Vappu 2001 Tampereen Keskustorilla
Hyvät ystävät, toverit, vapun juhlijat
Yhteiskunnallisten asioiden yhdessä hoitamisen ”muodikkuus” on vaihdellut työväen vappujuhlien yli satavuotisen historian aikana. Takana ovat itsekkyyden ja yksilöllisyyden korostamisen vuodet. Nyt on taas tutkimusten mukaan suunta kohti yhteisöllisyyttä ja yhdessä tekemisen arvostusta. Juuri yhdessä toimiminen on se pohja, jolle työväenliike rakentaa.
On huomattu, että yksin toimiminen ei anna samaa tulosta eikä samaa iloa kuin yhteistoiminta. Politiikka, kuten ammattiyhdistystoimintakin on yhdessä tekemistä. Ja se voi olla jopa hauskaa. Se on juuri sellaista kuin me siitä teemme ja haluamme.
Mikä erityisen ilahduttavaa, uusi sukupolvi on taas kiinnostunut kansalaistoiminnasta, vaikka ehkä erilaisesta kuin me olemme tottuneet. Mutta maailman ja ympäristön muuttuessa, myös toimintatapojen on muututtava.
x x x
Naisvaltaisen liiton puheenjohtajana en malta olla sanomatta muutamaa sanaa naisten asemasta. Kehitys ei viime vuosina ole kaikin osin kulkenut parempaan.
Sen rinnalla että naisten osuus työttömistä on lisääntynyt, ovat lisääntyneet myös naisten määräaikaiset ja osa-aikaiset työsuhteet.
SAK:n jäsenkunnassa tehdyn tuoreen tutkimuksen mukaan nuorilla naisilla on eniten koulutusta, mutta keskimäärin yksinkertaisimmat työt. Yhteiskunta haaskaa voimavarojaan, kun naisten osaaminen jää käyttämättä. Kaiken lisäksi naiset ansaitsevat kokopäivätyössä vain 77 prosenttia miesten ansioista.
Naiset työskentelevät aloilla, joilla työn tuottavuus perinteisillä mittareilla mitattuna on heikompi. -Mutta miten arvioidaan ja mitataan sairaan hoitamista työkuntoiseksi tai itse selviytyväksi, miten ihmisen kouluttamista yrityselämän tarpeisiin? Miten mitataan päivähoidon tuottavuutta, kun sen ansiosta isät ja äidit pääsevät kasvattamaan kansantaloutta?
Naiset työskentelevät miehiä useammin pienillä, alle 10 hengen työpaikoilla, joilla ei ole lainkaan luottamushenkilöitä. Naisten osallistuminen ay-liikkeen tilaisuuksiin on vähentynyt. Osallistumisen esteistä naiset mainitsevat miehiä useammin perhesyyt ja että töiden jälkeen ei jaksa osallistua.
Olen hyvin huolestunut tasa-arvon etenemisestä ay-liikkeessä ja työelämässä. Miten naiset pystyvät valvomaan etunsa, jos he eivät työnsä takia jaksa osallistua eikä heillä ole luottamushenkilöitäkään? Käykö ennen pitkää niin että palkkaerot vain kasvavat ja naiset edelleenkin jäävät vaille sitä miljoonaa markkaa, minkä verran miehet työuransa aikana ansaitsevat enemmän kuin naiset?
Eikö, hyvät toverit, aseteta jo nyt seuraavan tupon tavoitteeksi sukupuolten palkkaerojen tasaaminen, jotta kokonaisen omakotitalon hinta ei jäisi perheeltä saamatta? Ainakaan markkinat eivät vaadi naisille samaa palkkaa! Meidän, hyvät naiset ja miehet, se vaatimus on asetettava.
Toinen seikka, joka minua huolestuttaa on se, että työttömät ja vähäosaiset unohdetaan liian helposti ikään kuin koko työttömyysongelma olisi jo pois pyyhkäisty. Vaikka työttömyys on saatu käännettyä laskuun, niin edelleen, kaiken aikaa, työpaikkoja katoaa ja maahan tulee uusia työttömiä, jotka usein ovat jo 50 täyttäneitä ja aikoinaan vähän koulutusta saaneita. Työelämä tarvitsi heidän panostaan nopeasti, ei silloin ollut aikaa istua koulun penkillä. Nyt näitä ikääntyviä työttömiä syyllistetään heidän työttömyydestään.
Yhä vielä suomalaiset yritykset voivat pikkurahalla saneerata väkeään ovesta ulos. Hyvin menestyvät, voittoa tekevät yritykset sanovat irti työntekijöitä ja siirtävät tuotantoa maihin, missä työntekijöiden oikeuksista ei tarvitse välittää.
Monessa muussa Euroopan maassa työntekijöillä on pitemmät irtisanomisajat ja yrityksillä on velvollisuuksia sijoittaa ja uudelleenkouluttaa työttömäksi jääviä työntekijöitään. Juuri viime päivinä on kuultu suunnitelmia Ranskasta irtisanomisaikojen pidentämisestä. Tätä asiaa on Suomessakin alettava pohtia vakavasti. Yritysmaailman kansainvälistyessä, ei voi olla oikein, että Suomessa yritykset pääsevät irtisanomisissa halvimmalla ja helpoimmalla.
x x x
Näihin asti yhteiskunnassa on tulopoliittisten ratkaisujen kautta jaettu kansantaloudellinen kasvu tasaisesti kaikille palkansaajille. Työnantajapuoli on viime päivinä nostanut jälleen esiin ideansa yrityskohtaisesta palkanmaksukyvystä. Tämä merkitsisi tuloerojen kasvua ns. maksukykyisten alojen ja vähemmän tuottaviksi arvioitujen alojen välillä.
