaa osaamistamme niin, että kykenemme vastaamaan niihin haasteisiin, joita tälläkin kolmanneksi suurimmalla teollisuusalalla työantajapuolen kertoman mukaan on.
Jo nyt – Vornamo kertoi – kansainvälisten yritysten määrä on noin neljännes jäsenyrityksistä ja se nousee koko ajan. Suomessa toimivien yritysten työvoimasta on Vornamon mukaan on ulkomailla jo  yli 20 000. Lisäksi työtehtävät ovat voimakkaasti toimihenkilöistymässä.
Tässä linkit vaatetusteollisuuden kehitykseen ovat aivan yhtenevät, vaikkakin määrissä puhutaan eri mittaluokista.

Kaikilla aloilla yhä useampi yritys tekee investointipäätöksensä niin, että toimintaa kehitetään jossakin muualla kuin Suomessa. Yritysten kansainvälistyminen on siis yksi selvä haaste, joka tulee vaikuttamaan useimpien liiton työntekijöiden työtehtäviin. Kotimaisten haasteiden ja työtehtävien lisäksi ei riitä, että asioita hoitavat vain kansainvälisen toiminnan ekspertit, vaan osaamista vaaditaan niin talouspolitiikassa, yritysanalyyseissä, työympäristökysymyksissä kuin palkkapolitiikassakin. Verkostoituminen eri maiden ay-liikkeen kesken on oleellinen osa tulevaa toimenkuvaa jokaisella.

Koko SAK-laisen ay-liikkeen yhteinen haaste on myös se, miten löydämme tiiviimmät yhteistyömuodot STTK-laisen väen kanssa, jos ja kun työnantajapuolen visiot työtehtävien toimihenkilöistymisestä toteutuvat.

Tietoyhteiskunta

Komissaarimme  Erkki Liikanen haluaa rakentaa Suomesta tietoverkkojen käytön mallimaata. Meidän on siis päivitettävä työmarkkinatoimintamme tietoyhteiskunnan tasolle.
On suuri haaste ammattiliitolle pitää huoli siitä, että myös ikääntyvät työntekijät voivat hyödyntää uutta tietotekniikkaa. Me emme omassa toiminnassamme saa edesauttaa syrjäytymiskuilua tältä osin. Olen ilahtuneena seurannut eduskunnan keskustelua aikuiskoulutukseen panostamisesta, mutta samalla on mielessä pyörinyt se huoli, miten vähiten koulutetut, ikääntyvät ihmiset saadaan mukaan. Ainakaan meidän työnantajapuolta ei voi kiittää liiasta aktiivisuudesta tässä asiassa. Toivottavasti asiat ovat paremmin kemian puolella.

Minua on syytetty samojen asioiden jankkaamisesta, mutta sanon sen saman asian nyt tässäkin, jota olemme johtoryhmässä useaan kertaan jo pohtineet ja jonka kanssa joudumme vielä painiskelemaan.
Vaikka uutta liittoa ei rakenneta toimiston väelle, on minun mielestäni kuitenkin itsestään selvää, että ammattiyhdistysliikkeen on huolehdittava myös siitä henkilökunnasta, joka liittojen toimistoissa työtä tekee tämän yhteisen asiamme eteen. Johtoryhmä on melkoisen haasteen edessä siinä, että se joutuu oikeasti päättämään, onko järkeä kuljettaa ihmisiä, siis työntekijöitä paikasta toiseen vai annammeko tiedon kulkea verkossa ja säästämme ihmisiä. Ammattitaitoisia ay-ihmisiä ei kasva joka oksalla. Siitä osaavasta väestä, joka meillä nyt on kummankin liiton toimistossa on koetettava pitää kiinni ja hakea sellaiset ratkaisut, jotka palvelevat sekä tätä meidän tärkeää asiaa, mutta ottavat myös yksittäisen työntekijän ja hänen perheensä tilanteen huomioon.

Vaikka pääpaikaksi on päätetty Helsinki, on hyvä, että aiesopimukseen on kirjattu, että aluetoimistokysymystä vielä selvitetään. Kaikkea ei kannattane keskittää Helsinkiin jo aluepoliittisista syistä. Jos työntekijän työmatkoihin kuluu viisi tuntia päivässä, on se jo sellainen kuormitustekijä, jota pitäisi kaikin tavoin koettaa välttää. Kun toimintojen keskittämistä tavoitellaan, ollaan väistämättä uhraamassa sellaisia arvoja kuin sosiaaliset verkostot, lasten pitkät yksinäiset koulupäivät, asumiskustannukset, jotka kaikki ovat tekijöitä, joita yksittäiset työntekijät tulevat pohtimaan tässä tapauksessa, aivan kuten yritysfuusiotapauksissa kun työtä tullaan tarjoamaan toiselta paikkakunnalta. Siltä meidän on turha ummistaa silmiämme. Kun jotain voitetaan, jotain myös menetetään. Olen varma, että jatkotyöhön asetettava johtoryhmä löytää ratkaisut, jotka oikeasti turvaavat myös henkilökunnan aseman, sillä maineemme ei kestä sitä, että itse toimisimme ay-liikkeessä toisin kuin työnantajilta vaadimme.

