TEVA:n Liittovaltuuston kokous

Tekstiili- ja vaatetustyöväen liitto Teva ry
Liittovaltuusto

Hyvät valtuustotoverit!

Tämä on valtuustomme vuosikokous, jossa muun muassa tarkastellaan kulunutta vuotta 2000. Siitä voisi todeta:

  • käytiin kahdet tes-neuvottelut, syntyi ryväsratkaisu ja tupo, arvion teette te
    (ehkä kohtuullinen, mutta ”ikuisuusasiat” jäivät, ta-asenne, ei liikkumavaraa, sama tuntui olevan muilla aloilla)
  • liittokokous
  • ITGLWF:n kongressi
  • Liikkeessä -kampanjassa mukana, uudet jäsenkortit ja -edut
  • Omat, suositut nettisivut
  • Työttömyyskorvauksia maksettu ja oltu aloitteellisia mm.ansio-osan määrittelyssä 42:sta 45%:iin
  • Eettisiä kysymyksiä pidetty esillä julkisuudessa, minkä seur. Eettinen foorumi kokoontuu 14.6. laajalla pohjalla
  • Työn sivukulukustannuksista puhuttiin: tupoon saatiin työ- ja perhe-elämän yhteensovittamista selvittävä työryhmä

Vaikka tehtyihin palkkaratkaisuihin sinänsä voisi olla tyytyväinen, on syytä pohtia tulonjakokysymyksiä koko kansantalouden mitassa. Selvitysten mukaan kehitys ei näytä kulkeneen oikeaan suuntaan. Päinvastoin.

Palkkatulojen osuus kansantulosta jää tuntuvasti alle puoleen. Se on vähemmän kuin vuosikymmeniin. Tuloerot ovat suuremmat kuin kertaakaan vuoden 1971 jälkeen. Yhä isompi kimpale kakusta katoaa parempiin suihin. Omaisuustulojen osuus vauraimpien tuloista on suorastaan räjähtänyt. Huippurikkaat kasvattavat miljardejaan eikä niistä tule samaa osuutta yhteiseen käyttöön kuin palkansaajilta. Rikkaimpien veroaste on pikemminkin laskenut.

Näihin asti yhteiskunnassa on tulopoliittisten ratkaisujen kautta jaettu kansantaloudellinen kasvu tasaisesti kaikille palkansaajille. Työnantajapuoli on viime päivinä nostanut jälleen esiin ideansa yrityskohtaisesta palkanmaksukyvystä. Tämä merkitsisi tuloerojen kasvua ns. maksukykyisten alojen ja vähemmän tuottaviksi arvioitujen alojen välillä.

Pyrkimys tuloerojen kaventamiseen on yksi hyvinvointivaltion peruspilareita. Lamasta selvisimme juuri siksi, että suhteellisten vähäisten tuloerojen ansiosta pystyimme pitämään yhteiskuntarakenteen koossa.

Hyvinvointiyhteiskunnan tavoite on, että ihmisillä on hyvä olla ja hyvinvointi jakautuu ihmisille tasaisesti. Tämä ei estä yrityksiä tai yksilöitä menestymästä, mutta siihen eivät sovi ylimitoiteut optio-ohjelmat. En ymmärrä, miten huonosti johtajat oikein ovat yrityksiinsä sitoutuneet, kun kuukausipalkat liikkuvat sadoissa tuhansissa, mutta lisäksi tarvitaan miljoonien optiot. Suurin osa ihmisistä sitoutuu työhönsä kymppitonnilla kuussa.

Jonkun nalle wahlroosin puheet 5000-6000 markan kansalaispalkasta tekevät pilkkaa suuresta osasta palkkatyöntekijöistä, muun muassa teva-työntekijöistä, jotka kovalla työllä ansaitsevat tuon summan- ja haluavat ansaita. Sellaiset puheet osoittavat, kuinka kaukana Wahlroos on tavallisten ihmisten elämästä. Hänelle tuo summa on taskurahaa, johon päälle voisi hänen mielestään puuhastella jotain, jos haluasi.

Rivakka talouskasvu, jonka luomiseen ammattiyhdistysliike ja palkansaajat ovat osallistuneet tulopoliittisten ratkaisujen kautta, onkin kertynyt lähinnä ylimpiin tulonsaajaryhmiin. Tämä panee miettimään, onko ratkaisumme ollut oikea. Jos palkansaajien osuus tulonjaossa on pienentynyt ja tulopotin sisällä vielä sukupuolten palkkaerot kasvavat, on meillä vakavan miettimisen paikka, miten seuraavaa tuloratkaisua lähdemme rakentamaan.

