TEVA:n liittokokouksen avajaiset

Kun kesä alkaa olla kauneimmillaan, on meillä tevalaisilla tapana kokoontua pohtimaan tulevaisuuttamme, aikaisemmin neljän vuoden välein ja nykyisin joka viides vuosi. Perinne kesäkuun alussa kokoontumisesta on varsin vanha, sillä niin tekivät jo edeltäjämme vuosisadan alussa ja niin tekivät ne kolmen liiton edustajat kolmekymmentä vuotta sitten, jotka perustivat nykyisen Tevan.
Suomen Vaatetustyöläisten liitto, Tekstiilityöväen liitto ja Kutoma- ja neuletyöväen liitto kokosivat silloin voimansa säikeistä yhteen.
Muutamia silloin päätöksiä tehneistä on täällä paikallakin.

Valoisa kesä luo tilaa valoisille ajatuksille ja niitä, hyvät toverit toivon syntyvän tämän kokouksen aikana liittomme tulevaisuudesta. Toivomme varmaan kaikki sydämestämme, että pitkä pimeä talvi olisi takana, niin pitkään ja ankarasti työttömyys on tätä alaa koetellut.

Kokouksemme tunnus Osaavat jäsenet – Uudistava liitto, viestittää siitä, että me tevalaiset olemme ammattitaitoista väkeä, jolla on taitoa, voimaa ja halua tarttua uuden vuosituhannen haasteisiin. Liittomme on valmis tarttumaan tehtäviin, joita emme edes vielä osaa tarkkaan kuvitella. Olemme valmiit visioimaan tulevaa, tarttumaan rohkeasti eteen tuleviin haasteisiin, tekemään työtä, onnistumaan, voittamaan vastoinkäymiset ja oppimaan epäonnistumisista. Olemme valmiit murtamaan perinteiset tavat toimia, olemme valmiit katsomaan maailmaa ja itseämme uusien silmälasien läpi, sillä meissä jokaisessa on vahvuuksia, joita emme arkisessa kiireen tuoksinassa joko ehdi tai uskalla käyttää. Meidän vahvuuksistamme syntyy liiton vahvuus.

Näin haluan teitä, hyvät liittokokousedustajat, haastaa toimintaan. Nämä päivät, keskustelut ja täällä tehtävät päätökset voivat olla uuden alku, ensimmäinen polku tulevaan. Niin vahva ja rikas menneisyys meillä ja tällä liitolla on takanaan, että siltä pohjalta on hyvä ponnistaa. Edellytykset onnistumiselle ovat hyvät.

Se että on syytä miettiä uusia toimintatapoja ja uusia strategioita, ei suinkaan tee tyhjäksi sitä miten ennen on toimittu. Jokainen aika ja sukupolvi joutuu vain aina miettimään omat strategiansa ja keinonsa selviytyä ja saavuttaa tuloksia. Elämä ei valitettavasti kulje sellaista rataa, että voisimme valita tien, jolla tehdään ja toimitaan niin kuin aina ennenkin on toimittu. Se on helpointa, mutta samalla se on varmin tie tulla yllätetyksi.

Olemme suunnitelleet järjestöllisen toimintamme uudistamista. Koko SAK-laisen liikkeen syksyllä alkava yhteinen Liikkeessä-kampanja saa meillä tevalaiset muodot, joilla pyrimme lisäämään aktiivisuusvalmiuttamme jokaisessa ammattiosastossa. Tähtäämme siihen, että jäsenistömme on entistä rohkeampi ja valmiimpi vaatimaan oikeuksiaan ja valvomaan etujaan.

Meidän on löydettävä tasapaino vakauden ja muutoksen, vanhojen ja uusien toimintatapojen välille, sillä tietynlainen elämän ennustettavuus on kuitenkin niin koko yhteiskunnan kuin yksittäisen liitonkin menestyksen ja toimivuuden tae. Turvallisuus, jatkuvuus ja suhteellinen riskittömyys ovat ehtoja sellaiselle luottamukselle, että voimme uskoa työtä, leipää ja elämää olevan vielä ensi viikolla, ensi kuussa ja ensi vuonna. Näiden peruspilareiden pohjalle liiton uskottavuus ja hyväksyttävyys perustuu  ja niiden pohjalta niin liiton jäsenet kuin hallinto ja liiton työntekijät viime kädessä elämäänsä ja toimintaansa rakentavat.

Hyvät toverit!

