Valmisteltu kannanotto on kautta linjan keskeiseltä sisällöltään sellainen, että en voi yhtyä siinä esitettyihin näkemyksiin. Perusteluina käytetään omassa (SAK:n) esityksessämme TVO:n eli hakijan argumentteja. Onko meidän syytä puhua kapitalistien puolesta ja heidän kielellään?

Hallituksen ilmasto-ohjelman mukaanKioton ympäristösopimuksen vaatimaan kasvihuonekaasupäästöjen rajoittamiseen päästään myös ilman lisäydinvoimaa. Tosin se voi olla hieman kalliimpi ratkaisu, mutta toisin menetellen turvaamme jälkipolville paremman ympäristön.

Uusien energiatekniikoiden, energian sästön, puupolttoaineiden sekä tuuli-, vesi- ja aurinkovoiman avulla voimme jo lähitulevaisuudessa luoda luotettavan energiantuotannon.

Vuonna 1999 ilmestyneen yliopistotutkijoilla teetetyn skenaariotarkastelun mukaan Suomi pystyy toteuttamaan Kioton tavoitteet ilman ydin- ja maakaasuvoiman lisärakentamista, vaikka kansantalous kasvaa 2,5 %:lla vuodessa. Kansantaloutta kasvattaa tässä ratkaisussa osaltaan myös uusiutuvan energian ja energiansäästöteknologian voimakkaasti kasvava vienti.

Ydinvoimalla ei ole nähtävissä taloudellisesti kannattavaa roolia. Se pärjää vain valtion tukiaisten avulla. Jos uusiutuvan energian hyväksikäyttöön olisi laitettu samat tuet kuin ydinvoimalle, se olisi jo hyvin kustannustehokasta.

Esimerkiksi tuulivoimamarkkinoilla suomalaiset yritykset pärjäävät hyvin. Tuulivoimateknologiaan panostaminen on järkevää myös työllisyyden kannalta, koska komponenttien valmistus on erittäin työvoimavaltaista.

Tässä puhun myös oman alamme, tekstiilialan työllisyyden puolesta. Alan menestyvimpiä yrityksiä on juuri sellainen yritys, joka tekee lasikuitukangasta tuulivoimaloiden lapoihin.

Sen sijaan ydinvoiman lisärakentamisen työllistämisvaikutukset eivät saa minua vakuuttumaan. Mikä takaa tänä aikana, kun EU vaatii kilpailuttamaan tällaiset hankkeet, että juuri suomalaiset insinöörit ja rakentajat saisivat urakan? Kun missään päin maailmaa ei ole pitkiin aikoihin rakennettu uusia ydinvoimaloita, meidän koemallimme kiinnostaisi varmaan muitakin kuin suomalaisia. Venäläiset ainakin ovat jo julkisuudessa olleiden tietojen mukaan ilmaisseet kiinnostuksensa Suomen hanketta kohtaan. Herää vain kysymys, mitä tekoa on 70- tai 80-luvun kokemuksella tällaisessa huippuosaamista vaativassa hankkeessa, kun vaikkapa jo toimistotekniikka tuntuu kiitävän eteenpäin sellaista vauhtia, että naisten ammattitaidon epäillään ruostuvan jo muutamassa kuukaudessa, vaikkapa äitiysloman tai hoitovapaan aikana. Eikö jatkuvaa itsensä kehittämistä vaaditakaan kaikissa ammateissa?

Muut maat ovat tehneet toisenlaisia ratkaisuja kuin Suomi nyt on tekemässä, jos TVO:n hakemukseen suhtaudutaan myönteisesti. Ydinvoimalaa ei ole Länsi-Euroopassa tilattu vuoden 1986 jälkeen eikä USA:ssa vuoden 1978 jälkeen. Tähän ovat vaikuttaneet osaltaan ympäristösyyt, mutta pääasiallinen syy on huono kilpailukyky. Syinä ovat kilpailevien energiamuotojen tuotantotekniikan nopea kehittyminen, ydinvoiman turvallisuustason parantamistarpeet ja velvoite 60 miljardin markan tuhot kattavan onnettomuusvakuutuksen hankkimiseen vapailta markkinoilta.

Tässäkin mielessä meidän ydinvastuulakimme, jonka mukaan ydinvoimalan omistajan korvausvastuulle on asetettu onnettomuuden suuruudesta riippumaton katto, n. 1,3 miljardia markkaa, jättää koko vastuun onnettomuuden sattuesssa yhteiskunnan kustannettavaksi.

Meidän mallilaboratoriomme saattaa kiinnostaa muun muassa saksalaisia ja ranskalaisia. Heidän aikaisempia turvallisemmaksi väittämänsä eurooppalainen painevesireaktori on olemassa toistaikseksi vasta paperilla. Koekappale pitäisi välttämättä saada rakennetuksi EU:hun, jotta sitä voitaisiin myydä muualle. On esitetty sellaisiakin arvioita, että koelaitos myytäisiin polkuhintaan, jos joku maa suostuisi sen ottamaan. Näin päästäisiin markkinoimaan uutta voimalamallia kolmannen maailman maihin, joita ydinteknologia kovasti kiinnostaa, koska ne haaveilevat omista ydinaseista.