SAK:n tuore tutkimusraportti SAK:laisista naisista ja miehistä nimittäin kertoo, että naiset ansaitsevat kokopäivätyössä 77 prosenttia miesten ansioista.
Työuran huipulla, viisikymppisenä, keskiverto nainen ei yllä edes nuorten miesten alkupalkkaan. Tämä selittyy osittain sillä, että naiset ja miehet työskentelevät yhä edelleen eri aloilla, mutta se ei selitä kaikkea.

Omalla alallamme on syytä ajoissa käydä myös pohdintaa tämän kysymyksen ympärillä. Juuri nyt, kun emme ole lähestymässä sopimusneuvotteluja, on sopiva hetki nostaa kissa pöydälle. Työnantajien tilasto vuodelta 1999 näyttää, että teva-alalla naisten ja miesten palkkaerot alan sisällä ovat teollisuudenaloista suurimmat. Meillä naisten markka on vain 78 penniä, kun se esimerkiksi metallissa on 85 penniä, paperissa 87 ja puusepänteollisuudessa 93.

Tupoihin rakennettu tasa-arvoerä on tarkoitettu korjaamaan juuri tätä vääristymää, mutta me olemme aina tehneet päätöksen jakaa sen kaikille. Kaikki sen tietysti tarvitsevat, mutta tällä tavalla toimien naisten palkkojen suhteellinen jälkeenjääneisyys vain kasvaa. Sitä jakamismekanismia meidän on juuri nyt aika pohtia, kun muut työt eivät niin kiireellisinä lyö päälle. Täytyy sanoa, että esimerkiksi laitosmiesten taholta valmiutta toisenlaiseen jakamiseen olisi ollut viime kerralla omassa neuvotteluryhmässä, mutta meillä ei oltu käyty periaatteellista keskustelua asian ympäriltä.

Periaatteellista keskustelua pitäisi käydä myös palkkajärjestelmämme kehittämisen suunnasta. Me olemme muutama vuosi sitten halunneet muuttaa järjestelmämme työn vaativuuden arviointiin perustuvaksi ja se on saatu kirjattua työehtosopimukseen. On vain omaa laiskuuttamme, jos emme saa asiaa nytkähtämään eteenpäin. Meillä on iso luottamusmiestapahtuma syyskuussa Murikassa. Annan jo nyt teille valtuutetut kotitehtäväksi miettiä, mitä palkkajärjestelmältämme oikeasti haluamme.
Työnantajiin päin on tultava painetta nimenomaan yritystasolta. Vapaaehtoisesti he eivät ala muutoksia toteuttaa.

Mainitsin alussa muutamista tupon työryhmistä. Niitä on asetettu todella paljon ja aika monella määräaika päättyy nyt toukokuun lopussa, joten odotamme mielenkiinnolla minkälaisia esityksiä on tulossa. Uusi työsopimuslaki tulee voimaan 1.6. ja siihen liittyen on ollut tarvetta uudistaa yleissopimusta luottamushenkilöiden osalta ja irtisanomissuojasopimusta. Käymme liittoneuvottelun sopimusmuutosten soveltamisesta omalle alallemme ensi maanantaina, minkä jälkeen meillä on vielä viikko aikaa ilmoittaa keskusjärjestölle, olemmeko mukana. Omalta osaltamme vastaus on kyllä ja toivon, että se on samanlainen myös työnantajapuolella.

Seuraamme erityisellä mielenkiinnolla työttömyysturvan uudistamistyötä, jolle on annettu aikaa lokakuulle asti. Se on meille yksi tärkeimmistä kysymyksistä, mikä näkyy myös valtuustollemme tulleista aloitteista. Liiton tehtävä on pitää SAK ajan tasalla meidän jäsenistömme tarpeista ja toiveista.

Kulunut talvi irtisanomisineen osoitti jälleen voitontavoittelun härskiyden. Voittoa tuottavat yritykset sanovat irti työntekijänsä täällä ja siirtävät tuotannon Baltiaan, Kiinaan, Turkkiin tai mihin tahansa, missä työntekijöiden oikeuksista ei tarvitse välittää ja missä yrityksen pikavoitot ovat suurimmat. Meillä yritykset pääsevät liian helposti työntekijöistään eroon.