Toivoisin, että meillä nykyajan ihmisillä olisi sellaisia utopioita  kuin oli edeltäjillämme vuosisadan vaihteessa, kun he vaativat 8-tuntista työpäivää ja lapsityön kieltämistä. Joskus ei voi kuin ihmetellä sitä rohkeutta ja kaukonäköisyyttä, joka heillä on toiminnassaan ollut.

Kun täällä Tampereella ollaan, kosken ja tehtaiden vanhassa kaupungissa, voisi palauttaa mieliin vaikkapa Kalevi Kalemaan tarinan Kallesta, joka 20-vuotissyntymäpäivänään kulkee Tammerkosken sillalla ja miettii omaa elämäänsä:

”Tampere ja minä:
meille sattui jotain merkittävää tänään,
lokakuun ensimmäisenä 1879.

Kaupunki täytti sata vuotta.
Juuri tänä aamuna, kello yhdeksän
minä täytin kaksikymmentä vuotta.

Juuri tänä aamuna kello yhdeksän
minä sain  lopputilin Finlaysonilta.

Hyvä työmies minä olen, uskollinen,
niin kuin meidän tapamme on.
Ei minua vähennetty, tuotanto kasvaa,
tehtaat huutavat lisää työvoimaa.
Minut poistettiin, heitettiin portista ulos
niin kuin perunan kuori tai
käyttökelvottomaksi kulunut rukkanen.
Minä en jaksa enää tehdä työtä.

Sitä odottaa elämää lapsuuden ja nuoruuden
ja sitten se onkin jo ohi.
Lääkäri ei uskonut, väitti että minä
olen jo vähintään kuusikymmentä täyttänyt.
Mutta minä olen kaksikymmentä
ja loppuunkäytetty.
Sairastan kuulemma kroonista vatsatautia
ja heikkohermoisuutta.
Sitä tavallista, sanoi lääkäri.

Yhdeksänvuotiaana minä tulin tehtaaseen.
Minua pidettiin liian nuorena ja heiveröisenä,
mutta tehdas ei pyöri ilman työvoimaa.

Ei kangaspakasta näe, kuka sen on tehnyt.

Sitä samaa yksitoista vuotta:
puuvillakehruuta,
villakehruuta,
kankurina useita vuosia.
Työ tekijäänsä neuvoo,
minä olin liian nuori ja heiveröinen.

Me juhlimme tänään.
Ampuvat raketteja tuolla kosken alajuoksulla.
Räntäseinän läpi on vaikea nähdä,
miten kaupunki kääntyy toiselle sadalle
ja minä tässä sillalla:
kaksikymmentä vuotta odotin elämää.
Se kulki ohi.”

Lapsityö oli todella totta suomalaisissa tekstiilitehtaissa vielä sata vuotta sitten. Siitä on pitkä aika, jos ajattelee yhden ihmisen elämää, mutta kuitenkin lyhyt aika, kun ajatellaan koko suomalaisen yhteiskunnan kehitystä.

Kun ajattelemme tämän päivän lapsityöntekijöitä, joita tällä alalla maailmassa on miljoonittain, heidän elämässään ei juuri nyt ole toivoa. Heidän elämänsä näyttää todennäköisesti 20-vuotiaana samalta kuin Kallen elämä viime vuosisadan lopun Tampereella. Mutta me haluamme ay-liikkeessä uskoa, että  kymmenen ja kahdenkymmenen vuoden kuluttua tilanteen on oltava toinen ja siihen me koko kansainvälisessä ay-liikkeessä ja täällä Suomessa haluamme omalta osaltamme vaikuttaa.

Olemme siirtyneet globaaliin talouteen ja globaalien työmarkkinoiden aikakaudelle. Ainakin tevalaiset tietävät, mitä merkitsee kun suomalaisten pienipalkkainen työ on liian kallista ja se siirretään suurempien voittojen toivossa sinne, missä ay-liike on heikompi tai sitä ei ole ollenkaan, missä työsuojelumääräyksistä ei piitata, ei ole työaikalainsäädäntöä, ei ole estettä käyttää lapsi- tai orjatyövoimaa. Me tiedämme globaalin talouden mahdin myös toista kautta niissä alamme isoissa monikansallisissa yrityksissä, joissa työntekijät ovat yrittäneet puolustaa oikeuttaan tiedonsaantiin ja vaatineet muun muassa eurooppalaisen yritysneuvoston perustamista.