Ruotsin ilmastostrategiassa esitetään hiilidioksidipäästöjen vähentämistä 2 %:lla vuoden 1990 tasosta vuoteen 2012 mennessä ja 50 %:lla vuoteen 2050 mennessä, huolimatta ydinvoiman alasajosta.

Toisin kuin TVO:n hakemuksessa ja sitä myötäilevässä (SAK:n) kannanottoluonnoksessa energiantehostamisen mahdollisuuksista on Suomessa vieläkin valtaosa käyttämättä. Tutkimusten ja kokemusten mukaan investoinnit sähkön säästöön tuottavat selvästi Suomen halvinta sähköä. Energiansäästöprojektit ovat 2-10 kertaa kannattavampia kuin energiantuotannon lisärakentaminen.

Uusiutuvat energianlähteet sivuutetaan hakemuksessa väitteellä, ettei yksikän niistä ole vaihtoehto suunnitellun ydinvoimalaitosyksikön tuotantoa vastaavan perusvoiman tuotantoon. Sen sijaan uusiutuvien energianlähteiden yhteenlaskettuja mahdollisuuksia ei arvioida. Tällaisella tarkoitushakuisella tavalla hakija päätyy siihen, että ydinvoiman ainoat vaihtoehdot ovat kivihiili- ja maakaasulauhdevoimala.

Esimerkiksi puuhakkeen käyttö voidaan VTT:n mukaan lähes kaksinkertaistaa ja tekniset mahdollisuudet ovat vielä suuremmat. Vaikka puuenegia on jo nykyään hyvin kilpailukykyistä, sen kustannusten odotetaan pienenevän merkittävästi korjuumenetelmien tehostuessa. Kuka tahansa metsissä liikkunut voi todeta, että tällä sektorilla on todella varaa tehostamiseen, niin tuhlaavaisesti olemme tähän omaan arvokkaimpaan ernergiamuotoomme suhtautuneet.

Vielä sitten pari sanaa kustannuksista ja käyttöriskeistä. Tsernobylin onnettomuuden jälkeen mikään selvitys tai vakuuttelu ei ole saanut minua vakuuttumaan, että riskitöntä ydinvoimaa olisi olemassa. Inhimillinen virhe on mahdollinen missä tahansa, myös meillä. Myöskään ydinjätteen loppusijoitus kallioperään, kuten meillä nyt suunnitellaan, ei ole ehdottoman luotettava ratkaisu. Minusta meillä ei ole oikeutta jättää jälkipolville sen tapaista perintöä.

TVO ja sen takana olevat tahot pitänevät itsestään selvänä, ettei niiden tarvitse maksaa ydinvoimatutkimus- ja kehityskuluja. Ehkäpä itsestään selvänä pidetään myös sitä että aikaisempaan tapaan sähkö voidaan hinnoitella niin, että pienkäyttäjät maksavat suurimman osan sähköntuotannon kustannuksista.

Hakemuksessa ja (SAK:n) kannanottoluonnoksessa puhutaan moneen kertaan omavaraisuudesta. Tekee mieli kysyä, miksei tällaista riippumattomuutta haeta ja puolusteta yhtä voimakkaasti muilla tuotannon aloilla ja muilla elämänaloilla. Jos en nyt puhuisi kotimaisen tekstiili- ja vaatetuotannon puolesta, voisin ottaa esimerkin vaikkapa amerikkalaiselle viihdetarjonnalle asetettavista kansallisista rajoituksista. Se ei ole vähämerkityksistä meidän tajunnan- ja mielipiteen muokkauksemme kannalta. Eikä se ole vähämerkityksistä myöskään ay-liikkeen arvomaailman kannalta. Ranskalaisilla esimerkiksi on ollut rohkeutta suojata omaa kansallista kulttuuriaan. Tarkoitan vain sitä, että omavaraisuuteen vetoaminen on toivottavasti shapluuna myös vastaisuudessa, kun muita merkittäviä yhteiskunnallisia ratkaisuja tehdään.

Ja yksi asia on pakko sanoa: mihin laskelmiin kasvuennusteet perustuvat? Mikä varmuus on siitä että teollisuus investoisi tulevaisuudessa yhä enemmän Suomeen? Globaalit markkinat ja pääoman kansainväliset liikkeet kulkevat meidän ydinvoimaratkaisustamme riippumattomia polkujaan. Investoinnit tehdään yhä useammin ulkomaille, sen me kaikki tiedämme.

Näillä argumenteilla en osaa pitää lisäydinvoiman rakentamista sen paremmin SAK:n jäsenistön kuin yhteiskunnan kokonaisedunkaan mukaisena.

 

Tämä artikkeli on julkaistu perjantaina 16. maaliskuuta 2001 kello 1.18 ja sen aiheena on Puheet. Voit seurata tämän artikkelin vastauksia RSS 2.0 -virran avulla. Voit kirjoittaa vastauksen, tai lähettää seurantailmoituksen omalta sivustoltasi.