Kun vertaa tilannetta moneen muuhun Euroopan maahan, niissä työntekijöillä on pitemmät irtisanomisajat ja yrityksillä on velvollisuuksia sijoittaa ja uudelleenkouluttaa työttömäksi jääviä työntekijöitään. Juuri viime päivinä on kuultu suunnitelmia Ranskasta irtisanomisaikojen pidentämisestä. Tätä asiaa on Suomessakin alettava pohtia vakavasti. Yritysmaailman kansainvälistyessä, ei voi olla oikein, että Suomessa yritykset pääsevät halvimmalla ja helpoimmalla. Ranskassa työntekijät myös lakkoilevat ahkerasti, kun voittoa tuottavat yritykset suunnittelevat työntekijöiden irtisanomisia.

Kansainvälisesti pääomaliikkeiden siirtojen hillitsemiseksi tarvitaan toimia. Toivon todella, että ajatus Tobinin veron kaltaisesta järjestelmästä etenisi ideasta toteutuksen asteelle, ja siinä suomalaisten (siis eduskunnan) ei pidä arastella ottaa aktiivisempaa roolia.

Meidän on myös kehitettävä työvoimapalveluita sellaisiksi, että työttömille laaditaan yksilöllisiä työllistämissuunnitelmia heti työttömyyden alkaessa. Siellä missä näin on menetelty, on saatu hyviä tuloksia. Vaikka työttömyys pitkittyy tai paras työkunto on jo taittunut, voidaan sanoa, että toivottomia tapauksia ei olekaan, jos kunkin tilannetta ehditään ja halutaan kunnolla miettiä ja auttaa. Laman taittuessa meillä pitää olla varaa parantaa työvoimapalveluidemme laatua.

Odotan mielenkiinnolla myös tupon työelämän kehittämistyöryhmän ehdotuksia. Meidän työnantajapuolemme ei tunnu haluavan sisäistää sitä mitä tällä tavoitellaan. Nykyisen väen pitäisi jo työvoimapulan pelon vuoksi pystyä jatkamaan työelämässä pitempään. Se edellyttää sitä, että heidän ammattitaitonsa kehittämisestä huolehditaan. En tiedä tarkalleen, millaiselta työnantajien asenne tulevaisuuteen vaikuttaa yritystasolla, mutta työnantajaliiton tasolla näyttää valitettavasti siltä, että tahtoa ja uskoa alan kehittämiseen ei oikein ole. Mitä me silloin voimme toivoa alan tulevaisuudelta, jos alan edusmiehet eivät omistaudu asialleen niin kuin luulisi heidän tehtävänsä edellyttävän.

Niin tämä ala kuin muutkin alat vaatii oikeasti panoksia kaikilta. Jos työntekijöiden ideat otetaan huomioon, jos yrittäjät uskovat asiaansa, heillä on yhdessä paljon enemmän voimaa vakuuttaa esimerkiksi viranomaiset alan asioiden tärkeydestä kuin antamalla kädet pystyssä signaaleja, ettei mitään ole tehtävissä. Meidän työnantajien pitäisi ottaa oppia merenkulkualan tai telakoiden toimintamalleista. Ei pyytämättä mitään saa ja hullulta sekin tuntuu, jos ammattiliitto yksin puhuu alan toimintaedellytysten parantamisen puolesta.

Toki mekin voimme olla ja meidän pitääkin olla aloitteellisia ja aktiivisia. Teistä monet toimivat kuntien luottamustehtävissä. Se on yksi kanava viedä myös oman alan asioita eteenpäin. Juuri eilen sain Kokkolassa tutustua tällaiseen ideaan, joka sai viranomaisilta innostuneen vastaanoton. Toivottavasti kuulemme vielä positiivisia uutisia siltä suunnalta myöhemmin.

Täällä Pirkanmaalla käynnistyi pari vuotta sitten hanke, jonka avulla koetetaan selvittää edellytyksiä, joilla ikääntyvä työvoima säilyisi pitempään työkuntoisena. Hanke kulkee nimellä 45 ja risat. Tänä keväänä 11 pirkanmaalaisessa teva-alan yrityksessä tehty voimavara- ja työkykyindeksikysely kertoo, että työntekijät ovat suhteellisen tyytyväisiä työhönsä ja elämäänsä. Tyytyväisimpiä he ovat perhe-elämäänsä.