Pyrkimys tuloerojen kaventamiseen on yksi hyvinvointivaltion peruspilareita. Lamasta selvisimme juuri siksi, että suhteellisen vähäisten tuloerojen ansiosta pystyimme pitämään yhteiskuntarakenteen koossa
Tällä hetkellä palkkatulojen osuus kansantulosta jää tuntuvasti alle puoleen. Se on vähemmän kuin vuosikymmeniin. Tuloerot ovat suuremmat kuin kertaakaan vuoden 1971 jälkeen. Omaisuustulojen osuus vauraimpien tuloissa on suorastaan räjähtänyt. Huippurikkaat kasvattavat miljardejaan eikä niistä tule samaa osuutta yhteiseen käyttöön kuin palkansaajilta. Rikkaimpien veroaste on pikemminkin laskenut.
Rivakka talouskasvu, jonka luomiseen ammattiyhdistysliike ja palkansaajat ovat osallistuneet tulopoliittisten ratkaisujen kautta, onkin kertynyt lähinnä ylimpiin tulonsaajaryhmiin. Tämä panee miettimään, olemmeko tehneet oikeita ratkaisuja. Jos palkansaajien osuus tulonjaossa on pienentynyt ja tulopotin sisällä vielä sukupuolten palkkaerot kasvavat, on meillä vakavan miettimisen paikka, miten seuraavaa tuloratkaisua lähdemme rakentamaan.
x x x
Hyvät toverit, vapun viettäjät!
Näin työväen kansainvälisenä juhlapäivänä en voi olla tuomatta esiin sitä globaalin talouden nurjaa puolta, joka rikastuttaa yksiä, mutta tekee vähäosaisimpien elämän entistä onnettomammaksi. Kaikkein suojattomimpia ovat lapset. Maailmassa ainakin 250 miljoonaa lasta on vailla tulevaisuutta. He jäävät lukutaidottomiksi, koska työ vie heidän mahdollisuutensa käydä koulua. He joutuvat raatamaan tekstiili- ja vaatetustehtaissa, tiilenteossa, maataloudessa, lelujen, jalkapallojen, ilotulitteiden, elektroniikan valmistuksessa. Me täällä Suomessakin käytämme näitä tuotteita, mutta kuinka usein ajattelemme elämää tuotteen alkulähteiltä meidän kuluttajien valintoihin saakka.
Jopa 6-7- vuotiaat lapset tekevät 12-tuntisia työpäiviä 7 päivänä viikossa. Monesti lapset tekevät kaikkein likaisimmat ja vaarallisimmat työt, jotka murentavat heidän terveytensä ennen aikuisikää. Ahnas voitontavoittelu saa yritykset palkkaamaan lapsia ja jättämään heidän vanhempansa työttömiksi.
Olemme nähneet, että työt ja pääoma siirretään aina sinne missä niiden tuotto on suurinta. Työntekijöiden oikeudet jäävät tällaisessa toiminnassa taka-alalle.
Ehkä pahimpia kaikista ovat vapaatuotantovyöhykkeet eli alueet, joissa mikään lainsäädäntö ei päde. Työntekijät eristetään tehdasalueelle piikkilanka-aidoilla, heidät ahdetaan pitkien päivien jälkeen ahtaisiin makuusaleihin. Heidän olosuhteensa eivät juuri orjuudesta poikkea. Kyse on pääoman voiton maksimoinnista ja kyseisen maan valtaapitävien halusta houkutella yrityksiä rajoittamattomin eduin ay-vapaille vyöhykkeille.
Edustamani liitto on ollut huolissaan eettisten ohjeitten puuttumisesta maitten välisen kaupankäynnin normistosta. Edellytämme Suomen edustajien Maailman kauppajärjestössä WTO:ssa ajavan kauppasopimuksiin ILO:n sopimusten vähimmäisehtoja, kuten järjestäytymis- ja sopimusoikeutta sekä lapsityövoiman käytön kieltämistä. Yritysten pitää huolehtia siitä, että lapsityöntekijät eivät jää heitteille, vaan heille järjestetään mahdollisuus koulutukseen.
Alussa iloitsin siitä, että ihmiset ovat jälleen palaamassa yhteisen tekemisen pariin. Toinen ilonaiheeni on eettisten arvojen esiinnousu kuluttajien valintojen perusteena. Reilun kaupan yhdistyksen juuri teettämän tutkimuksen mukaan useampi kuin joka toinen suomalainen pitää tärkeänä, että yrityksille laadittaisiin eettiset pelisäännöt. Pahimpina ongelmina pidetään lapsityövoiman käyttöä, muita ihmisoikeusrikkomuksia ja ympäristöongelmia.
Selvityksen mukaan 70 prosenttia suomalaisista olisi valmis maksamaan tuotteista enemmän, jos tietäisi, ettei tuotannossa ole käytetty lapsityövoimaa. Te, hyvät kuulijat, varmaan kuulutte tähän joukkoon, ja toteutatte periaatettanne myös kaupoilla liikkuessanne.
Muutos on varmasti tapahtumassa.
Kehitys on mahdollista kaikkialla. Siihen meidän on syytä uskoa.
Mutta ilman aktiivista toimintaa mitään ei tapahdu. Meidän tehtävämme on tukea niin lapsi- kuin aikuistovereitamme kehitysmaissa, jotta heidän olosuhteensa paranisivat. Vapaatuotantovyöhykkeiden hikipajoissa työskentely, orjatyö ja lapsityö eivät lopu itsestään. Se vaatii toimia ay-liikkeeltä kaikkialla maailmassa.
.