Tällaiseen kehitykseen ammattiyhdistysliikkeen pitää vastata tiivistämällä kansainvälistä toimintaansa. Meidän on entistä enemmän pidettävä yhteyttä yli kansallisten rajojen. Meidän on vertailtava sopimuksiamme, työaikojamme, palkankorotuksiamme, kaikkia työehtoihimme liittyviä asioita, sillä niin tekee työnantajapuoli ja se on vielä meitä monta askelta edellä.

Liittomme on yhdessä muiden maiden liittojen kanssa vaatinut kansainvälisen järjestömme ITGLWF:n kautta ns. sosiaaliklausuulia kauppasopimuksiin jo yli kahden vuosikymmenen ajan. Asia on edelleen ajankohtainen Maailman kauppajärjestön  WTO:n asialistalla. Sinne se on noussut nimenomaan ay-liikkeen toiminnan ansiosta.

Olen iloinen siitä, että keskustelu eettisestä tuotannosta  on viriämässä myös Suomessa. Ensimmäiset yritykset ovat julkistaneet tahtonsa saavuttaa sellaiset laatustandardit, jotka kestävät myös tuotanto-olojen tarkastelun ketjun kaikissa vaiheissa.

Olen iloinen myös siitä, että ensimmäisinä järjestöinä ETUF:TCL ja Euratex, eurooppalaiset työmarkkinajärjestömme, allekirjoittivat jo vuonna 1997 sopimuksen alan eettisistä toimintaohjeista. Sama sopimus on liitetty myös osaksi meidän työehtosopimustamme.

Tavoitteena on, että eettisesti hyväksyttävissä oloissa tehdyt tuotteet voidaan tunnistaa, jotta kuluttajat voivat kaupassa ostopäätöstä tehdessään tehdä valintansa tietoisesti.

Pidämme tärkeänä myös sitä että lapsityöntekijöitä ei pidä jättää heitteille ja noin vain irtisanoa, vaan yritysten on kannettava vastuunsa lapsityöntekijöistään niin, että he pääsevät kouluun ja kunnollisen elämän alkuun. Ja lasten työttömät vanhemmat pääsevät työhön kiinni.

Teva on omalla panoksellaan mukana Suomen Ammattiliittojen Solidaarisuuskeskus SASKin kyläkouluhankkeessa Pakistanissa  ja osallistuu ITGLWF:n kampanjaan ay-koulutuksen käynnistämiseksi siellä. Myötätunto ja solidaarisuus, halu auttaa heitä oli ensimmäinen motiivimme.

Toiseksi motiiviksi siihen rinnalle on noussut alan säilyttäminen Suomessa. Ihmisoikeuksien noudattaminen edistäisi tasavertaista kansainvälistä kilpailua kaupassa. Orjatyöllä teetettyjen tuotteiden kanssa suomalaiset vaatteet ja tekstiilit eivät pysty kilpailemaan. Kyse on meidän työpaikoistamme pitkällä tähtäyksellä.

Tiedämme, että kilpailutilanne näyttäisi aivan toisenlaiselta, jos kaikkialla noudatettaisiin tiettyjä vähimmäisehtoja palkkojen ja työsuojelun suhteen eikä  käytettäisi lapsityövoimaa.

Näissä kysymyksissä kehittyneet maat ja kehitysmaat ovat olleet ja ovat yhä eri lähtöviivalla. Mutta eurooppalaisten ei ole mitään syytä osoitella, että ongelmat olisivat muualla. Monissa Euroopan maissa käytetään lapsityövoimaa yhtä lailla.

Hyvät vieraat, kokousedustajat

Keskustelu uudesta työehtosopimuskierroksesta on alkanut jälleen jo keväällä, samoihin aikoihin, kun viimeiset liitot kirjoittelivat nimiään tämän talven sopimuksiin. Olemme Tevassa olleet aina sitä mieltä, että keskitetty ratkaisu on paras malli matalapalkkaisen alan kannalta. Siihen on ollut mahdollista kytkeä sellaisia veroratkaisuja ja laadullisia osia, joiden saavuttaminen ei yksittäiseltä liitolta yksin onnistu.

Keskitetyt ratkaisut ovat omiaan tukemaan solidaarista tulonjaon mallia ja vaimentamaan tuloerojen kasvua, joka aina on edessä liittokohtaisella kierroksella. Kunhan tilastot tämän talven tuloksista valmistuvat, joudumme varmaan havaitsemaan, että alamme palkat eivät pysyneet kehityksessä mukana, vaikka saman prosenttikehyksen saavutimme kuin muutkin. Palkkahaitari kasvaa aina, kun prosenttiperusteisia korotuksia lasketaan pienistä lähtöpalkoista. Mutta me tavoittelemme edelleen tasa-arvoa ja oikeudenmukaista palkkaa, jossa otetaan huomioon alan vaativuus ja työntekijöiltä edellytettävät erityisominaisuudet.