Yleisimpiä oireita olivat selkäkivut, joita oli lähes kaikilla. Vain 11 %:lla ei ollut lainkaan tuki- ja liikuntaelinvaivoja.
Kun kysyttiin, mihin työpaikalla pitäisi pyrkiä vaikuttamaan olivat kolme tärkeintä asiaa:
henkinen jaksaminen, fyysinen jaksaminen ja palkkaus.
Toimihenkilöillä kolme toivotuinta olivat henkinen jaksaminen, myönteisyyden lisääminen ja yhteistyö.
Yleisimmät arviot siitä minkä ikäiseksi vastaaja uskoi jaksavansa työelämässä olivat yleensä yli 60 vuoden (yli puolet vastaajista). Ikääntyneimmät ryhmät uskoivat yleisimmin jaksavansa vanhuuseläkeikään asti.

Järjestöpoliittisesti meillä on haastava aika edessä. Te hyvät valtuutetut kuulette tänään ensimmäistä kertaa siitä tarjouksesta, jonka Kemian liitto teki meille juuri vähän ennen joulua. Liittohallitus on asiaa käsitellyt ja asetti työryhmän käymään alustavia selvitysneuvotteluja Kemian kanssa. Työryhmään olemme kuuluneet minä ja Topi Keränen.

Heti alussa päädyimme siihen, yhteisymmärryksessä, että pyydämme jonkun ulkopuolisen selvittämään asiaa. Täysin yksimielisiä olimme siitä, että pyydämme Mauri Lundenia, jos se hänelle sopii, koska hänellä on monipuolinen kokemus liittojen yhdistymisprosesseista.
Saimme hänen työpanoksensa SAK:n liittopalveluna ja tänään myöhemmin kuulemme väliaikaisraportin, missä tällä hetkellä mennään. Ei ole tarkoitus, että teidän tänään, ensimmäistä kertaa asiasta kuultuanne pitäisi olla valmiita tekemään päätöksiä. Kyseessä on pitkä prosessi, jonka alussa olemme.

On ehkä syytä palauttaa mieleen viime kesän liittokokouksen tekemät päätökset, joissa todetaan päätöslausumavaliokunnan kirjauksena, suora lainaus: ”hallitus ottanee kantaa keskusteluissa esitettyyn liittofuusioon valmistelevan työryhmän perustamiseksi”. Tällainen työryhmä nyt on siis työskennellyt ja tänään on väliraportti kuultavana.

Liiton linjat asiakirjassa asiasta sanotaan:

Meidän on siis nyt mietittävä, mitä haluamme, mitkä ovat omat vahvuutemme ja heikkoutemme, on otettava selvää, mitä ehdotuksen tehnyt liitto haluaa, mitkä ovat sen vahvuudet ja heikkoudet ja onko sellaisia yhteisiä nimittäjiä, jotka voisivat vahvistaa kokonaisuutta. Joka tapauksessa meidän on pidettävä oma organisaatiomme toimintakuntoisena, sillä vastaisuudessakaan kukaan muu ei tule tekemään työtä meidän puolestamme. On myös pohdittava sitä – aivan kuten liittokokous päätti – minkä tyyppistä yhteistyötä haetaan ja kenen kanssa. Aivan kuin avoliitossa eläen ennen virallista avioliittopäätöstä, saattaisi olla hyvä joidenkin yhteisten projektien kautta tutustua ensin mahdolliseen tulevaan kumppaniin.

Meidän pitäisi olla viisaita ja kyetä haistelemaan oikeita tuulia. Suuria kokonaisuuksia syntyy, se on totta, mutta emme vielä tiedä niiden kokemuksista. Toisaalta on ilmassa myös ammatillisuuden korostumista ja ammatti-identiteetin arvon nousua.

SAK:n reilun viikon päästä kokoontuva edustajakokous käsittelee monia mielenkiintoisia asiakirjoja. Liikkeessä tulevaisuuteen -asiakirjaan on muun muassa kirjoitettu sisään sekin ajatus, joka sisältyi meidän viime kesäisen liittokokouksemme päätöslausumaan. Sanoimme silloin: ”Teva esittää, että SAK ottaa aktiivisen roolin palkansaajakeskusjärjestöjen yhteistyön kehittämisessä kohti keskusjärjestöjen yhdistymistä.” Se oli siis kesäkuussa. Sähköliitossa asiasta puhuttiin marraskuussa, vaikka asia on julkisuudessa kirjattu heidän ideakseen.

Hyvät valtuutetut!
Vaikka sopimukset on saatu kahdeksi vuodeksi, ei siis ole pelkoa, että elämä kävisi yksitoikkoiseksi tai että työt loppuisivat. Toivon kokoukselta vilkasta keskustelua.

Jätä vastaus