Kun tänään hyväksymme aiesopimuksen ja ilmaisemme yhteisen tahtomme uuden yhteisen liiton perustamisesta, se on yksi askel voimien kokoamiseksi teollisuudessa.
Viime viikolla osallistuin oman  -siis sekä Tevan että Kemian -pohjoismaisen federaatiomme NIF.n ja kolmen muun teollisuuden alan (metallin, puu- ja rakennusalan sekä elintarvikealan) yhteiseen pohjoismaiseen seminaariin, josta on kauan puhuttu ja joka sitten vihdoin toteutui. Pohdimme yhteistä tulevaisuutta ja koetimme miettiä, mitä etuja meillä olisi voimien yhdistämisestä ja millä alueilla voisimme tehdä yhteistyötä. Pystyimme määrittelemään yhdessä neljä viisi keskeistä aluetta, joista yhteistyön selvittäminen alkaa.
Jos tämä ajattelu ja malli pikkuhiljaa saa jalansijaa myös Suomessa, on mahdollista, että me vaikkapa kymmenen vuoden kuluttua olemme uudelleen tässä samankaltaisessa tilanteessa, jossa olemme kokoamassa voimiamme yhteen.

Jostain on aloitettava ja on hyvä, että me olemme uranuurtajia, tien näyttäjiä.

On hyvä, että olemme rakentamassa uutta liittoa, jolle tehdään uusi organisaatio ja etsitään uusi nimi. Silloin olemme kaikki samalla viivalla aloittamassa uutta toimintaa yhdessä.  Myöhemmin tarkemmin määritettävänä aikana järjestetään nimikilpailu, johon saavat kaikki jäsenet osallistua. Mikään ei estä jo heti laittamasta mietintämyssyä päähän ja ryhtymästäideoimaan.

Me tulemme erilaisista taustoista, meillä on erilaiset tavat toimia, jopa erilainen tapa ilmaista asioita.

Toimintatapojen erilaisuus on rikkautta; se antaa mahdollisuuden myös toinen toiselta oppimiseen, kunhan puolin ja toisin olemme korvat avoinna, valmiina kuuntelemaan ja hyväksymään toisenlaisia tapoja toimia. Kun pidämme mielessä, ettei ole olemassa vain yhtä oikeaa tapaa kommunikoida ja toimia, vaan samaan lopputulokseen – yhteiseen liittoon -voi päästä monella tavalla, saamme kaikkia tyydyttävän tuloksen. On pyrittävä siihen, että sovitamme arvomme yhteen ja toimimme niin, että molemmat voittavat.

Olemme ottamassa tätä yhteistä askelta. Ehkä olemme tiennäyttäjiä teollisuuden piirissä suuremmille kokonaisuuksille, sillä kaikki teollisuuden alat ovat menettämässä jäseniään.
Voimien kokoaminen on tärkeää muillekin aloille.

Nyt olemme rakentamassa suomalaista mallia, joka, jos se toteutuu ja niin kuin kaikki selvitykset näyttävät ja yhteisen tahtomme ilmaisemme, päättää sen kummallisuuden, että Suomessa tekstiilin ja vaatteen tekijät ja nahan ja jalkineiden parissa työskentelevät ovat kuuluneet eri liittoihin. Kansainvälisesti tämä on ollut outo malli ja nyt siis rakentuu järkevä kokonaisuus pukeutumisen sektorille. Erinomaista on myös, että myös tekstiilien huolto, pesula-alan ihmiset, ovat samassa liitossa, jolloin koko ketju langan ja kankaan alkulähteiltä valmiiden vaatteiden huoltoon on saman liiton ihmisten hallussa.

Tevalaisesta näkökulmasta saamme lisäksi joukon uusia aloja, joilla ei tunnu olevan mitään yhteistä keskenään. Se on haasteellista ja tarjoaa meille mahdollisuuksia oppia ja saada asioihin uudenlaista näkökulmaa. Uskon että erilaisuus on rikkaus, kunhan suhtaudumme siihen avoimin mielin. Ja uskon myös että meidän erilaisuutemme antaa vastavuoroisesti virikkeitä myös teille, hyvät kemianliittolaiset. Meidän kaikkien vain on oltava avoimia muutokselle. Muutos on mahdollisuus.

Jätä vastaus