Hyvänä menneen talven ratkaisussa pidän sitä, että liittomme neuvottelukunta oli siitä yksimielinen ja että saatoimme edes pieneltä osaltamme ottaa huomioon yhden erityisryhmämme, vuorotyöntekijät, vaikka ainahan  korotukset tietysti isompia saisivat olla. Sama yksimielisyys, joka meillä vallitsi sopimuksista neuvoteltaessa on ollut kuvaavaa liiton työskentelylle kautta viimeisten vuosien. Siitä lausun parhaimmat kiitokseni kaikille hallinnon päätöksentekijöille ja liiton henkilökunnalle. On oivallettu, mikä voima pienessä ja tarmokkaassa organisaatiossa on silloin, kun puhalletaan yhteen hiileen.

Vaikka äsken kovasti puolustin keskitettyä ratkaisua, ei Teva ole siihen koskaan suinpäin ja ehdoitta valmis. Sopimuksen sisältö on ratkaiseva.
Jo tässä kokouksen vaiheessa uskallan veikata, että keskustelemme ja mahdollisesti otamme kantaakin työvoimavaltaisen alan työllistämisen ehtojen helpottamisen puolesta. Haluamme pieni- ja keskituloisia palkansaajia tukevan veroratkaisun. Haluamme myös, että vihdoin otettaisiin huomioon ne palkan sivukulut, jotka työvoimavaltaisilla aloilla ovat aivan toiset kuin pääomavaltaisilla. Niin kauan kuin verotetaan ihmisten työllistämisestä eikä pääomavaltaisista koneinvestoinneista tai liikevaihdosta, työvoimavaltaiset alat pysyvät matalapalkkaisina. Edes pientä ymmärrystä tämän ongelman merkityksestä toivoisimme. Emme halua olla yrittäjiemme äänitorvi, emmekä suinkaan halua olla purkamassa hyvinvointipalveluita, jotka ovat naisten tasa-arvoisen työssäkäynnin edellytys, mutta näin me tämän asian olemme jo kauan nähneet.

Miksi muun muassa perheen perustamisesta johtuvat kustannukset tulevat aina vain naisvaltaisten alojen harteille, vaikka jokaisella lapsella on sekä isä että äiti?  Vain äidin työnantaja maksaa vanhempainlomasta johtuvia kustannuksia ja vastaa sijaisen kouluttamisesta ja siitä aiheutuneista kuluista. Olisiko kenties jokin rahastomalli puskurirahastojen tapaan ratkaisu tähän ongelmaan? Pakollinen isien lomakuukausi on eri asia ja sillä ei tule koko kysymys kuitatuksi. Tämä asia on tärkeä meille tevalaisille, mutta se koskee yhtä lailla kaikkia naisvaltaisia aloja, terveydenhoitoalaa, opetustointa, liikealaa.
Se on merkitykseltään niin tärkeä, että sen ratkaisemisen pitäisi olla tupon kynnyskysymys.

Samoin sekä luottamusmiehen että työsuojeluvaltuutetun toimintaedellytyksiä pitää parantaa ja heidän jaksamisestaan huolehtia. Oma, yhä kasvava ongelmansa koko ay-liikkeelle on se että työntekijä on yhä useammin yksin, ilman näiden tukihenkilöiden turvaverkkoa. Alueellinen luottamusmiesjärjestelmä toisi ay-liikkeen palvelut myös pienissä yrityksissä työskentelevien ulottuville.

Alallamme on lukuisa määrä pieniä ja vielä pienempiä työpaikkoja. Siksi meidän vaatimuksemme työsopimuslain uudistamiselle on selvä: Työehtosopimusten yleissitovuuden täsmentäminen ja säilyttäminen on välttämätöntä jäsentemme työehtojen kannalta. Jos työntekijöillä ei ole jokaista sitovan sopimuksen turvaa, on paikallinen sopiminen entistä enemmän työnantajan sanelua, joka alittaa yleisen tason.

Talous on kasvanut suotuisasti, työttömyys on saatu kääntymään laskuun ja joillakin aloilla puhutaan jopa työvoimapulasta. Kaikessa nousuhuumassa ja talouden kiitolaukassa on kuitenkin hyvä muistaa, että  kaikilla ei vieläkään mene hyvin. Myös meidän alallamme tilanne on toki parantunut pahimmista työttömyysvuosista, jolloin työttömyysasteemme lähenteli 40:ää prosenttia, mutta edelleen tämä ala pitää kärkipaikkaa 20 prosentin tuntumassa olevalla työttömyydellä.

