Jopa 4-5- vuotiaat lapset tekevät 12-tuntisia työpäiviä 7 päivänä viikossa. Maailmassa ainakin 250 miljoonaa lasta on vailla tulevaisuutta: he jäävät lukutaidottomiksi, koska työ vie heidän mahdollisuutensa käydä koulua.
Monesti lapset tekevät myös kaikkein likaisimmat ja vaarallisimmat työt, jotka murentavat heidän terveytensä ennen aikuisikää.

Tällaisessa maailmassa me elämme, jossa ahnas voitontavoittelu saa yritykset palkkaamaan lapsia ja jättämään heidän vanhempansa työttömiksi. On kyse ay-oikeuksista, mutta myös inhimillisistä ihmisoikeuksista, jokaisen ihmisen perusoikeuksista.

Työntekijöiden perusoikeuksien ns. sosiaaliklausuulin saaminen  maailman kauppasopimuksiin  on ollut ammattiyhdistysliikkeen vaatimuksena jo kauan. Edustamallani tekstiili- ja vaatetusalalla sen välttämättömyys on tullut esiin ehkä aikaisemmin kuin monella muulla alalla.

Olemme nähneet, että työt ja pääoma siirretään aina sinne missä niiden tuotto on suurinta. Työntekijöiden oikeudet jäävät tällaisessa toiminnassa aina taka-alalle. Tiedämme, että kilpailutilanne näyttäisi aivan toisenlaiselta, jos kaikkialla noudatettaisiin tiettyjä vähimmäisehtoja palkkojen ja työsuojelun suhteen, ei käytettäisi lapsityövoimaa, ei poljettaisi työntekijöiden oikeuksia.

Näissä kysymyksissä kehittyneet maat ja kehitysmaat ovat olleet ja ovat yhä eri lähtöviivalla. Mutta eurooppalaisten ja meidän suomalaisten ei ole mitään syytä osoitella, että ongelmat olisivat muualla. Euroopan maissa käytetään lapsityövoimaa, loukataan ay-oikeuksia eikä järjestäytymisen perinteisessä mallimaassa Suomessakaan järjestätyminen ole enää välttämättä itsestään selvää.
Järjestäytymättömissä yrityksissä työnantajat ovat jopa tarjoutuneet maksamaan työntekijöidensä puolesta, että nämä valitsisivat ay-liikkeen vastaisen vaihtoehdon.
Yksi työntekijöiden perusoikeuksista, oikeus työhön, ei myöskään ole
toteutunut täällä Euroopassa. Vaikka meilläkin kehitys on kääntynyt parempaan suuntaan, on ala- ja aluekohtaisia eroja paljon. Vaarassa on, että
osa ihmisistä syrjäytyy pysyvästi. Tällainen vaara koskee erityisesti vähän koulutettuja iäkkäämpiä henkilöitä.

Maailman kauppajärjestön WTO:n Seattlessa tällä viikolla pitämä kokous on ollut myös ammattiyhdistysliikkeen mielenkiinnon kohteena. Kokouksesta on puhuttu erilaisissa tapaamisissa koko syksyn. Olemme tehneet työtä sen puolesta, että ILO:n perusoikeudet otettaisiin WTO:n kokouksen työlistalle.

Ammattiyhdistysliike on maailman suurimpia ellei suurin kansalaisliike.
Me täällä Suomessa tiedämme, miten paljon olemme saaneet aikaan. Vielä sata vuotta sitten tässäkin kaupungissa tehtaissa oli lapsityöntekijöitä.

Kehitys on mahdollista kaikkialla. Siihen meidän on syytä uskoa.
Mutta ilman aktiivista toimintaa mitään ei tapahdu. Meidän tehtävämme on tukea niin lapsi- kuin aikuistovereitamme kehitysmaissa, jotta heidän olosuhteensa paranisivat.

Me jokainen voimme kuluttajina vaikuttaa. Voimme vaatia selvitystä tuotteen alkuperästä. Suomalaiset yritykset ovat liian hitaasti ja laiskasti -toivottavasti eivät kuitenkaan tarkoitushakuisesti – kertoneet ja julkistaneet eettisiä toimintaohjeitaan. Me voimme ja meidän pitää niitä vaatia. Meillä on oikeus kuluttajina tietää, onko tuotteen tehnyt lapsi vai aikuinen, onko hän tuotetta valmistaessan joutunut vaarantamaan terveytensä, onko hänellä ollut oikeus liittyä liittoon ja onko hänelle maksettu edes minimitoimeentulon takaavaa palkkaa.

Vapaatuotantovyöykkeiden hikipajoissa työskenteley, orjatyö ja lapsityö eivät lopu itsestään. Se vaatii toimia ay-liikkeeltä kaikkialla maailmassa.

Tämä Citizenc Agenda kansalaisjärjestöfoorumi ja tämä seminaari on järjestetty kansalaismielipiteen esiin saamiseksi Helsingissä Suomen EU-puheenjohtajakauden päättävän huippukokouksen alla. Me seuraamme mielenkiinnolla EU:n perusoikeuskysymysten valmistelua. Ammattiyhdistysoikeudet, mukaan lukien järjestäytymisoikeus, työtaisteluoikeus ja  oikeus solmia työehtosopimuksia tarpeen tullen myös yli kansallisten rajojen ovat meidän mielestämme luonnollinen osa kansalaisten perusoikeuksia Työntekijöiden oikeuksien pitää kehittyä vähintään samassa tahdissa tiivistyvän taloudellisen yhdentymisen kanssa.

Ay-liike on eri puolilla Eurooppaa perustanut erilaisia  yhteistoimintaelimiä.Tiedän, että ainakin pohjoisten alueiden ay-neuvosto on pitänyt kokoustaan Tampereella tämän tapahtuman yhteydessä. Tällaisia rajat ylittäviä ay-neuvostoja on tietääkseni kaikkiaan 35 ja niiden merkitys tulee kasvamaan, kun Euroopan yhdentyminen jatkuu ja laajenee. Tätä kautta siihen saadaan sellaista syvyyttä ja sisältöä, joka on merkityksellistä työssä käyville ihmisille.

Vaikka eurooppalaisia työehtosopimuksia ei vielä lähivuosina päästäisi tekemään, on meidän valmistauduttava siihen kaikilla tasoilla. Tiedämme, että Keski-Euroopassa Hollannissa, Belgiassa,  Saksassa ja Luxemburgissa on jo koordinoitu sopimusasioita viime keväänä. Meidän omalla pohjoisella ulottuvuudellamme, joka valitettavasti ei Suomen puheenjohtajakudella edennyt siten kuin toivoimme, on oma aivan erityinen arvonsa, jonka puolesta vain me voimme puhua.

Toivon  vilkasta keskustelua seminaarillemme. Valtioiden väliset rajat merkitsevät tulevaisuudessa yhä vähemmän. Työt ja pääomat siirtyvät maasta toiseen. Niin voivat tehdä myös työntekijät. Ei ole merkityksetöntä, millä ehdoilla tämä tapahtuu.
Me toivomme reilua kauppaa vapaakaupan sijaan.

Tämä artikkeli on julkaistu lauantaina 4. joulukuuta 1999 kello 22.25 ja sen aiheena on Puheet. Voit seurata tämän artikkelin vastauksia RSS 2.0 -virran avulla. Voit kirjoittaa vastauksen, tai lähettää seurantailmoituksen omalta sivustoltasi.