Pitkäaikaistyöttömyys on selvästi alueellinen ongelma, joka vaatii erityisiä toimenpiteitä tullakseen kuntoon. Enemmän pitäisi järjestää sen tyyppisiä hankkeita kuin oli Omat polut -taitavat naiset ESR-projekti, jossa työttömänä olleille naisille haettiin uusia mahdollisuuksia työllistyä tai hakeutua koulutukseen. Kaikki mukana olleet saivat rohkeutta ja elämänuskoaan takaisin ja uusi ura on auennut monelle.

Pitkäaikaistyöttömyyteen liittyvät ikäsyrjintä ja pätkätyöt, mikä erityisesti näyttää pätevän naisten kohdalla. Työnantajat eivät vieläkään tajua mikä voimavara heillä olisi pitkän ammattiuran tehneessä työntekijässä, joka monesti viidenkympin kieppeissä  on elämänsä parhaassa työvireessä. Ei muodolliseen koulutukseen pitäisi tuijottaa tässä yhteiskunnassa, jossa sen ikäisillä ihmisillä ei yksinkertaisesti ollut mahdollisuutta kouluttautua joka puolella Suomea. Ja miksi nyt halutaan unohtaa se, että silloin kun työmarkkinat huusivat työväkeä: työnantajat lupasivat, että täällä kyllä koulutetaan, kunhan tuotannon pyörät saadaan pyörimään. Tämä seikka on täysin unohdettu niin jo työttömäksi jääneiden kuin vielä työssäolevien täydennyskoulutuksen osalta.

Työssä olevien jaksamisesta on paljon puhuttu, mutta tekoja pitäisi olla paljon enemmän. Liian usein tuntuu, että työntekijä on työnantajille vain pelimerkki ja kustannustekijä, ei tasavertainen ihminen, jonka mielipiteitä oman työnsä sisällöstä ja kehittämisestä kuunneltaisiin ja kunnioitettaisiin. Tämän tyyppisiä asenneongelmia ei hoideta järjestykseen kuntosali- tai uimahallilipuin. Siihen pitäisi puuttua ennen kuin on liian myöhäistä. Nuoret ihmiset arvostavat aivan toisen tyyppistä työympäristöä ja työilmapiiriä ja sen ovat kehityskykyisimmät yritykset onneksi ymmärtäneet.

Viime vuosikymmenellä isot työpaikat jäivät lähes kokonaan historiaan meidän alallamme. Tilalle tuli satoja pieniä toimipaikkoja. Ammattien rajat muuttuivat pienten työpaikkojen mukana. Niissä on enää vaikea määritellä erikseen toimihenkilöä, suunnittelijaa, kutojaa tai pakkaajaa. Kaikki tekevät kaikkea -ajattelu on tullut jäädäkseen. Työorganisaatio on muuttunut ryhmätyön suuntaan joko tietoisena solutyöskentelynä tai asiakaspaineen sanelemana. Tevalaisten ammattitaito on laajentunut.

Tämän päivän työntekijät ovat hyvin koulutettuja.
Alalle tulevat uudet ihmiset ovat ammattikoulutuksen saaneita.

Työorganisaation muutokset ja vastuun lisääntyminen edellyttävät  syvälle rakenteeseen meneviä muutoksia  myös palkkauksessa niin, että työntekijät saavat tuottavuuden kasvua vastaavan osansa. Työn vaativuuden arviointiin perustuva palkkausjärjestelmä, jonka onnistuimme saamaan työehtosopimukseemme ilman työtaistelua, tarjoaa eväät näiden seikkojen huomioon ottamiseen. Se on vain saatava toimimaan joka puolella.. Edellytämme sopimuksen noudattamista myös tältä osin ja työnantajaliitolta aktiivista ohjausta yrityksiin päin.

Meillä on täällä kokouksessa käsiteltävänä sääntömuutosten yhteydessä myös liiton nimen muuttaminen. Vanhasta hyvästä nimestä luopuminen on tunneasia, mutta meidän pitää tarkkaan harkita, onko nimi sellainen positiivinen viesti tuleville omaa liittoaan hakeville, että se voi koota kaikki tekstiili- ja vaatetusalalla työskentelevät saman katon alle. Sääntömme ovat tämän mahdollistaneet jo nyt.

Olen optimisti luonteeltani ja näen meidän tulevaisuutemme modernina ja uutta teknologiaa edustavana, kehittyvänä alana. Kävin tämän viikon maanantaina Mikkelissä ja vierailin siellä usealla meidän alan työpaikalla. Sanoin paikallisille ihmisille, että Mikkelin tilanne on tämän alan valopilkku. Siellä on 80-luvun lopun  ja 90-luvun synkistä työttömyysluvuista käännetty uusi kirkkaampi lehti historian kirjaan. Uusia työntekijöitä on palkattu kymmenittäin. Tuotekehitykseen on sijoitettu. Yhteistyötä korkeakoulujen ja muiden oppilaitosten kanssa tehdään. Näkymät ovat sellaiset, että työtä kannattaa teettää nimenomaan Suomessa.

Työntekijät ovat olleet ahtaalla muutosten myllerryksessä, mutta he myös ovat olleet luovia ja joustaneet vaikeimpina hetkinä, kun näköpiirissä kuitenkin on ollut pysyvä työpaikka tulevaisuudessa.

Toivon todella tämän Mikkelin mallin leviävän muuallekin. Meillä on erinomainen koulutusjärjestelmä ja paljon nuoria kiinnostuneita joka vuosi alalle tulemassa. On laaja vaatetuksen peruskoulutus, ammattikorkeakoulu, korkeakoulu, käsi- ja taideteollista koulutusta hyvin paljon, ja nyt saadaan tekstiilin peruskoulutuskin uudelleen alkamaan. Tässä on sellainen yhteiskunnan tarjoama kädenojennus alan teollisuudelle, että ei voi sanoa muuta kuin: tarttukaa siihen, ideariihet pystyyn ja ruikutus seis. Kun yritys löytää oman sektorinsa, jolle erikoistua, voi suomalainenkin teva-yritys olla maailman paras.

Kun työvoimaennusteen mukaan vuoteen 2010 mennessä
teva-ala on yksi niistä aloista, joissa työntekijöiden ikärakenteen perusteella avautuu eniten uusia työpaikkoja nuorille, voin todella sanoa, että olemme avaamassa Uudistavan liiton liittokokousta.

Arvoisa liittokokousväki!
Julistan Tekstiili- ja vaatetustyöväen liiton 7. varsinaisen liittokokouksen  sekä Tekstiili- ja vaatetustyöväen työttömyyskassan 9. varsinaisen edustajiston kokouksen  avatuksi.

Hyvät kokousedustajat!

Meillä on ollut ilo ja kunnia saada  kokoustamme seuraamaan arvostettuja kutsuvieraita sekä kotimaasta että ulkomailta.
Keskusjärjestöämme SAK:ta edustaa puheenjohtaja Lauri Ihalainen ja aluejohtaja Teuvo Pernu, tervetuloa.

Tampereen kaupungin edustajana kokouksessamme on apulaiskaupunginjohtaja Vesa Kauppinen, tervetuloa.

Ja täältä Tampereelta liittomme kotikaupungista on myös Sähköliiton puheenjohtaja Lauri Lyly, tervetuloa.
Paikalla ovat myös tilintarkajamme Arto Kuusiola ja Kai Salmivuori.

Lisäksi läsnä on yhteistyökumppaneitamme, liiton entisiä työntekijöitä ja muita ystäviä. Toivotan teidät kaikki sydämellisesti tervetulleiksi!

Ulkomaisia vieraita minulla on ilo esitellä seuraavasti: Ruotsin Industrifacketin ja NIF:n puheenjohtaja Leif Ohlsson, välkommen.
Ruotsista on myös vieraanamme Industrifacketin tes-vastaava Kurt Walther. NIF:n vaatetuksen ammattialaryhmän puheenjohtaja Anne Grethe Pedersen on Tanskasta Sidistä, samoin kuin Vinni Nørgaard.
Norjasta olemme saaneet vieraiksemme Fellesforbundetista Torfinn Stokken ja Rolf Stormyrin, välkomna.
ja Virosta Eesti Kergetööstustöötajate Ametiühingute Liitu esimees Laivi Rõõmus, teretulemast.

Olette kaikki vieraat sydämellisesti tervetulleita. Toivon, että viihdytte kanssamme.
Toivotan sydämellisesti tervetulleiksi myös kaikki liittokokousedustajat, liiton ja työttömyyskassan henkilökunnan sekä kaikki muut paikalla olevat!

Jätä vastaus